Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 138

potilasta. Hän
ponnistautui toisen kyynärpäänsä varaan. "Niin", virkkoi hän melkein
huutaen, "minä tahdon elää. Tahdon elää siihen asti, että löydän ja
surmaan sen pedon!" Mutta lyhyen ponnistuksen jälkeen hän oli entistä
heikompi ja vaipui jälleen mätäneville ruohoille, jotka vanhan
päällystakin kera olivat olleet Jane Porterin vuoteena.

"Älkää välittäkö Thuranista", sanoi Apinain Tarzan laskien
rauhoittavasti kätensä Claytonin otsalle. "Hän kuuluu minulle, ja
minä kyllä hänet lopuksi tavoitan -- olkaa huoleti."

Jonkun aikaa Clayton lepäsi hyvin hiljaa. Monta kertaa täytyi
Tarzanin kallistaa korvansa lähelle tuota vajonnutta rintaa
eroittaakseen riutuneen sydämen heikon tykytyksen. Illan tullen
potilas elostui jälleen lyhyeksi hetkiseksi.

"Jane", kuiskasi hän. Tyttö kumarsi päänsä lähemmäksi voidakseen
eroittaa heikot sanat. "Minä olen tehnyt vääryyttä sinulle --
ja hänelle." Sairas nyökkäsi heikosti apinamiestä kohti. "Minä
rakastin sinua niin hellästi -- kehno puolustus sinulle tekemälleni
vääryydelle; mutta minä en voinut sietää ajatusta, että sinusta
luopuisin. En rukoile anteeksiantoa. Haluan nyt tehdä vain sen, mitä
minun olisi pitänyt tehdä vuosi sitten."

Hän hapuili allaan olevan villanutun taskusta jotakin, mitä oli siinä
levätessään kuumekohtausten väliajoilla keksinyt. Nyt hän sen löysi
-- rutistuneen keltaisen paperinpalan. Hän ojensi sen tytölle, ja kun
tämä sen otti, vaipui Claytonin käsivarsi hervottomasti rinnalle,
hänen päänsä painui taaksepäin, hän haukkasi hiukan ilmaa, jäykistyi
ja oli hiljaa. Sitten Apinain Tarzan veti vaatteenpoimun hänen
ylöspäin käännetyille kasvoilleen.

Hetkisen he olivat polvillaan, tytön huulet liikkuivat äänettömässä
rukouksessa, ja heidän seisoessaan kumpikin puolellaan tätä nyt
rauhallista olentoa, kumpusivat kyyneleet apinamiehen silmiin, sillä
hänen oman sydämensä kokemat tuskat olivat opettaneet hänet säälimään
muiden kärsimyksiä.

Kyyneliensä lävitse luki tyttö sähkösanoman kauhtuneelta keltaiselta
paperilta, ja hänen lukiessaan avartuivat hänen silmänsä. Kahdesti
hän luki nuo hämmästyttävät sanat ennenkuin saattoi täysin käsittää
niiden tarkoituksen.

'Sormenjäljet todistavat teidät Greystokeksi. Onnittelen.

_D'Arnot_.'

Hän ojensi paperin Tarzanille. "Ja hän on tietänyt sen kaiken aikaa",
virkkoi tyttö. "Eikä ilmoittanut sinulle?"

"Minä tiesin sen ensiksi, Jane", vastasi Tarzan. "En aavistanutkaan
hänen sitä tietävän. Varmaankin minä pudotin sähkösanoman sinä iltana
odotushuoneessa. Siellä minä sen sain."

"Ja sitten kerroit minulle, että äitisi oli apinaemo ja että sinä et
ollut koskaan tuntenut isääsi?" kysyi neitonen epäuskoisesti.

"Arvonimi ja tilukset eivät minulle mitään merkinneet ilman sinua,
rakkaani", vastasi toinen. "Ja jos olisin riistänyt ne häneltä,
olisin ryöstänyt naiselta, jota rakastan, -- etkö käsitä, Jane?"
Näytti siltä kuin hän olisi yrittänyt puolustaa rikosta.

Tyttö ojensi käsivartensa häntä kohti vainajan ruumiin yli ja tarttui
hänen käsiinsä. "Ja sellaisen rakkauden minä olisin hyljännyt!" sanoi
hän.




KUUDESKOLMATTA LUKU

Apinamiehen lähtö


Seuraavana aamuna he läksivät lyhyelle matkalle Tarzanin

Last Page Next Page

Text Comparison with At the Earth's Core

Page 0
He was standing before a goat-skin tent amidst a clump of date palms within a tiny oasis.
Page 20
There was not an ornament, a weapon, or a garment among the lot.
Page 22
which had now regained its senses and its feet, fled howling with fright.
Page 27
They resembled a whale with the head of an alligator.
Page 31
She is not of my tribe; but her mother is my sister.
Page 34
We had completed these arrangements for our protection after leaving Phutra when the Sagoths who had been sent to recapture the escaped prisoners returned with four of them, of whom Hooja was one.
Page 39
" "You are right, Perry," I said, "and while you are teaching them to pray I'll be teaching them to fight, and between us we'll make a race of men that will be an honor to us both.
Page 46
only compare with that occasionally experienced in dreams.
Page 50
In so far as I ever have heard no Mezop lives elsewhere, and no others than Mezops dwell upon islands, but of course it may be different in other far-distant lands.
Page 55
The men, for the most part, stood erect and stately with folded arms, awaiting their doom; but the women and children clung to one another, hiding behind the males.
Page 56
Up and down the long tank she swam, turning at the ends as you have seen captive seals turn in their tiny tanks, turning upon their backs and diving below the surface.
Page 57
The next time they appeared the other arm was gone, and then the breasts, and then a part of the face--it was awful.
Page 61
Of course I realized that the chances of the success of our proposed venture were slim indeed, but I knew that I never could enjoy freedom without Perry so long as the old man lived, and I had learned that the probability that I might find him was less than slight.
Page 62
It was all a matter of chance and so I set off down that which seemed the easiest going, and in this I made the same mistake that many of us do in selecting the path along which we shall follow out the course of our lives, and again learned that it is not always best to follow the line of least resistance.
Page 78
It looked not unlike a button-hook, but was much smaller, and its point was sharpened.
Page 80
Its escape meant the utter ruin of our plan, and in all probability my instant death.
Page 95
It was evident that she had seen the thipdar die.
Page 97
As we proceeded along the ledge I gave Dian minute directions for finding my cave against the chance of something happening to me.
Page 100
But it was Jubal's day to learn new methods of warfare.
Page 114
It varied but little from the former one which had brought us from the outer to the inner world.