Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 137

vastaus, vaikka näennäisesti asiaan kuulumaton, oli
laadultaan tosinaisellinen.

"Onko Olga de Coude hyvin kaunis?" tiedusti hän. Tarzan nauroi ja
suuteli häntä jälleen. "Ei kymmenettä osaakaan niin kaunis kuin sinä,
rakkaani", sanoi hän.

Neitonen huoahti helpotuksesta ja antoi päänsä vaipua hänen olkaansa
vasten. Apinamies tiesi saaneensa anteeksi. Sinä iltana Tarzan
rakensi sievän pienen lehtimajan jättiläispuun huojuville oksille, ja
siinä nukkui tyttö, kun taas apinamies asettautui oksan tyveen hänen
alapuolelleen, valmiina unessakin häntä suojelemaan.

Heidän matkansa rannikolle kesti monta päivää. Missä tie oli
helppo, he kävelivät käsi kädessä mahtavan metsän kaartuvain
oksain alla, kuten etäisessä muinaisuudessa lienevät kävelleet
heidän historiantakaiset esivanhempansa. Milloin pohjapensaikko
oli sotkuista, otti Tarzan tytön väkevään syliinsä, kantaen häntä
keveästi puiden lomitse. Ja päivät tuntuivat aivan liian lyhyiltä,
sillä he olivat hyvin onnelliset. Jolleivät he niin levottomina
olisi tahtoneet rientää Claytonin avuksi, olisivat he rajattomasti
pitentäneet tämän ihmeellisen matkan ihanaa iloa.

Viimeisenä päivänä ennen heidän rannikolle saapumistaan Tarzan
vainusi edeltään ihmisiä -- neekereitä. Hän ilmoitti sen tytölle ja
varoitti häntä pysymään ääneti. "Viidakossa on harvoja ystäviä",
huomautti hän kuivasti. Puolessa tunnissa he saapuivat hiipien
pienen mustan soturijoukon pateille, joka marssi jonossa länteen
päin. Kun Tarzan näki heidät, huudahti hän ilosta, -- ne olivat
hänen omia wazirejansa. Busuli oli siellä ja muita, jotka olivat
seuranneet häntä Opariin. Hänet nähdessään he tanssivat ja kaiuttivat
riemuhuudon. Sanoivat viikkokausia häntä etsineensä.

Mustat ilmaisivat melkoista kummastusta nähdessään valkoisen tytön
hänen seurassaan, ja kun kuulivat, että siitä oli tuleva hänen
naisensa, koettivat he kilvassa osoittaa tytölle kunnioitusta.
Onnellisten wazirien nauraessa ja tanssiessa ympärillään he saapuivat
rannikon karkeatekoiselle majalle.

Ei näkynyt mitään merkkiä elämästä, eikä kuulunut vastausta
heidän kutsuihinsa. Tarzan kiipesi nopeasti pieneen lehvämajaan
ilmestyäkseen sieltä silmänräpäystä myöhemmin tyhjä tinatuoppi
kädessä. Heittäen sen alas Busulille hän käski tämän noutaa vettä, ja
sitten hän viittasi Jane Porteria tulemaan puuhun.

Yhdessä he kumartuivat kuihtuneen hahmon yli, joka ennen oli ollut
englantilainen aatelismies. Kyyneleet kumpusivat tytön silmiin hänen
nähdessään poloisen painuneet posket, ontot silmät ja kärsimyksen
piirtämät juovat ennen niin nuorekkailla ja kauniilla kasvoilla.

"Hän elää vielä", sanoi Tarzan. "Teemme hänen hyväkseen voitavamme,
mutta pelkään tulleemme liian myöhään."

Kun Busuli oli tuonut vettä, pakotti Tarzan muutamia tippoja
halkeilleiden ja paisuneiden huulien välitse. Hän kostutti kuumaa
otsaa ja hautoi kuihtuneita jäseniä.

Nyt avasi Clayton silmänsä. Heikko varjomainen hymy välähti hänen
kasvoillaan, kun hän näki tytön kumartuneena ylitseen Tarzanin
näkeminen muutti hänen ilmeensä ihmettelyksi.

"Kaikki on hyvin, vanha veikko", sanoi apinamies. "Pääsimme ajoissa
luoksenne. Kaikki muuttuu nyt hyväksi, ja me toimitamme teidät
jalkeille ennenkuin aavistattekaan."

Englantilainen pudisti heikosti päätänsä. "On liian myöhäistä",
kuiskasi hän. "Mutta sama se. Mieluummin kuolenkin."

"Missä on herra Thuran?" kysyi tyttö.

"Hän jätti minut, kun kuume paheni. Hän on piru. Kun pyysin häneltä
vettä, jota olin liian heikko noutamaan, joi hän minun nähteni,
heitti loput maahan ja nauroi minulle vasten kasvoja."

Tuota miestä muistellessa elvytti elonkipuna

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan of the Apes

Page 9
Though outwardly calm and indifferent, Clayton was inwardly apprehensive and wrought up, for he feared for his wife's safety at the hands of these ignorant, half-brutes into whose hands fate had so remorselessly thrown them.
Page 15
Scarcely had they closed their eyes than the terrifying cry of a panther rang out from the jungle behind them.
Page 22
But she was still an ape, a huge, fierce, terrible beast of a species closely allied to the gorilla, yet more intelligent; which, with the strength of their cousin, made her kind the most fearsome of those awe-inspiring progenitors of man.
Page 29
Sabor, the lioness, was a wise hunter.
Page 34
At first he tried to pick the little figures from the leaves, but he soon saw that they were not real, though he knew not what they might be, nor had he any words to describe them.
Page 36
For a moment they rolled upon the ground in the fierce frenzy of combat.
Page 40
Copying the bugs taught him another thing--their number; and though he could not count as we understand it, yet he had an idea of quantity, the base of his calculations being the number of fingers upon one of his hands.
Page 42
Upon every hand rose the mighty giants of the untouched forest, with the matted undergrowth banked so closely between the huge trunks that the only opening into the little, level arena was through the upper branches of the trees.
Page 58
When Kulonga awoke he found that his bow and arrows had disappeared.
Page 72
Most of them, therefore, were more than content with the change in rulers.
Page 83
After these came a huge Negress clothed like Solomon as to colors.
Page 99
"What was that awful noise?" she whispered, shrinking close to him.
Page 101
Philander," repeated Professor Porter.
Page 102
So Tarzan swung quickly to a lower limb in line with the approaching fugitives; and as Mr.
Page 112
work? Your shoulder's not hurt so all-fired bad as that," said Tarrant, the sailor who had before spoken.
Page 131
Soon another opened his veins and drank his own blood.
Page 133
Now he discovered himself speculating upon the fate which would have fallen to the girl had he not rescued her from Terkoz.
Page 142
Four of the twenty were dead, a dozen others were wounded, and Lieutenant D'Arnot was missing.
Page 149
She saw him as she introduced him to her friends--uncouth, illiterate--a boor; and the girl winced.
Page 193
Tarzan released him, and Canler staggered toward the door.