Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 136

ja laski pehmeän ja vapisevan kätensä hänen
käsivarrelleen.

"Minä näen varmaankin unta ja hetkisen perästä minun on herättävä ja
saan nähdä kauhean veitsen laskeutuvan rintaani kohti, -- suutele
minua, rakkaani, edes kerran, ennenkuin unennäköni katoaa ainiaaksi."

Apinain Tarzan ei tarvinnut toista kehoitusta. Hän otti rakastamansa
tytön vahvoille käsivarsilleen eikä suudellut häntä ainoastaan
kerran, vaan sata kertaa, kunnes tyttö läähätti hengästyneenä. Mutta
kun Tarzan lopetti, kietoi neitonen käsivartensa hänen kaulaansa ja
veti hänen huulensa vieläkin omiansa vasten.

"Olenko minä todellakin elossa vai olenko minä vain uni?" kysyi
apinamies.

"Jollet sinä ole elossa, oma armaani", vastasi tyttö, "niin rukoilen,
että saan tässä kuolla ennenkuin herään viimeisten valveellisten
hetkieni kauheaan todellisuuteen".

Hetkisen olivat molemmat ääneti, katsellen toisiaan silmiin
ikäänkuin kumpikin vielä olisi epäillyt saavuttamansa ihmeellisen
onnen todellisuutta. Menneisyys kaikkine kamaline pettymyksineen
ja kauhuineen oli unohdettu, tulevaisuus ei kuulunut heille, mutta
nykyisyys -- ah, se oli heidän, eikä kukaan voinut sitä heiltä
riistää! Tyttö katkaisi ensimmäisenä tämän suloisen äänettömyyden.

"Mihin olemme matkalla, rakkaani?" kysyi hän. "Mitä me nyt teemme?"

"Mihin sinä mieluimmin haluaisit mennä?" kysyi Tarzan. "Mitä sinä
mieluimmin tahtoisit tehtävän?"

"Mennä sinne, mihin sinä menet, oma armaani; tehdä, mitä sinä
parhaaksi näet", vastasi tyttö.

"Entä Clayton?" kysyi Tarzan. Hetkiseksi hän oli unohtanut, että
maan päällä oli muitakin kuin he kaksi. "Me olemme unohtaneet sinun
puolisosi."

"Minä en ole naimisissa, Apinain Tarzan!" huudahti Jane, "enkä ole
enää kihloissakaan. Päivää ennen kuin ne kauheat olennot kaappasivat
minut, puhuin Claytonille rakkaudestani sinuun, ja silloin hän
käsitti, että minä en voinut pitää hänelle antamaani kelvotonta
lupausta. Se tapahtui senjälkeen, kun meidät oli ihmeellisesti
pelastettu hyökkäävän leijonan kynsistä." Hän pysähtyi äkkiä ja
vilkaisi Tarzaniin kysyvä välkähdys silmissä. "Apinain Tarzan",
huudahti hän, "sinä kai sen teitkin? Se ei voinut olla kukaan muu."

Tarzan loi silmänsä hetkiseksi alas, sillä hän oli häpeissään.

"Kuinka sinä saatoit mennä pois ja jättää minut?" kysyi tyttö
moittien.

"Älähän, Jane!" rukoili toinen. "Älähän huoli! Et tiedä, kuinka
paljon sitten olen kärsinyt tuon julman teon vuoksi ja kuinka minä
sain kärsiä silloin, ensiksi mustasukkaisesta raivosta ja sitten
katkerasti nuristen kohtaloa vastaan, jota en ollut ansainnut. Sen
jälkeen minä palasin apinain luo, Jane, enkä aikonut milloinkaan enää
nähdä ihmisolentoa."

Hän kertoi nyt tytölle elämästään senjälkeen, kun oli palannut
viidakkoon, -- kuinka oli sivistyneestä pariisilaisesta pohjaluodin
lailla vaipunut villiksi wazirilaissoturiksi ja siitä edelleen
takaisin siksi luontokappaleeksi, joksi hänet oli kasvatettu.

Jane teki hänelle monta kysymystä ja tiedusti vihdoin arasti sitä,
mitä herra Thuran oli hänelle kertonut -- pariisilaisesta naisesta.
Tarzan selosti yksityiskohdittain koko sivistyneen elämänsä
jättämättä pois mitään, sillä hän ei tuntenut häpeää, koska hänen
sydämensä aina oli pysynyt Janelle uskollisena. Lopetettuaan hän
istui ja katseli tyttöä ikäänkuin odottaen tämän päätöstä ja omaa
tuomiotansa.

"Minä tiesin, että hän ei puhunut totta", sanoi tyttö. "Voi, mikä
kauhea ihminen hän on!"

"Et siis ole minulle vihainen?" kysyi Tarzan.

Ja tytön

Last Page Next Page

Text Comparison with The Return of Tarzan

Page 10
"MON DIEU!" he soliloquized, "but they are all alike.
Page 15
Tarzan saw nothing further of any of the actors in the little drama that he had caught a fleeting glimpse of until late in the afternoon of the last day of the voyage.
Page 21
Selecting his most formidable antagonist, the fellow with the bludgeon, Tarzan charged full upon him, dodging the falling weapon, and catching the man a terrific blow on the point of the chin that felled him in his tracks.
Page 24
But here! Faugh, your civilized man is more brutal than the brutes.
Page 25
He lay in wait for me--his entire scheme worked out to the last detail, even to the woman's story in case a hitch should occur in the program such as really did happen.
Page 34
He was but waiting now until the moment was propitious for a master stroke.
Page 55
" "Come, Abdul," said Tarzan, in a low tone, to the youth; "we can be no worse off elsewhere than we are here.
Page 57
her across his shoulder.
Page 70
His embarrassment was short-lived, and was relieved from a most unexpected source.
Page 73
His finger tightened upon the trigger, and as he fired Numa sprang.
Page 87
Almost immediately it opened, and Gernois stepped out.
Page 124
As Tarzan moved silently through the trees he saw the warriors below creeping in a half circle upon the still unsuspecting elephants.
Page 132
" They were frightened when he threatened this, and promised to obey him scrupulously if he would but promise not to desert them.
Page 171
Jane Porter had of course not been subjected to these strenuous expeditions, but her apparel was, nevertheless, in a sad state of disrepair.
Page 194
Before the other members of the little community were apprised of his presence Tennington and Miss Strong questioned him regarding the other occupants of the missing boat.
Page 197
He waited there in awful suspense as it dropped in little jerks, inch by inch.
Page 198
unknown depths below? Chapter 25 Through the Forest Primeval For a brief, sickening moment Tarzan felt the slipping of the rope to which he clung, and heard the scraping of the block of stone against the masonry above.
Page 200
By keeping the KOPJE between them and their pursuers, Tarzan of the Apes managed to cover nearly a mile before the men of Opar rounded the granite sentinel and saw the fugitive before them.
Page 206
Presently he found it--a crumpled bit of yellow paper.
Page 211
.