Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 135

ennenkuin hurjat pikkumiehet läähättäen saapuivat
sen harjalle.

Raivon ja pettymyksen huudoin nämä kiersivät kukkulalla heiluttaen
palikoitaan ja hyppien hurjassa vihan vimmassa. Mutta tällä kertaa
he eivät jatkaneet takaa-ajoansa oman maansa rajoja ulommaksi.
Senkö vuoksi, että muistivat edellisen pitkän ja työlään etsintänsä
hyödyttömyyden, vai siksikö, että nähtyään apinamiehen keveän,
keinuvan juoksun ja viime vauhdinponnistuksen, on vaikeata sanoa;
mutta Tarzanin päästessä rajakallioita reunustavien matalain
kukkulain juurella alkavaan metsään, kääntyivät he jälleen Opariin
päin.

Aivan metsän reunassa, missä vielä saattoi pitää silmällä
kallionhuippuja, laski Tarzan taakkansa ruohikkoon ja mennen
läheiselle purolle toi vettä, jolla huuhteli tytön kasvoja ja käsiä.
Mutta tämäkään ei neitosta elvyttänyt, ja kovin huolissaan Tarzan
otti hänet jälleen vahvoille käsivarsilleen ja riensi itää kohti.

Myöhään iltapäivällä Jane Porter tuli tajuihinsa. Hän ei heti avannut
silmiään, vaan koetti muistella äsken näkemiään tapauksia. Ah, nyt
hän muisti -- muisti alttarin, peloittavan papittaren, laskeutuvan
veitsen. Häntä puistatti hiukan, sillä hän luuli, että tämä oli joko
kuolema tai että veitsi oli tunkeutunut hänen rintaansa ja hän nyt
oli kuolonhoureissa.

Ja kun hän vihdoin rohkeni avata silmänsä, varmisti se, mitä hän
näki, hänen pelkonsa, sillä hän havaitsi itseänsä kannettavan
kuolleen rakastajansa käsivarsilla lehväisessä paratiisissa. "Jos
tämä on kuolema", jupisi hän, "niin kiitos Jumalalle, että olen
kuollut".

"Sinä puhuit, Jane!" huudahti Tarzan. "Palaat tajuihisi!"

"Niin, Apinain Tarzan", vastasi tyttö, ja ensi kertaa kuukauden
aikaan valaisi rauhan ja onnen hymy hänen kasvojansa.

"Jumalan kiitos!" huudahti apinamies soluen puusta maahan pienelle
ruohoiselle aukeamalle puron partaalle. "Ehdin sittenkin ajoissa."

"Ajoissa? Mitä tarkoitat?" kysyi tyttö.

"Ajoissa pelastaakseni sinut alttarilla kuolemasta, rakkaani",
vastasi toinen. "Etkö muista?"

"Pelastaaksesi minut kuolemasta?" kysyi tyttö hämillään. "Emmekö
molemmat ole kuolleita, rakas Tarzan?"

Apinamies oli nyt laskenut hänet ruoholle tukien hänen selkänsä
ison puun runkoa vasten. Tämän kysymyksen kuullessaan hän astahti
taaksepäin voidakseen paremmin nähdä tytön kasvot.

"Kuolleita!" toisti hän ja nauroi. "Sinä et ole kuollut, Jane, ja jos
palaisit Oparin kaupunkiin ja kysyisit siellä asuvilta, kertoisivat
he sinulle, etten minä myöskään ollut kuollut vielä jokunen tunti
sitten. Ei, rakkaani, me olemme molemmat hyvin eläviä."

"Sekä Hazel että herra Thuran kertoivat minulle sinun pudonneen
mereen monen penikulman päässä maasta", intti tyttö ikäänkuin
vakuuttaakseen hänelle, että hänen tosiaan täytyi olla kuollut.
"Sanoivat, että siitä ei ollut epäilystäkään ja että vieläkin
vähemmin oli toivoa sinun eloonjäämisestäsi tai pelastumisestasi."

"Kuinka voin saada sinut uskomaan, että minä en ole aave?" kysyi
Tarzan naurahtaen. "Minut juuri se herttainen herra Thuran tyrkkäsi
mereen, mutta minä en hukkunut -- kerron sen kaikki sinulle vähän
myöhemmin -- ja tässä minä nyt olen jotakuinkin samana villinä kuin
minuun ensi kertaa tutustuessasi, Jane Porter."

Tyttö nousi verkalleen seisaallensa ja astui häntä kohti.

"En voi sitä vieläkään uskoa", mutisi hän. "Sellainen onni ei voi
olla todellista kaikkien niiden kamalien asiain jälkeen, joita olen
kokenut näinä kauheina kuukausina, sittenkun _Lady Alice_ upposi."

Hän astui Tarzanin luo

Last Page Next Page

Text Comparison with Ĉe la koro de la tero

Page 11
Estas nun la dua horo.
Page 12
ke ni estas sur la Tero, la vidajxo, kiu trafis miajn okulojn, tute forvaporigis gxin.
Page 19
Tie ili eklaboris, kaj ni baldaux konvinkigxis, ke se ni ne mortos kiel okaze de romia festotago, io alia tamen mortigos nin.
Page 22
"Sed pri Jubal," mi insistis.
Page 24
Trapasinte la unuan montocxenon, ni cxirkauxiris salan maron, en kiu nagxis sennombraj acxaj kreajxoj.
Page 27
de la vico, kaj samon ili farus al ni cxiuj, sed la estro fine cxesigis la brutalan bucxadon.
Page 36
La "orkestro" konsistas el pli ol dudek maharoj.
Page 39
La granda kato ungegis la hirtan kapon, gxis la okuloj kaj oreloj estis desxiritaj kaj restis nur kelkaj rubandoj de trasxirita sanganta karno sur la kranio.
Page 43
Ankaux la viro vidis gxin, kaj la mieno de hororo, kiu ekregis lian vizagxon, donis al mi certecon, ke mi ne plu devos timi lin, cxar lia vizagxesprimo montris timon pri certa morto.
Page 49
La kompatindaj sklavoj sur la insuletoj per largxaj okuloj gapis la fibestojn.
Page 51
Cxi-foje ne okazis hipnotado--realigxis nur simpla, sovagxa brutaleco de rabobestoj, kiuj ungas, sxiras kaj glutas sian viandon, sed ecx tio estis malpli forpusxa ol la supernatura procedo de la maharoj.
Page 52
Mi estis dum momento konsternita pri la aferstato, gxis kiam mi rememoris, ke la maharoj, cxar surdaj, ne povis vekigxi pro la bruo farita de mia korpo, kiam gxi trafis la akvon, kaj krome, ke pro la foresto de la tempo en Pelucidaro ne eblas scii, kiel longe mi estis subakve.
Page 55
Aroj de strangaj arboj punktis la pejzagxon tie kaj aliloke, preskaux gxis la akvorando, kaj grandaj arboj kaj filikoj kreskis inter ili.
Page 60
"Nu, Jxa," mi diris, "egale, cxu ni marsxas kun la piedoj supre aux malsupre, jen ni estas, kaj la plej grava demando ne estas, de kie ni venis, sed kien ni iras nun.
Page 62
Sed restis unu gravega afero unue farenda--almenaux por mi la plej grava afero--trovi Dian la Bela.
Page 67
Oni uzis nenian anestezilon, kaj estis terure auxdi la kriojn kaj gxemojn de la torturato.
Page 73
Ili iradas tien por praktiki siajn amfibiajn emojn, plongxante por kapti fisxetojn kaj gxuante la malvarman profundon de la akvo.
Page 83
rigardis supren al la dauxrigo de la elstarajxo dudek futojn super ni.
Page 88
Li estis tiel malbela, ke la virinojn forkuris de li--kelkaj ecx jxetis sin desur la krutajxoj de Amoz en la Darel Az prefere ol edzinigxi al la Malbelulo.
Page 96
La batalo ne dauxris tre longe, cxar kiam Dakor kaj mi kondukis niajn trupojn al la dekstra flanko de la sagotoj kun nudaj glavoj, ili estis jam tiel demoralizitaj, ke ili turnigxis kaj fugxis de ni.