Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 132

vievä salainen käytävä.
Kissan tavoin hän kiipesi tylyn graniittikukkulan sivuja. Hetkistä
myöhemmin hän juoksi pitkän, suoran-, aarreholviin vievän tunnelin
pimeydessä. Sen läpi hän kiiti ja sitten yhä eteenpäin, kunnes
vihdoin tuli kaivomaiseen onkaloon, jonka vastakkaisella sivulla oli
vankiluola valeseinineen.

Pysähtyessään hetkiseksi kaivon äyräälle hän kuuli ääntä ylhäältä
aukosta. Hänen terävät korvansa eroittivat ja tajusivat sen -- se oli
kuolemantanssi uhritoimituksen edellä ja ylipapittaren loilotusta.
Hän saattoi tuntea naisen äänenkin.

Tiesiköhän tuo juhlameno juuri sitä, mitä hän niin oli rientänyt
ehkäisemään? Kauhun väristys puistatti häntä. Saapuisiko hän
sittenkin juuri silmänräpäystä liian myöhään? Kuin säikähtynyt kauris
hän hyppäsi kapean kuilun yli sen takana jatkuvalle käytävälle.
Kuin paholaisen riivaamana hän repi valeseinää hävittääkseen esteen
tieltään -- jättiläislihaksilla hän raivasi aukon, työnsi päänsä ja
hartiansa sisään heti kun oli tehnyt pienen reiän ja tempasi lopun
muuria mukanaan, niin että kivet pudota kumahtelivat vankiluolan
sementtilattialle.

Yhdellä ainoalla harppauksella hän oli lattian toisella puolella
ja työntäytyi vanhaa ovea vasten. Mutta siihen hänen täytyi
pysähtyä. Vankat teljet tekivät sen toisella puolella tenän
hänenkin jännevoimilleen. Hetkisen ponnistus riitti varmistamaan
hänet, että oli turha yrittää murtaa noin voittamatonta estettä.
Oli vain yksi vaihtoehto, oli palattava pitkien tunnelien kautta
kalliomöhkäleelle runsaan kilometrin päähän kaupungin muureista ja
sitten tultava takaisin aukeaman yli, kuten oli menetelty, kun hän
ensi kertaa saapui kaupunkiin waziriensa kanssa. Hän käsitti, että
sinne palaaminen ja kaupunkiin saapuminen maanpinnan yläpuolelta
tietäisi, että hän tulisi liian myöhään pelastaakseen tytön, jos
tämä todellakin lepäsi uhrialttarilla hänen yläpuolellaan. Mutta ei
näkynyt olevan mitään muuta keinoa, ja niin hän kääntyi juoksemaan
nopeasti käytävään särjetyn muurin taakse. Kaivolla hän taas kuuli
ylipapittaren yksitoikkoisen äänen ja vilkaistessaan ylöspäin
kahdenkymmenen jalan korkeudessa olevaan aukkoon hän tunsi olevansa
niin lähellä, että hänen teki mieli yrittää hypätä sitä kohti
hurjalla ponnistuksella, päästäkseen sisäpihalle.

Kunpa hän voisi saada ruohoköytensä toisen pään kiinnitetyksi
johonkin ulkonemaan tuon viekoittelevan aukon päällä! Hänen
pysähtyessään hetkiseksi miettimään juolahti hänen mieleensä tuuma.
Hän yrittäisi sitä. Kääntyen sortunutta seinää kohti hän otti yhden
sen isoista litteistä kivistä. Nopeasti kiinnittäen köytensä pään
graniitinkappaleeseen hän palasi onkaloon ja kiertäen lopun köyttä
lattialle viereensä tarttui raskaaseen kivilaattaan molemmin käsin.
Heilutettuaan sitä useita kertoja saadakseen etäisyyden ja suunnan
määrätyksi hän lennätti painon hiukan vinoon, niin että se ei
pudonnut suoraan takaisin, vaan hipaisten äärimmäistä reunaa vierähti
takana olevaan pihaan.

Tarzan kiskoi hetkisen irtopäästä, kunnes tunsi, että köysi oli
varsin lujasti tarttunut aukon huippuun, ja sitten hän heilautti
itsensä sen varaan alhaalla ammottavan mustan kuilun yläpuolelle.
Heti kun hänen täysi painonsa vaikutti köyteen, tunsi hän sen soluvan
ylhäältä päin. Hän odotti sitten kauheassa jännityksessä, kun se
pienin nytkähdyksin myötäsi. Kivi kiskoutui ylöspäin onkalonhuippua
ympäröivän muurauksen ulkopintaa pitkin. Tarttuisiko se kiinni itse
reunaan vai vetäisikö hänen painonsa sen siitäkin yli, putoamaan
hänen niskaansa, samalla kun hän suistuisi jalkojensa alla avautuvaan
tuntemattomaan syvyyteen?




VIIDESKOLMATTA LUKU

Aarniometsän läpi


Lyhyen, karmivan hetken Tarzan tunsi

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

Page 17
Hän muisti Tarzanin siitä vierailusta, jolla nämä molemmat olivat käyneet sormenjälkiä koskevassa asiassa useita kuukausia sitten.
Page 22
Monesti hän tapasi muitakin jäseniä siitä valitusta pikku ryhmästä, joka iltapäivin saapui teetä juomaan.
Page 24
"Saksan lähettilään luona.
Page 42
Tuohon tarjoiluhuoneeseen Tarzan astui palattuaan Kadur ben Sadenia ja hänen seuruettaan saattamasta.
Page 46
Tahtoiko tämä sillä kostaa sen, että Tarzan aikaisemmin oli useammin kuin kerran tehnyt tyhjiksi venäläisen aikeet ja hänet nöyryyttänyt, vai oliko siihen syynä hänen toimintansa Gernoisin jutussa, sitä hän ei voinut päättää.
Page 49
He liikkuivat varovaisesti ja hiljaa, käyttäen hyväkseen mitä suojaa sattui, niinkuin tekevät ihmistä väijyilevät ihmiset.
Page 56
Todistukseksi tuotiin meille kiväärinne.
Page 61
Sitten hän riensi asemasillalle, juuri kun veturi vihelsi kahdesti viimeisenä varoituksena ennen puskurien ensimmäistä tömisevää sysäystä.
Page 65
Mutta tästä tulee hiton hyrinä, kun hän huomaa menetyksensä.
Page 71
Minä _tiedän_, että tuo on Apinain Tarzanin kuva.
Page 72
Kun hän vihdoin tuli kannelle, hämmästyivät kaikki surullisesta muutoksesta, joka oli hänessä tapahtunut.
Page 85
Manyuemat herjasivat ja nimittelivät meitä sanoen, että söisivät meidät kaikki suuhunsa ennenkuin lähtivät maastamme -- se oli rangaistuksemme siitä että viime vuonna olimme surmanneet heidän ystävänsä.
Page 86
Hajaantukaa metsään ja kootkaa kaikkialta niin monta harhailijaa kuin vain tapaatte, ja jos luulette, että teitä on ajettu takaa, saapukaa kiertoteitse paikalle, jossa tänään tapoimme norsut.
Page 105
Sitten ne nostivat hänet lattialta ja puolittain vetäen, puolittain työntäen raahasivat hänet pimeästä kammiosta toisen oviaukon kautta temppelin sisäpihaan.
Page 113
Pelastuakseen aviopuolison oikeutetulta vihalta, jonka vaimon hän oli häväissyt, hän vannoi sielunsa kadotukseen, yrittäessään vierittää syyn kokonaan naisen päälle.
Page 115
Thuran käyttäytyikin kuin raakalainen.
Page 121
Satoja kertoja ennen oli Tarzan ollut tällä eristetyllä paikalla, jota ympäröivät niin tiheästi okaiset pensaat ja toisiinsa kietoutuneet laajalle versovat köynnökset ja kiertokasvit, ettei edes Sheeta, leopardi, voinut pujotella siitä lävitse eikä Tantor jättiläisvoimallaan kyennyt murtamaan esteitä, jotka suojelivat isojen apinain neuvottelusalia kaikilta muilta, paitsi villin viidakon vaarattomilta asujilta.
Page 131
Ne kohtelisivat häntä inhimillisesti -- siitä hän nyt oli aivan varma.
Page 134
Ison kivimöhkäleen harjalla hän pysähtyi vilkaistakseen taakseen kaupunkiin.
Page 137
Missä tie oli helppo, he kävelivät käsi kädessä mahtavan metsän kaartuvain oksain alla, kuten etäisessä muinaisuudessa lienevät kävelleet heidän historiantakaiset esivanhempansa.