Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 131

Porter ei ollut
ennen nähnyt, astui useiden toisten kanssa hänen vankiluolaansa.
Täällä suoritettiin jonkinlainen uskonnollinen meno, -- sen
uskonnollisesta laadusta tyttö oli varma, ja niinpä hän sai uutta
rohkeutta ja iloitsi siitä, että oli joutunut ihmisten pariin, jotka
ilmeisesti olivat uskonnon hienostuttavan ja miedontavan vaikutuksen
alaisia. Ne kohtelisivat häntä inhimillisesti -- siitä hän nyt oli
aivan varma. Ja kun hänet sitten vietiin vankiluolastaan pitkien,
pimeiden käytävien kautta ja sementtiportaita ylös uhkeaan pihaan,
meni hän kernaasti, jopa iloisestikin -- sillä olihan hän Jumalan
palvelijain seurassa. Mahdollisesti niiden käsitys korkeimmasta
olennosta ei kylläkään ollut hänen oman vakaumuksensa mukainen,
mutta että niillä oli jumala, se oli hänelle riittävä todistus
ystävällisyydestä ja hyvänsuopaisuudesta.

Mutta nähdessään pihan keskellä kivialttarin ja sillä sekä
sementtilattialla sen läheisyydessä tummanruskeita täpliä Jane Porter
alkoi ihmetellä ja epäillä. Kun nuo olennot kumartuivat köyttämään
hänen nilkkansa ja sitoivat ranteet selän taakse, muuttui hänen
epäluulonsa peloksi. Ja kun hänet hetkistä myöhemmin nostettiin ja
laskettiin selälleen alttarin poikki, jätti toivo hänet kokonaan, ja
hän vapisi hirveän pelon tuskassa.

Tulenpalvojain eriskummaisen tanssin aikana, joka senjälkeen seurasi,
hän lepäsi kauhusta jähmettyneenä, eikä hänen tarvinnut nähdä
ylipapittaren kädessä verkalleen kohoavaa terää, käsittääkseen jo,
mihin kohtaloon hänet oli tuomittu.

Kun käsi alkoi laskeutua, sulki Jane Porter silmänsä ja lähetti
hiljaisen rukouksen luojalleen, jonka kasvojen eteen hän niin pian
joutuisi. Sitten hän uupui väsyneiden hermojensa jännityksestä ja
meni tainnoksiin.

* * * * *

Yöt päivät kiiti Apinain Tarzan aarniometsän läpi raunioitunutta
kaupunkia kohti, jossa varmasti otaksui rakastettunsa viruvan joko
vankina tai kuolleena.

Vuorokaudessa hän samosi saman taipaleen, johon viideltäkymmeneltä
hirveältä mieheltä oli kulunut lähes viikko, sillä Apinain Tarzan
vaelsi pitkin ylängön lehvätietä korkealla toisiinsa kietoutuneiden
köynnösten yläpuolella, jotka tekevät liikkumisen maanpinnalla
vaikeaksi.

Nuoren urosapinan kertomasta tarinasta oli hänelle selvinnyt, että
vangittu tyttö oli juuri Jane Porter, koska viidakossa ei ollut
mitään muuta pientä valkoista "naarasta". "Koirakset" hän oli apinan
kömpelöstä kuvauksesta tuntenut Oparin raunioissa asustaviksi
epämuotoisiksi ihmisten irvikuviksi. Ja tytön kohtalon hän saattoi
kuvailla yhtä selvästi kuin olisi ollut silminnäkijänä. Milloin he
laskisivat hänet julmalle alttarilleen, sitä hän ei voinut arvata,
mutta että rakas, hento ruumis sille lopuksi joutuisi, siitä hän oli
varma.

Vihdoin levoton apinamies saavutti iäisyydeltä tuntuvan retken
päästä autiota laaksoa sulkevain rajakallioiden huiput, ja hänen
alapuolellaan olivat nyttemmin niin kamalaksi muuttuneen Oparin
kaupungin synkät ja kaameat rauniot. Hän alkoi nopeasti ravata
kuivan, pölyisen ja mukulakivisen laakson poikki toivomustensa
päämäärää kohti.

Ehtisikö hän ajoissa pelastamaan? Hän toivoi toivotontakin.
Kostaa hän kumminkin voisi, ja raivoissaan hän tunsi kykenevänsä
pyyhkäisemään tuon kauhean kaupungin koko asujamiston maan pinnalta.
Oli melkein puolipäivä, kun hän saapui ison kiven luo, jonka huipulle
päättyi kaupungin alla oleviin komeroihin

Last Page Next Page

Text Comparison with The Monster Men

Page 7
Bling help.
Page 8
"What do? What do?" cried Sing in consternation.
Page 13
"How insignificant is man's greatest achievement beside the least of Nature's works.
Page 14
She had learned to look upon von Horn as a very pleasant companion and a good friend--she was not quite certain that she would care for any change in their relations, but his remark had sowed the seed of a new thought in her mind as he had intended that it should.
Page 21
Finally it paused to look once more at the senseless wood that barred its escape, as though measuring the distance to the top.
Page 30
Von Horn loosened his guns in their holsters, and took a fresh grip upon his bull whip as he urged Sing forward upon the trail.
Page 33
"You asked where the creature came from that attacked you today.
Page 42
At the same instant Muda Saffir with fifty of his head-hunting Dyaks emerged from the jungle east of the camp, bent on discovering the whereabouts of the girl the Malay sought and bearing her away to his savage court far within the jungle fastness of his Bornean principality.
Page 61
Number Thirteen came into the campong after quitting the bungalow his heart was a chaos of conflicting emotions.
Page 65
Never before had any of the rescuers seen a larger body of water than the little stream which wound through their campong, but accidents and experiments in.
Page 72
The two men were talking, and without making his presence noticeable the Chinaman hovered about ever within ear shot.
Page 77
Beneath the paddles of the natives and the five remaining members of his pack Bulan sped up the dark river after the single prahu with its priceless freight.
Page 81
If he guessed that you knew the whereabouts of the girl he would torture the truth from you and then kill you.
Page 82
decided that it would be best for each to advance a little way in the direction he thought the right one while Bulan and his five creatures remained where they were.
Page 83
Then they dropped down the river with the current, and paddled about above the.
Page 99
"Just so, just so," said the professor, but a shade of trouble tinged the expression of his face, and a moment later he arose, saying that he felt weak and tired and would go to his sleeping room and lie down for a while.
Page 101
Dloctor Hornee velly bad man, las allee," and without another word the Chinaman turned and walked away.
Page 109
Now if he could but once more possess himself of the girl! And why not? There was only the sick old man, a Chinaman and von Horn to prevent it, and the chances were that they all were asleep.
Page 110
Immediately without the two warriors stood upon the verandah awaiting their victim, and as Virginia passed through the doorway she was seized roughly from either side, a heavy hand was clapped over her mouth, and before she could make even an effort to rebel she had been dragged to the end of the verandah, down the notched log to the ground and a moment later found herself in a war prahu which was immediately pushed into the stream.
Page 121
The combined jungle craft of the two had been insufficient either to trace the way that they had come, or point the general direction of the river.