Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 130

havainnon, että hän olikin kiintynyt tyttöön
paljoa enemmän kuin olisi hänen sielunrauhalleen terveellistä, sillä
nyttemmin hän muisteli melkein alituisesti, mitä herra Thuran oli
luottavaisesti hänelle vihjaissut kihlauksestaan neiti Strongin
kanssa. Hän aprikoi, oliko Thuranin ilmoitus sittenkään ollut aivan
tarkka. Hän ei ollut tytön puolelta koskaan havainnut vähäisintäkään
merkkiä muusta kuin tavallisesta ystävyydestä.

"Ja herra Thuranin menetys, jos he ovat hukkuneet, tuottaisi teille
katkeran surun", rohkeni hän tunnustella.

Tyttö vilkaisi häneen nopeasti. "Herra Thuranista oli tullut oikein
hyvä ystävä", sanoi hän. "Minä pidin hänestä varsin paljon, vaikken
ole tuntenut häntä kuin vasta niin lyhyen ajan."

"Ettekö siis ollutkaan kihloissa hänen kanssaan?" sopersi ioordi.

"Laupias taivas!" huudahti neiti Strong. "En, tunteeni häntä kohtaan
eivät olleet laisinkaan sitä laatua."

Jotakin halusi loordi Tennington lausua neiti Strongille -- kovin
hän halusi sanoa ja sanoa sen heti; mutta miten olikaan, sanat
takertuivat hänen kurkkuunsa. Hän yritti kömpelösti pari kertaa,
rykäisi, karahti kasvoiltaan punaiseksi ja huomautti lopuksi vain
toivovansa, että majat saataisiin valmiiksi ennen sadekauden alkua.

Mutta aavistamattaan hän oli toimittanut tytölle juuri aikomansa
tiedonannon ja tehnyt hänet onnelliseksi -- onnellisemmaksi kuin
Hazel vielä koskaan oli ollut.

Juuri silloin keskeytti enemmän keskustelun kummallisen ja
peloittavan olennon näkeminen sen tullessa esille viidakosta juuri
leirin eteläpuolelta. Tennington ja tyttö näkivät sen samaan aikaan.
Englantilainen tavoitti revolveriansa, mutta kun puolialaston,
parroittunut olento ääneen mainitsi hänen nimensä ja tuli
juoksujalkaa heitä kohti, antoi hän kätensä vaipua ja astui tulijaa
vastaan.

Kukaan ei olisi tätä likaista, kovin laihtunutta, yhdellä ainoalla,
pienistä turkisnahoista tehdyllä vaatekappaleella verhottua olentoa
tuntenut moitteettomaksi monsieur Thuraniksi, jonka seurue oli
viimeksi nähnyt _Lady Alicen_ kannella.

Ennenkuin pienen seurueen muut jäsenet saivat tiedon hänen
saapumisestaan, kyselivät Tennington ja neiti Strong häneltä muiden
veneessä olleiden kohtaloa.

"Ne ovat kaikki kuolleet", vastasi Thuran. "Kolme merimiestä kuoli,
ennenkuin pääsimme maihin. Neiti Porterin sieppasi joku viidakon
villi eläin, sillä välin kun minä viruin kuumehoureissa. Clayton
kuoli samaan kuumeeseen vain muutama päivä sitten. Ja ajatelkaa, että
kaiken tämän ajan on meitä eroittanut vain muutaman penikulman taival
-- tuskin päivämatka. Se on kauheata!"

* * * * *

Kuinka kauan Jane Porter virui holvissa Oparin vanhan kaupungin
temppelin alla, sitä hän ei tiennyt. Jonkun aikaa hän oli
kuumehoureissa, mutta taudin taltuttua hän alkoi vasta nyt vähitellen
palata voimiinsa. Joka päivä viittasi ruokaa tuova nainen häntä
nousemaan, mutta moneen päivään kykeni tyttö vain pudistamaan
päätänsä ilmoittaakseen, että hän oli siihen liian heikko.

Mutta vihdoin hän jaksoi nousta jaloilleen ja sitten horjua
muutamia askeleita, tukien itseään toisella kädellään seinään.
Hänen kiinniottajansa tarkkasivat häntä nyt yhä uteliaammin. Päivä
lähestyi, ja uhri voimistui.

Sitten se päivä tuli, ja nuori nainen, jota Jane

Last Page Next Page

Text Comparison with Pellucidar

Page 4
After several days of futile endeavor to raise Pellucidar, we had begun to despair.
Page 19
It was hard work--cold, bitter, cruel work.
Page 20
Perry was almost overcome by the hopelessness of our situation.
Page 21
I was alone.
Page 24
But how to reach the islands was now the foremost question in our minds.
Page 51
We have heard that the great emperor makes successful war upon the Mahars, against whom we should be glad to fight.
Page 52
We know nothing of such things.
Page 59
My first thought was that the hyaenodon had at last attacked me, but as my eyes opened and I struggled to rise, I saw that a man was astride me and three others bending close above him.
Page 60
.
Page 62
When, after a time, I saw in the distance what I took to be huts in a clearing near the shore, I drew quickly into land, for though I had been furnished credentials by Kolk, I was not sufficiently familiar with the tribal characteristics of these people to know whether I should receive a friendly welcome or not; and in case I should not, I wanted to be sure of having a canoe hidden safely away so that I might undertake the trip to the island, in any event--provided, of course, that I escaped the Thurians should they prove belligerent.
Page 68
From where I stood I counted no less than a dozen streams winding down from among the table-buttes and emptying into a pretty river which flowed away in a northeasterly direction toward the op-posite end of the island.
Page 73
CHAPTER IX HOOJA'S CUTTHROATS APPEAR I had built a little shelter of rocks and brush where I might crawl in and sleep out of the perpetual light and heat of the noonday sun.
Page 80
At last I reached the top, and very glad I was, too.
Page 86
Before ever he could scramble up again I was on him and had buried my knife in his heart.
Page 87
He was having a most exciting time.
Page 105
The former crawled close to my side and buried his nose against me.
Page 107
We rose to a great height upon the crest of a mighty wave.
Page 118
He thought that we ought to follow up the ten remaining dugouts and sink them all; but I insisted that we must free as many as possible of our enemies upon the mainland.
Page 130
Each carried four guns instead of two, and these were so arranged that one or more of them could be brought into action no matter where the enemy lay.
Page 133
Upon the edge of the Land of Awful Shadow is another observatory, from which the time is flashed by wireless to every corner of the empire.