Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 129

kuin ruttoa. Mutta Nikolas Rokoff ei tiennyt, ja niin hän
jäi muutamiksi päiviksi nauttimaan majan turvaa ja suhteellista
mukavuutta. Sitten hän ryhtyi taas jatkamaan matkaansa pohjoista
kohti.

Loordi Tenningtonin leirissä tehtiin valmistuksia pysyväisten
asuntojen rakentamiseksi, minkä jälkeen aiottiin lähettää muutama
mies retkelle pohjoiseen päin apua etsimään.

Kun päivät olivat kuluneet ikävöidyn avun saapumatta, alkoi toivo
siitä, että Jane Porter, Clayton ja herra Thuran olivat pelastuneet,
raueta. Kukaan ei enää puhellut asiasta professori Porterille, ja
hän oli niin syventynyt tieteelliseen haaveiluunsa, ettei huomannut
ajan kulumista. Toisinaan hän huomautti, että jonkun päivän päästä
he varmaan näkisivät laivan ankkuroivan heidän rantamansa edustalle
ja että he sitten kaikki pääsisivät onnellisesti yhteen. Joskus hän
mainitsi avuksi rientävästä junasta ja arveli, että lumimyrskyt
olivat sitä ehkä viivästyttäneet.

"Jollen jo tuntisi vanhaa kunnon herrasmiestä niin hyvin", huomautti
Tennington neiti Strongille, "olisin aivan varma, että hänellä... hm,
ei kaikki ruuvit ole ihan -- käsitättehän."

"Jollei se olisi niin haikean surullista, olisi se naurettavaa",
sanoi neiti alakuloisesti. "Minä, joka olen tuntenut hänet koko
ikäni, tiedän, kuinka hän jumaloi Janea; mutta muista täytyy näyttää,
että hän on aivan välinpitämätön tytön kohtalosta. Se johtuu vain
siitä, että hän on ihan liian epäkäytännöllinen käsittääkseen mitään
niin todellista kuin kuolema, jollei hän saa siitä melkein varmoja
todisteita."

"Ette voisi arvata, missä puuhissa hän eilen oli", jatkoi Tennington.
"Olin tulossa kotiin yksinäni pieneltä metsästysretkeltä, kun näin
hänen kävelevän ripeästi otusten polkua pitkin, jota myöten palasin
leiriin. Hänen kätensä olivat yhteen liitettyinä pitkän mustan takin
liepeitten alla ja korkea hattu oli lujasti painettuna päähän, kun
hän silmät maahan luotuina riensi eteenpäin, luultavasti jotakin
äkillistä surmaa kohti, jollen olisi häntä pysäyttänyt.

"'Kah, mihin ihmeessä te olette matkalla, professori?' kysyin
häneltä. 'Menen kaupunkiin, loordi Tennington', vastasi hän
mahdollisimman totisesti, 'menen valittamaan postimestarille
maaseutupostin säännöttömästä jakelusta, josta täällä kärsimme. Minä
nähkääs en ole saanut minkäänlaista postilähetystä viikkokausiin.
Pitäisi olla saapunut useitakin kirjeitä Janelta. Asiasta on heti
tehtävä ilmoitus Washingtoniin.'

"Ettekä uskoisi, neiti Strong", jatkoi Tennington, "mikä hiton työ
minulla oli saadakseni sen vanhan herran käsittämään, että täällä
ei ole mitään maaseutupostin jakelua eikä edes kaupunkia, että hän
ei ollut samalla mantereellakaan kuin Washington, eikä samalla
pallonpuoliskolla.

"Sitten kun hän sen tajusi, alkoi hän olla huolissaan tyttärestänsä
-- mikä luullakseni oli ensi kerta, kun hän todella käsitti
täkäläisen asemamme ja sen mahdollisuuden, että neiti Porteria ei
oltu pelastettu."

"Sen ajatteleminen kiusaa minua", virkkoi tyttö, "enkä kuitenkaan voi
ajatella mitään muuta kuin seurueemme puuttuvia jäseniä".

"Toivokaamme parasta", vastasi Tennington. "Te itse olette antanut
meille kaikille loistavan esimerkin urhoollisuudesta, sillä teidän
menetyksenne on tavallaan ollut suurin."

"Niin", vastasi hän; "en olisi voinut rakastaa Jane Porteria enemmän,
vaikka hän olisi ollut oma sisareni".

Tennington ei ilmaissut tuntemaansa kummastusta. Hän ei ollut
laisinkaan sitä tarkoittanut. Hän oli ollut paljon tämän Marylandin
kauniin tyttären kanssa _Lady Alicen_ haaksirikon jälkeen ja
vastikään tehnyt sen

Last Page Next Page

Text Comparison with At the Earth's Core

Page 5
"At the best our fuel will suffice to carry us but three or four days, while our atmosphere cannot last to exceed three.
Page 17
As they bore me along, my mind was occupied with a thousand bewildering thoughts.
Page 22
With little ceremony Perry and I were chained at the end of the line, and without further ado the interrupted march was resumed.
Page 31
Even now I did not think that I loved her.
Page 35
Just as we often compare nations by their relative land areas, so if we compare these two worlds in the same way we have the strange anomaly of a larger world within a smaller one! "Where within vast Pellucidar would you search for your Dian? Without stars, or moon, or changing sun how could you find her even though you knew where she might be found?" The proposition was a corker.
Page 41
by a score of huge Sagoths, the largest I ever had seen, and on either side of her waddled a huge thipdar, while behind came another score of Sagoth guardsmen.
Page 49
Nobly the giant battled for his life, beating with his stone hatchet against the bony armor that covered that frightful carcass; but for all the damage he inflicted he might as well have struck with his open palm.
Page 52
It would run on, plain and clear and well defined to end suddenly in the midst of a tangle of matted jungle, then Ja would turn directly back in his tracks for a little distance, spring into a tree, climb through it to the other side, drop onto a fallen log, leap over a low bush and alight once more upon a distinct trail which he would follow back for a short distance only to turn directly about and retrace his steps until after a mile or less this new pathway ended as suddenly and mysteriously as the former section.
Page 61
I could have lived in seclusion within some rocky cave until I had found the means to outfit myself with the crude weapons of the Stone Age, and then set out in search of her whose image had now become the constant companion of my waking hours, and the central and beloved figure of my dreams.
Page 62
By the time I had eaten eight meals and slept twice I was convinced that I was upon the wrong trail, for between Phutra and the inland sea I had not slept at all, and had eaten but once.
Page 68
" "You live upon the under side of Pellucidar, and walk always with your head pointed downward?" he scoffed.
Page 75
There was a puzzled expression upon his wrinkled face, and a look of hurt sorrow in his eyes.
Page 76
XI FOUR DEAD MAHARS A moment later I was standing before a dozen Mahars--the social investigators of Phutra.
Page 83
It is with no sense of shame that I admit that I was frightened--never before in my life, nor since, did I experience any such agony of soulsearing fear and suspense as enveloped me.
Page 85
I asked Ghak if we could make Sari in time to escape them.
Page 94
" "You?" she whispered, and then she hid her face again; nor could I tell whether she were glad or angry that I had come.
Page 99
He was a most unlovely spectacle, but he was far from dead.
Page 104
At last she spoke.
Page 105
Motherless and unprotected; hunted across a savage, primeval world by that hideous brute of a man; exposed to the attacks of the countless fearsome denizens of its mountains, its plains, and its jungles--it was a miracle that she had survived it all.
Page 114
I took the things back to Algeria myself, and accompanied them to the end of the railroad; but from here I was recalled to.