Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 124

raunioiden
häämöittävän edessään, mutta niin heikko ja sairas hän oli, että se
ei herättänyt hänessä vähäisintäkään mielenkiintoa. Kantoivatpa he
häntä minne tahansa, hänen vankeutensa saattoi loppua vain yhdellä
tavalla näiden ihmispetojen vallassa.

Vihdoin he menivät kahden ison muurin läpi ja tulivat
raunioittuneeseen kaupunkiin. He kantoivat hänet ränstyneeseen
rakennukseen, ja täällä tulvi esille sadoittain muita samanlaisia
olentoja kuin hänen tuojansa; mutta joukossa oli myöskin
naispuolisia, jotka näyttivät vähemmän kauheilta. Hänen huomatessaan
heidät välähti ensimmäinen toivonsäde hänen kurjuuttansa
lievittämään. Mutta se toivo oli lyhytaikainen, sillä naiset eivät
osoittaneet hänelle myötätuntoa, jos kohta eivät tehneet hänelle
pahaakaan. Kun hänet oli tarkastettu rakennuksessa olijain täydeksi
tyydytykseksi, vietiin hänet pimeän kammion alla oleviin holveihin,
mihin hänet jätettiin paljaalle lattialle, ja hänen viereensä
laskettiin metallinen vesikulho ja toinen ruualla täytetty.

Viikkokauteen hän näki ainoastaan naisia, joiden velvollisuutena oli
tuoda hänelle ruokaa ja vettä. Vähitellen palasivat hänen voimansa
-- pian hän olisi leimuavalle jumalalle uhrattavassa kunnossa. Oli
tosiaan onni, että hän ei tiennyt, mikä kohtalo häntä odotti.

* * * * *

Kun Apinain Tarzan liikkui verkalleen viidakon läpi, sitten kun oli
heittänyt keihään, joka pelasti Claytonin ja Jane Porterin Numan
hampaista, oli hänen mielensä täynnä kaikkea sitä surua, jonka äsken
avattu sydämenhaava tuottaa.

Hän oli iloinen, että oli kyllin ajoissa hillinnyt kätensä
suorittamasta tekoa, jota hän mustasukkaisuuden ensi puuskassa oli
ajatellut. Vain murtosekunti puuttui, että Clayton olisi saanut
surmansa apinamiehen kädestä. Siinä lyhyessä hetkisessä, joka oli
kulunut senjälkeen, kun hän tunsi tytön ja hänen toverinsa, siihen
asti, kunnes englantilaisen sydämeen tähdättyä vasamaa pitelevät
lihakset olivat höltyneet, oli Tarzan ollut eläimellisten vaistojen
rajun ja villin vimman vallassa.

Hän oli nähnyt toivomansa naisen -- oman -- puolisonsa -- toisen
syleilyssä. Hänellä oli vain yksi mahdollisuus avoinna viidakon
julman lain mukaan, joka häntä tässä toisessa olotilassa johti; mutta
juuri ennenkuin vielä oli liian myöhäistä, olivat hänen luontaisen
ritarillisuutensa jalommat tunteet taltuttaneet hänen intohimonsa
loimuavat liekit ja pelastaneet hänet. Tuhat kertaa hän kiitti
kohtaloa, että ne olivat saaneet voiton, ennenkuin hänen sormensa
olivat lennättäneet kiilloitetun nuolen.

Hänen ajatellessaan paluuta wazirien luo tuntui se hänestä
vastenmieliseltä. Hän ei halunnut nähdä ihmisolentoa. Vähintäänkin
hän tahtoi yksinään samoilla viidakossa, kunnes hänen murheensa ota
oli tylsynyt. Eläintoveriensa lailla hän kärsi mieluummin yksinään ja
hiljaisuudessa.

Sen yön hän nukkui jälleen apinain amfiteatterissa, ja useita päiviä
hän metsästeli sieltä käsin palaten aina yöksi. Kolmannen päivän
iltapuolella hän palasi aikaisin. Hän oli loikonut pyöreän aukeaman
pehmeässä ruohossa vain muutamia minuutteja, kun kuuli etelästä tutun
äänen. Joukko isoja apinoita oli kulkemassa viidakon läpi -- siitä
hän ei voinut erehtyä. Hän kuunteli muutamia minuutteja. Ne olivat
tulossa amfiteatteria kohti.

Tarzan nousi veltosti

Last Page Next Page

Text Comparison with The Chessmen of Mars

Page 42
"I am Ghek, third foreman of the fields of Luud," he answered.
Page 47
Gradually rudimentary nervous systems and minute brains evolved.
Page 50
She ate and slept and watched the interminable lines of creatures that passed the entrance to her prison.
Page 63
The creature that had felled its companion was dashing madly in the direction of the hill upon which he was hidden, it dodged one of the workers that sought to seize it.
Page 66
Cluros rode majestically the high heavens.
Page 77
The girl, having witnessed her champion's skill, had little fear of the outcome.
Page 82
Water they must have, or that water-giving plant which makes life possible upon many of the seemingly arid areas of Mars; but there was neither the one nor the other for these two days and now the third night was upon them.
Page 84
" "We have settled a great question," said the girl, smiling; "but our stomachs are still empty.
Page 95
And now the avenue widened into an immense square, at the far end of which rose a stately edifice gleaming white in virgin marble among the gaily painted buildings surrounding it and its scarlet sward and gaily-flowering, green-foliaged shrubbery.
Page 100
" The black haired U-Dor scowled.
Page 103
Ghek caused the rykor to assume a sitting position with its back against the wall where it might remain without direction from his brain.
Page 113
"Come!" she said and turned toward the outer doorway of the chamber.
Page 119
"I have been here many years," said the girl, Lan-O; "but never have I seen even The Great Jed bring so many fighting men into the city of Manator.
Page 130
A score leaped forward to seize U-Thor.
Page 131
In a dimly-lighted chamber beneath the palace of O-Tar the jeddak, Turan the panthan lowered Tara of Helium from his arms and faced her.
Page 147
Gahan of Gathol watched every play with eagle eye.
Page 155
Presently the sudden transition from daylight to darkness which, owing to the tenuity of the air upon Barsoom, occurs almost without the warning twilight of Earth, would occur.
Page 165
"Scarce had I-Gos fallen at the bite of my dagger than I heard the approach of warriors.
Page 181
"They dare suggest the name of a slave's bastard for the throne of O-Tar!" "He is your son, O-Tar," E-Thas reminded him, "nor is there a more beloved man in Manator--I but speak to you of facts which may not be ignored, and I dare do so because only when you realize the truth may you seek a cure for the ills that draw about your throne.
Page 192
Here the bride would await the groom at the foot of the steps leading to the throne.