Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 121

taakkojansa valittamatta ja
saapuivat kolmenkymmenen päivän päästä omaan maahansa.

Täällä Tarzan ei jatkanutkaan matkaa luoteeseen ja heidän omaan
kyläänsä, vaan opasti heidät melkein suoraan länteen, kunnes hän
kolmannenneljättä päivän aamuna käski heidän purkaa leirinsä ja
palata omaan kyläänsä jättäen kullan siihen, mihin sen olivat
edellisenä iltana pinonneet.

"Entä sinä, Waziri?" kysyivät he.

"Minä jään tänne muutamiksi päiviksi, lapseni", vastasi apinamies.
"Rientäkää nyt vaimojenne ja lastenne luo."

Heidän mentyänsä Tarzan otti kaksi kultaharkkoa ja hypäten puuhun
kiiti keveästi sotkuisen ja läpitunkemattoman pohjapensaikon
yläpuolella parin sadan metrin päähän, sukeltaakseen äkkiä esille
pienelle pyöreälle aukeamalle, jonka ympärillä aarniometsän
jättiläiset kohosivat kuin vartijasotilaat. Tämän luonnollisen
amfiteatterin keskellä oli pieni laakeapäinen, kovamultainen kumpu.

Satoja kertoja ennen oli Tarzan ollut tällä eristetyllä paikalla,
jota ympäröivät niin tiheästi okaiset pensaat ja toisiinsa
kietoutuneet laajalle versovat köynnökset ja kiertokasvit, ettei
edes Sheeta, leopardi, voinut pujotella siitä lävitse eikä Tantor
jättiläisvoimallaan kyennyt murtamaan esteitä, jotka suojelivat
isojen apinain neuvottelusalia kaikilta muilta, paitsi villin
viidakon vaarattomilta asujilta.

Tarzan teki viisikymmentä retkeä, ennenkuin oli sijoittanut kaikki
kultaharkot amfiteatterin sisäpuolelle.

Sitten hän otti vanhan, ukkosen runteleman puun onkalosta juuri
saman lapion, jolla oli kaivanut esille professori Archimedes Q.
Porterin kirstun, senjälkeen kun kerran oli sen tähän samaan paikkaan
apinamaisesti haudannut. Tällä hän kaivoi pitkän kuopan, johon pani
neekerien Oparin kaupungin unohdetuista aarreholveista tuoman kullan.

Sinä iltana hän nukkui amfiteatterissaan ja läksi aikaisin
seuraavana aamuna käymään hökkelissään ennenkuin palaisi waziriensa
luo. Nähdessään kaiken olevan koskemattomana hän meni viidakkoon
metsästämään aikoen tuoda saaliin majaansa, jossa voisi rauhassa
aterioida ja viettää yönsä mukavalla vuoteella.

Hän samoili viisi englanninpenikulmaa etelään päin leveähkön joen
rantoja kohti, joka laski mereen noin kuuden penikulman päässä
majasta. Hän oli kulkenut sisämaahan vajaan kilometrin verran, kun
hänen tottuneisiin sieraimiinsa äkkiä lemahti se haju, joka panee
koko villin viidakon vavahtamaan, -- Tarzan haistoi ihmisen.

Tuuli puhalsi valtamereltä, joten Tarzan tiesi, että ne, joista haju
lähti, olivat hänestä länteen. Ihmisen hajuun sekaantui Numan haju.
Ihminen ja leijona. "Parasta, että riennän", ajatteli apinamies,
sillä hän oli tuntenut valkoisten tuoksun. "Numa saattaa olla
metsästämässä."

Kun hän puiden lävitse saapui viidakon syrjään, näki hän naisen
polvistuneena rukoukseen, ja tämän edessä seisoi villin alkuihmisen
näköinen valkoinen mies, kasvot kätkettyinä käsivarsiin. Miehen
takana hiipi kapinen leijona verkalleen helppoa saalista kohti.
Tarzan ei voinut nähdä kummankaan piirteitä.

Numa oli jo hyppäämäisillään. Ei saanut tuhlata sekuntiakaan. Tarzan
ei voinut edes irroittaa joustansa ja sovittaa vasamaa kyllin
ajoissa, lähettääkseen kuolettavan, myrkyllisen esineen keltaiseen
turkkiin. Hän oli liian kaukana ajoissa tavoittaakseen petoa
veitsellään. Jäljellä oli vain yksi toivo -- yksi ainoa vaihtoehto,
ja apinamies toimi ajatuksen nopeudella.

Vahvalihaksinen käsivarsi työntyi taaksepäin -- lyhykäisen
murtosekunnin viipyi keihäs jättiläisen olalla -- ja sitten mahtava
käsivarsi työntyi eteenpäin, ja nopea kuolema viuhui eteen sattuvien
lehvien lävitse hautautuakseen loikkaavan leijonan sydämeen.
Äännähtämättä se kierähti aiottujen uhriensa eteen -- hengetönnä.

Hetkiseksi ei liikahtanut mies eikä nainen. Sitten jälkimäinen

Last Page Next Page

Text Comparison with The Mucker

Page 5
When Lasky saw Billy he too opened his eyes in surprise, and when he came quite close to the mucker he whispered something to him, though he kept his eyes straight ahead as though he had not seen Billy at all.
Page 19
All hands were in the best of humor.
Page 22
Look at 'em making for the boats!" and with that he dashed back to the bridge to confer with his captain.
Page 39
He smiled at Byrne as the latter eyed him suspiciously.
Page 78
THE VILLAGE OF YOKA FOR several minutes Barbara Harding lay where she had collapsed after the keen short sword of the daimio had freed her from the menace of his lust.
Page 93
Springing to Byrne's side she whipped Theriere's revolver from his belt, where it reposed about the fallen mucker's hips, and with it turned like a.
Page 108
The warrior, with a growl of rage, drew his sharp parang, leaping to close quarters.
Page 116
Billy Byrne did not for a moment believe that Anthony Harding would look with favor upon.
Page 119
Both his companions were down, and the savages were pressing closely on toward their hiding place.
Page 124
the likes of me; but if I can't live with her, I can live for her--as she'd want me to live, and, s'help me, those words'll keep me straight.
Page 126
Close in she came, for the sea was calm and the water deep, and when Billy was sure that those on board saw him and his frantic waving, he hurried, stumbling and falling, down the steep face of the cliff to the tiny beach at its foot.
Page 134
He thanked God that he had realized what.
Page 143
was better to lose any other possession rather than lose honor.
Page 152
The two smoked on for many minutes without indulging in conversation.
Page 161
"I think we'll understand each other better after this--we're each runnin' away from something.
Page 209
He lunged across the hall--not because he wished to but because the spirits moved him.
Page 224
In a couple of minutes he came back leading one, which he tied to the corral bars.
Page 247
"Grayson have a job he want good men for.
Page 265
But at last, in the northwest, a horseman, unheralded by gyrating dust column, came into sight.
Page 279
.