Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 120

aamuna kiivennyt. Laskeutua
alas sen karheaa ja jyrkkää sivua pitkin oli perin vaivaloista ja
melkoisen vaarallista apinamiehellekin; mutta vihdoin hän tunsi
laakson pehmeätä maata jalkojensa alla ja vilkaisematta taakseen
Opariin kääntyi vartijakallioita kohti lähtien ripeästi juoksemaan
alanteen poikki.

Aurinko oli juuri nousemassa kun hän saavutti laakean vuorenkukkulan
laakson länsipäässä. Kaukaa alapuoleltaan hän näki savua kohoavan
puunlatvojen yli etukukkulain juurella olevasta metsästä.

"Ihmisiä!" jupisi hän. "Minua takaa ajamaan lähtikin viisikymmentä
miestä. Nekö siellä lienevät?"

Hän astui nopeasti alas kallion sivua pitkin, ja painuen syvään
rotkoon, joka johti alas metsään, hän riensi eteenpäin savua
kohti. Kohdaten metsän syrjän noin kolmanneskilometrin päässä
siitä paikasta, josta ohut savujuova tuprusi, hän nousi puihin.
Varovaisesti hän lähestyi, kunnes hänen näkyviinsä äkkiä ilmestyi
karkeatekoinen _boma_ eli varustettu leiri, jonka keskellä istui
pienten nuotioitten ääressä hänen viisikymmentä waziriansa. Hän huusi
heille heidän omalla kielellään:

"Nouskaat, lapseni, ja tervehtikäät kuningastanne!"

Hämmästyksestä ja pelosta parahtaen hypähtivät soturit pystyyn
tuskin tietäen, pakenisivatko vai jäisivät paikoilleen. Sitten
Tarzan pudottausi yläpuolella riippuvalta oksalta ketterästi heidän
keskellensä. Kun he huomasivat, että siinä tosiaan oli heidän
päällikkönsä ilmielävänä eikä mikään ruumiillistunut henki, olivat he
ilosta suunniltaan.

"Olimme pelkureita, oi Waziri!" huudahti Busuli. "Juoksimme tiehemme
ja jätimme sinut oman onnesi nojaan. Mutta kun pakokauhumme oli
ohitse, vannoimme me palaavamme tai ainakin kostavamme sinun
murhaajillesi. Juuri valmistauduimme kiipeämään vielä kerran
kukkulain yli ja marssimaan aution laakson poikki siihen kauhun
kaupunkiin."

"Oletteko nähneet viittäkymmentä hirveää miestä laskeutumassa
kallioilta tähän metsään, lapseni?" kysyi Tarzan.

"Kyllä, Waziri", vastasi Busuli. "Ne sivuuttivat meidät myöhään
eilen, kun olimme kääntymäisillämme sinua etsimään. He eivät olleet
taitavia metsänkävijöitä. Kuulimme heidän saapumisensa lähes
kahdentuhannen askeleen päästä eli paljoa aikaisemmin kuin heidät
näimme, ja koska meillä oli muuta hommaa, vetäydyimme metsään ja
päästimme heidät ohitsemme. Ne taapersivat nopeasti eteenpäin
lyhyillä säärillä, ja silloin tällöin joku liikkui nelinryömin
niinkuin Bolgani, gorilla. Tosiaankin viisikymmentä hirveää miestä,
Waziri."

Kun Tarzan oli kertonut seikkailunsa ja maininnut löytämästään
keltaisesta metallista, ei ainoakaan epäröinyt hänen tehtyään
suunnitelman, miten palata yöllä tuodakseen täydet kantamukset
noita äärettömiä aarteita. Ja niinpä hämärän verhotessa Oparin
aution laakson riensi jono kiiltävän mustia sotilaita ripeää juoksua
kuivan ja tomuisen tantereen poikki kaupungin edustalla häämöittävää
jättiläiskiveä kohti.

Jos Tarzanista oli ollut vaikeata laskeutua alas kallion sivua
pitkin, huomasi hän pian, että oli melkein mahdotonta saada nuo
viisikymmentä soturia huipulle. Vihdoin suoritettiin tehtävä
apinamiehen jättiläisponnistusten avulla. Kymmenen keihästä
sidottiin päistä toisiinsa, ja toinen pää tästä merkillisestä
ketjusta kiinnitettynä vyötäisille, onnistui Tarzanin vihdoin
kiivetä huipulle. Kerran sinne päästyään hän veti sinne ylös
yhden neekereistään, ja tällä tavoin koko joukkue lopuksi saatiin
turvallisesti kivimöhkäleen päälle. Heti vei Tarzan heidät
aarreaittaan, jossa kullekin kuormattiin kaksi kultaharkkoa, kumpikin
noin kahdeksankymmenen naulan painoinen.

Puoliyön aikaan koko joukkue seisoi taaskin kallion juurella, mutta
raskaine kuormineen kului heiltä aika iltapäivän puoliväliin,
ennenkuin taas pääsivät kallioiden huipulle. Sieltä oli matka
kotiinpäin hidasta, koska nämä ylväät sotijat olivat tottumattomia
kantajan tehtäviin. Mutta he kantoivat

Last Page Next Page

Text Comparison with The Chessmen of Mars

Page 10
"They know when they love a woman--and when she loves them.
Page 19
"Forgive me if I intrude, John Carter," he said.
Page 30
" The girl sighed and let her gaze fall again to the stern realities beneath.
Page 33
She saw the thing call the attention of others to her and almost immediately four or five of them started to move in her direction.
Page 46
"I do not understand it at all.
Page 49
"I think I know what you mean; but we, fortunately, are above sentiment--when we are detached.
Page 50
She did not like the food they gave her--it was not suited to her kind--nor would she have eaten overmuch palatable food, for the fear of becoming fat.
Page 51
"I will ask Luud about it.
Page 66
Springing lightly from the ground he swarmed up the rope toward the bow of the flier.
Page 77
The girl, having witnessed her champion's skill, had little fear of the outcome.
Page 79
"But not one of them could tell you the name of the man whose painting took the Jeddak's Award in The Temple of Beauty this year," she said.
Page 84
"I do not know them," he said at last.
Page 123
Never, he thought, had he seen upon Barsoom more soldierly figures or thoats so perfectly trained to perfection of immobility as these.
Page 138
Turan was nonplussed.
Page 141
A-Kor looked at him questioningly.
Page 142
There you will find many places devoted to the lodging of strangers.
Page 150
The move was indicative of the game that U-Dor intended playing--a game of blood, rather than of science--and evidenced his contempt for his opponents.
Page 151
If the Orange lost U-Dor would have sacrificed one of his most important pieces and more than lost what advantage the first move might have given him.
Page 169
Gahan, his curiosity aroused by the legends surrounding this portion of the palace, crossed to the dais to examine the figure that apparently had fallen from.
Page 180
O-Tar was alone in one of the smaller chambers of his personal suite when the major-domo was announced, and after the matter upon which E-Thas had come was disposed of the jeddak signed him to remain.