Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 12

aina
ystävällinen omalla rajulla ja villillä tavallaan. Varmaankin olin
imenyt sen karvaisia rintoja siitä pitäin, kun oikea äitini kuoli. Se
taisteli minun puolestani metsän villejä asujamia ja oman heimomme
apinoita vastaan todellisen äidinrakkauden rajuudella.

"Ja minä puolestani rakastin häntä, Paul -- en aavistanutkaan
kuinka paljon, kunnes Mbongan mustan soturin julma keihäs ja
myrkytetty nuoli oli riistänyt hänet minulta. Olin vielä lapsi, kun
se tapahtui, ja minä heittäysin hänen kuolleelle ruumiilleen ja itkin
ilmoille tuskani, kuin lapsi konsaan oikean äitinsä puolesta. Teistä,
ystäväni, hän olisi näyttänyt kamalalta Ja rumalta elukalta, mutta
minun silmissäni hän oli kaunis, -- niin suurenmoisesti kirkastaa
rakkaus esineensä. Ja niinpä minä aivan kernaasti tyydyn pysymään
Kaalan, apinaemon, poikana."

"En ihaile teitä vähemmän uskollisuutenne vuoksi", sanoi D'Arnot;
"mutta aika tulee, jolloin mielellänne vaaditte, mitä teille
kuuluu. Muistakaa, mitä sanon, ja toivokaamme, että se silloin on
yhtä helppoa kuin nyt. Muistakaa, että professori Porter ja herra
Philander ovat ainoat ihmiset maailmassa, jotka voivat vannoa isänne
ja äitinne luurankojen kanssa hökkelistä löydetyn pienen luurangon
olleen ihmisenmuotoisen apinan pennun eikä siis loordi ja lady
Greystoken pienokaisen. Se todistus on mitä tärkein. He molemmat
ovat vanhoja miehiä. Kenties he eivät enää elä monta vuotta. Ja
eikö teidän mieleenne sitten juolahtanut, että niin pian kuin neiti
Porter tietäisi totuuden, hän purkaisi kihlauksensa Claytonin kanssa?
Voisitte helposti saada arvonimenne, tiluksenne ja rakastamanne
naisen, Tarzan. Ettekö ollut sitä ajatellut?"

Tarzan pudisti päätänsä. "Te ette tunne häntä", sanoi hän. "Mikään ei
voisi lujemmin sitoa häntä lupaukseensa kuin jos Claytonia kohtaisi
onnettomuus. Hän on vanhaa Amerikan etelävaltalaista sukua, ja etelän
valtojen asukkaat ylpeilevät siitä, että he pysyvät sanassaan."

Tarzan vietti kaksi seuraavaa viikkoa uudistaakseen aikaisemman
lyhytaikaisen tutustumisensa Pariisiin. Päivisin hän kävi
ahkerasti kirjastoissa ja taulukokoelmissa. Hänestä oli tullut
ylen ahnas lukija, ja se mahdollisuuksien maailma, joka tässä
henkisen viljelyksen ja tiedon keskuksessa hänelle avautui, ihan
peloitti häntä, kun hän ajatteli sitä perin mitätöntä murua
ihmisen tietomäärästä, jonka yksilö voisi toivoa hankkivansa
elinkautisillakaan opiskeluilla ja tutkimuksilla. Mutta hän oppi
päivän kuluessa, minkä voi, ja illoin hän heittäysi huvitteluun. Eikä
Pariisi suinkaan tarjonnut vähemmän hedelmällistä kenttää näille
yöllisille harrastuksille.

Jos hän poltti liian paljon savukkeita ja joi liian paljon absinttia,
teki hän niin siksi, että otti sivistyksen sellaisena kuin sen
tapasi ja menetteli sivistyneiden veljiensä tavoin. Elämä oli uutta
ja kiehtovaa, ja sitäpaitsi kalvoi suru hänen sydäntänsä ja hän
tunsi suurta kaipuuta, jota ei koskaan voisi tyydyttää. Niinpä hän
tahtoikin opiskelussa ja hulluttelussa -- kahdessa äärimmäisyydessä
-- unohtaa menneisyyden ja estää ajatuksiansa askartelemasta
tulevaisuudessa.

Hän istui musiikkisalissa imeskellen absinttiaan ja ihaillen
kuuluisan venäläisen tanssijattaren taidetta, kun hän yhtäkkiä
havaitsi häijyn mustan silmäparin ohimennen vilkaisevan itseensä.
Mies kääntyi ja hävisi väkijoukkoon oven luo ennenkuin Tarzan oikein
ehti häntä nähdä, mutta hän oli varma, ettei hän kohdannut noita
silmiä ensi kertaa ja etteivät ne vain sattumalta

Last Page Next Page

Text Comparison with A Princess of Mars

Page 3
_Frontispiece_ I sought out Dejah Thoris in the throng of departing chariots.
Page 6
I had forged ahead for perhaps a mile or more without hearing further sounds, when the trail suddenly debouched onto a small, open plateau near the summit of the pass.
Page 7
That he was already dead I could not but be convinced, and yet I would have saved his body from mutilation at the hands of the Apaches as quickly as I would have saved the man himself from death.
Page 11
From then until possibly midnight all was silence, the silence of the dead; then, suddenly, the awful moan of the morning broke upon my startled ears, and there came again from the black shadows the sound of a moving thing, and a faint rustling as of dead leaves.
Page 34
I believe this horrible system which has been carried on for ages is the direct cause of the loss of all the finer feelings and higher humanitarian instincts among these poor creatures.
Page 38
Not a sign of life was manifest upon her as she drifted slowly with the light breeze in a southeasterly direction.
Page 42
That it denoted jealousy I could not say, and yet, judging all things by mundane standards as I still did, I felt it.
Page 49
The brute was twelve feet in height and armed to the teeth, but I believe that I could have accounted for the whole roomful in the terrific intensity of my rage.
Page 68
" "And a--lover?" She was silent, nor could I venture to repeat the question.
Page 79
During this period my father gained great distinction as a warrior and had taken the metal from several chieftains.
Page 80
was gone for four years, and when he returned all had been over for three; for about a year after his departure, and shortly before the time for the return of an expedition which had gone forth to fetch the fruits of a community incubator, the egg had hatched.
Page 82
I trust you because I know that you are not cursed with the terrible trait of absolute and.
Page 92
My plan of action was formed upon the instant, and crossing the square and the bordering avenue upon the opposite side I soon stood within the courtyard of Tal Hajus.
Page 100
"If at all?" roared Dak Kova.
Page 108
A second and third door receded before me and slipped to one side as the first, before I reached a large inner chamber where I found food and drink set out upon a great stone table.
Page 112
They then took me to the house of one of them which was only a short distance away.
Page 125
The third fell within ten seconds after the second, and the last lay dead upon the bloody floor a few moments later.
Page 129
"By the metal of my first ancestor," he went on, "but the description fits him to perfection, especially as to his fighting ability.
Page 133
As I gained my feet I was confronted by the sentry on duty, into the muzzle of whose revolver I found myself looking.
Page 142
Once inside, however, the gate gave me considerable trouble, but I finally was rewarded by seeing it swing upon its huge hinges, and soon my fierce escort was riding across the gardens of the jeddak of Zodanga.