Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 119

jonka yli juuri oli harpannut.

Hän oli etääntynyt satakunta jalkaa, kun tuli portaille, jotka
johtivat alaspäin manalamaiseen pimeyteen. Parinkymmenen askeleen
päässä alempana alkoi tunnelin tasainen lattia uudestaan, ja pian
senjälkeen pysähdytti hänen etenemisensä raskas puuovi; siltä
puolelta, mistä Tarzan sitä lähestyi, se oli varustettu paksuilla
puuteljillä. Tämä seikka sai apinamiehen arvelemaan, että hän
varmaankin oli ulkomaailmaan vievässä käytävässä, sillä teljet, jotka
ehkäisivät pääsyn vastaiselta puolelta, vahvistivat tätä otaksumaa,
jollei ovi vain avautunut vankityrmään.

Teljet olivat peittyneet paksulla tomukerroksella -- uusi todistus
siitä, että käytävästä ei ollut moneen aikaan kuljettu. Kun hän
työnsi mahtavan esteen syrjään, narahtivat sen isot saranat kaamean
vastalauseen tätä tavatonta häiritsemistä vastaan. Hetkiseksi Tarzan
pysähtyi kuuntelemaan, eroittaisiko mitään ääntä vastaukseksi, mistä
voisi päättää oudon yöllisen melun hälyttäneen temppelin asukkaat;
mutta kun hän ei kuullut mitään, siirtyi hän oviaukon tuolle puolen.

Varovaisesti hapuillen ympäriinsä hän huomasi olevansa isossa
huoneessa, jonka seinille ja pitkin koko lattian pituutta oli pinottu
rivittäin oudonmuotoisia mutta keskenään samanlaisia metalliharkkoja.
Hänen hapuileviin käsiinsä ne tuntuivat ikäänkuin kaksipäisiltä
saapaspihdeiltä. Harkot olivat hyvin raskaita, ja jollei niitä
olisi ollut niin tavattoman paljon, olisi hän ollut varma, että ne
olivat kultaa. Mutta ajatellessaan, kuinka satumaista aarretta nämä
tuhatlukuiset naulat metallia olisivat edustaneet, jos ne todella
olivat kultaa, hän melkein varmistui otaksumassa, että ne olivat
jotakin halvempaa metallia.

Huoneen äärimmäisessä päässä hän keksi toisen salvatun oven ja
sisäpuolella olevat teljet elvyttivät taas hänen toivoaan, että hän
oli menossa vanhaa ja unohdettua käytävää pitkin vapauteen. Oven
takana jatkui käytävä suorana kuin sotakeihäs, ja apinamiehelle
selvisi pian, että hän oli jo jättänyt taakseen temppelin ulkomuurit.
Kunpa hän vain olisi tiennyt suunnan! Jos se oli läntinen, täytyi
hänen jo olla kaupunginkin ulkomuurien tuolla puolen.

Lisääntynein toivein hän ponnisti eteenpäin niin nopeasti kuin
uskalsi, kunnes puolen tunnin päästä tuli toisille ylöspäin vieville
portaille. Alipäästä ne olivat sementtiä, mutta niitä noustessaan
hän tunsi paljaisiin jalkoihinsa äkillisen muutoksen polkemassaan
pinnassa. Sementtiportaat olivat vaihtuneet graniittiaskelmiksi.
Tunnustellen käsillään apinamies huomasi, että viimemainitut
kaiketikin olivat hakatut kallioon, koska ei ollut mitään rakoa
liitosta ilmaisemassa.

Sata jalkaa kiersivät portaat spiraalimaisesti ylöspäin, kunnes
Tarzan äkkiä eräässä kulmassa tuli ahtaaseen rotkoon kahden
kallioseinän väliin. Hänen yläpuolellaan välkkyi tähtikirkas taivas,
ja hänen edessään oli jyrkkä kaltevuus portaitten sijasta, jotka
päättyivät sen juurelle. Tätä polkua pitkin riensi Tarzan ja joutui
sen yläpäässä ison graniittimöhkäleen epätasaiselle huipulle.

Puolentoista kilometrin päässä näkyi Oparin raunioittunut kaupunki
kupukattoineen ja harjatorneineen troopillisen kuun pehmeässä
valossa. Tarzan vilkaisi harkkoon, jonka oli tuonut mukanaan.
Hetkisen hän tarkkasi sitä kuun kirkkaissa säteissä ja kohotti sitten
päänsä katsellakseen vanhoja riutuvan suuruuden raunioita.

"Opar", mietiskeli hän, "Opar, kuolleiden ja unohtuneen entisyyden
lumottu kaupunki. Kauneuden ja petojen kaupunki. Kauhun ja kuoleman
kaupunki; mutta -- satumaisten aarteiden kaupunki!" Harkko oli
täysipitoista kultaa.

Kivimöhkäle, jolla Tarzan seisoi, oli ulkona aukealla tasanteella
kaupungin ja niiden etäisten kallioiden välillä, joiden yli hän
mustine sotureineen oli edellisenä

Last Page Next Page

Text Comparison with The Outlaw of Torn

Page 3
CHAPTER II South of the armory of Westminster Palace lay the gardens, and here, on the third day following the King's affront to De Vac, might have been a seen a black-haired woman gowned in a violet cyclas, richly embroidered with gold about the yoke and at the bottom of the loose-pointed sleeves, which reached almost to the similar bordering on the lower hem of the garment.
Page 18
Be not this an easy and fair way out of the difficulty?" The little old woman thought for a moment and at last conceded that it seemed quite a fair way to arrange the matter.
Page 19
Once, as they lay in hiding in a dense wood beside a little open glade across which the road wound, the boy saw two knights enter the glade from either side.
Page 21
The old planking of the floors, long unused, groaned and rattled beneath their approach.
Page 22
" His life in the Derby hills was so filled with the hard, exacting duties of his education that he had little time to think of the strange loneliness of his existence; nor is it probable that he missed that companionship of others of his own age of which, never having had experience in it, he could scarce be expected to regret or yearn for.
Page 36
" "What means this, my son?" said the old man as Norman of Torn dismounted within the ballium.
Page 37
God speed the day of his coronation, when, before the very eyes of the Plantagenet hound, a black cap shall be placed upon his head for a crown; beneath his feet the platform of a wooden gibbet for a throne.
Page 49
"Remember that promise," he said smiling.
Page 54
"If I told you why I wished it, you would be surprised indeed, nor can I myself understand; but, of a verity, my greatest wish to be out of this life is due to the fact that I crave the association of those very enemies I have been taught to hate.
Page 56
"Thou know not what thou sayest.
Page 73
But that it was pure happiness just to be near her, sufficed him for the time; of the morrow, what use to think! The little, grim, gray, old man of Torn nursed the spleen he did not dare vent openly, and cursed the chance that had sent Henry de Montfort to Torn to search for his sister; while the followers of the outlaw swore quietly over the vagary which had brought them on this long ride without either fighting or loot.
Page 95
It would have been short shrift for John de Fulm had not some of his men heard the fracas, and rushed to his aid.
Page 97
" He did not answer.
Page 98
I have so few friends," he added sadly, "that I cannot afford to lose such as you.
Page 104
"In a grim old castle in Essex, only last night, a great lord of England held by force the beautiful daughter of a noble house and, when she spurned his advances, he struck her with his clenched fist upon her fair face, and with his brute hands choked her.
Page 107
I but ride for a moment to the castle of De Tany on an errand, and, as I shall stop there but a few moments, I shall surely join you tomorrow.
Page 118
No man knows what words passed between the good priest and his visitor nor the details of what befell within the four walls of the little cottage that night; but some half hour.
Page 127
She had seen the mark of the Devil of Torn upon the dead brow of her mate.
Page 135
To Norman of Torn, from his friend always, Bertrade de Montfort.
Page 140
" De Montfort paled.