Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 118

Taasen
hän hiipi huolellisesti seiniä pitkin. Ei, hän ei voinut erehtyä! Hän
pysähtyi seinän keskikohdalle ovea vastapäätä. Hetkisen hän seisoi
aivan liikkumatta ja siirtyi sitten pari askelta sivulle. Taaskin hän
kääntyi, vain liikkuakseen jonkun askeleen toiselle sivulle.

Vielä kerran hän kiersi huoneen kokonaan, tunnustellen: huolellisesti
jokaista kämmenenleveyttä seinissä. Vihdoin hän pysähtyi juuri
sille paikalle, joka oli hänen uteliaisuutensa herättänyt. Ei ollut
epäilystäkään! Selvästi puhalsi raitis ilmavirta kammioon muurauksen
rakosista juuri siltä kohdalta -- eikä mistään muualta.

Tarzan tunnusteli useita graniitinpalasia, joista seinä sillä
kohdalla oli kyhätty, ja vaivojensa palkkioksi hän lopuksi löysi
yhden, joka oli helposti nostettavissa. Se oli noin kymmenen tuuman
laajuinen, ja sen pinta tuntui kamarin sisäpuolella kolmen tuuman
levyisenä ja kuutta pitkänä. Yhden erältään irroitti apinamies
samanlaatuisia kiviä. Seinä näkyi tällä kohtaa olevan tehty
yksinomaan näistä melkein säännöllisistä liuskoista. Vähässä ajassa
hän oli poistanut tusinan verran, ja nyt hän ulottui koskettamaan
seuraavaa muurauskerrosta. Ihmeekseen hän ei tuntenut mitään
poistamiensa muurikivien takana niin pitkälti kuin hänen kookas
käsivartensa ulottui.

Oli ainoastaan muutaman minuutin työ avata kylliksi paljon seinää,
jotta hänen ruumiinsa mahtui aukosta. Ihan edessään hän luuli
eroittavansa heikon hohteen -- melkein yhtä läpitunkemattoman
kuin pimeys oli. Varovaisesti konttasi hän sinnepäin, kunnes noin
viidentoista jalan eli perusmuurien keskipaksuuden päässä lattia
äkkiä päättyi aukkoon. Niin pitkältä kuin hän voi ulottua, hän ei
kohdannut mitään eikä voinut tavata edessään ammottavan kuilun
pohjaakaan, vaikka hän pysytellen kiinni lattian syrjästä pudotti
ruumiinsa täydeltä mitaltaan pimeyteen.

Vihdoin pälkähti hänen päähänsä katsahtaa ylös, ja sieltä hän
yläpuoleltaan näki pienoisen pyöreän täplän tähtitaivasta. Hapuillen
ylöspäin pitkin seiniä, niin pitkälle kuin suinkin, totesi apinamies,
että seinä kohotessaan kallistui keskustaa kohti. Se teki pakenemisen
sitä tietä mahdottomaksi.

Hänen istuessaan mietiskellen tämän omituisen käytävän ja sen huipun
laatua ja tarkoitusta, vierähti kuu aukon yläpuolelle heittäen
pehmeän hopeisen valosuihkun tähän varjoiseen paikkaan. Heti selvisi
kammion tarkoitus Tarzanille, sillä syvällä alapuolellaan hän näki
kimmeltelevän vedenpinnan. Hän oli tullut vanhalle kaivolle -- mutta
miksi oli kaivo yhteydessä sen vankiluolan kanssa, johon hänet oli
kätketty?

Kun kuu meni huippuaukon yli, valeli sen hohde sisustaa, ja nyt
Tarzan näki suoraan edessään toisen reiän vastakkaisessa seinässä.
Hän tuumi, eikö tämä saattaisi olla mahdolliseen pakoon johtavan
käytävän suu. Ainakin oli syytä ottaa asiasta selko, ja niin hän
päätti tehdäkin.

Nopeasti palaten sen muurin luo, jonka oli repinyt nähdäkseen, mitä
sen takana oli, hän kantoi kivet käytävään ja sovitti ne paikoilleen
siltä puolelta. Paksut tomukerrokset, jotka hän oli huomannut
laatoissa niitä ensi kertaa liikutellessaan, olivat todistaneet
hänelle, että jos rakennuksen nykyiset haltijat tunsivatkin tämän
salakäytävän, he eivät olleet sitä ehkä miespolviin käyttäneet.

Laitettuaan seinän entiselleen Tarzan palasi onkaloon, joka
sillä kohtaa oli noin viidentoista jalan levyinen. Väliaukon yli
harppaaminen oli apinamiehelle lapsen leikkiä, ja hetkistä myöhemmin
hän liikkui eteenpäin kapeassa tunnelissa, astuen hyvin varovaisesti
pelosta, että saattaisi syöstä toiseen samanlaiseen kuiluun kuin se
oli,

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan and the Jewels of Opar

Page 2
Now and again the voice of a lion brought him to a listening halt; but with cocked and ready rifle he pushed ahead again, more fearful of the human huntsmen in his rear than of the wild carnivora ahead.
Page 3
"I have heard of you," he replied, "and was searching for you.
Page 22
He tugged upon one of them, and to his joy found that it was easily removable.
Page 25
Some ran to call in the workers from the fields and to warn the tenders of the flocks and herds.
Page 26
" Beyond the neat lawn and the flowering shrubs, Jane Clayton saw the glistening bodies of her Waziri.
Page 39
Too, Werper had his covetous soul set upon the pouch of gems, and so he was torn between the various emotions of avarice and fear.
Page 41
He shaded them with his palms and gazed long and earnestly toward the spot where the bungalow had stood.
Page 46
The black was upon the point of hailing the Belgian when something stayed him.
Page 48
He had not even counted them--only roughly had he guessed at their value.
Page 54
"It has been long since I have heard them in the country of the Waziri.
Page 63
In her hand was a sharp knife.
Page 64
A jungle beast was Tarzan with the stoicism of the beast and the intelligence of man.
Page 80
He made no effort to conceal his approach, and presently he had evidence that Numa had heard him, from the ominous, rumbling warning that broke from a thicket beside the trail.
Page 88
He would obtain possession of both his pretty pebbles and the she.
Page 97
He investigated whatever his eyes discovered, nor did those keen organs overlook a single article within the habitation of the raider chief; but no pouch or pretty pebbles rewarded his thoroughness.
Page 101
In a moment the victim flashed beneath the limb and at the same instant the ape-man above sprang out and down upon its back.
Page 112
Mixed with the ape's voice the lion's roars of rage and pain reverberated through the.
Page 123
A hundred times a day he found his eyes wandering in her direction and feasting themselves upon her charms of face and figure.
Page 133
"Who has murdered Mohammed Beyd?" A sudden chorus of voices arose in tumultuous protest.
Page 136
To the jungle bred, time is usually a matter of small moment, and haste, except when engendered by terror, by rage, or by hunger, is distasteful.