Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 117

onnettomuus.




KAHDESKOLMATTA LUKU

Oparin aarreholvi


Oli aivan pimeä ennenkuin La, ylipapitar, palasi kuolleiden kammioon
tuoden Tarzanille ruokaa ja juomaa. Hänellä ei ollut valoa, joten hän
hapuili käsillään pitkin murenevia seiniä, kunnes saapui sisälle.
Ylhäällä olevasta kiviristikosta valoi etelän kuu himmeää hohdetta
huoneeseen.

Huoneen takaosassa kyyröttävä Tarzan tuli lähenevät askeleet
kuullessaan tyttöä vastaan, heti kun tunsi, että se oli hän.

"Ne ovat raivoissaan", olivat tämän ensimmäiset sanat. "Koskaan ei
ole ihmisuhri päässyt alttarilta pakenemaan. Viisikymmentä on jo
lähtenyt sinua tavoittamaan. On tutkittu temppeli -- kaikki, paitsi
tämä huone."

"Miksi ne pelkäävät tulla tänne?" kysyi Tarzan.

"Tämä on kuolleiden kammio. Tänne palaavat vainajat jumalaa
palvelemaan. Näetkö tuota vanhaa alttaria? Sillä uhraavat vainajat
eläviä -- jos täällä tapaavat uhrin. Siitä syystä kansamme kavahtaa
tätä kammiota. Jos joku astuisi sisälle, tietää hän, että vainajat
kaappaisivat hänet uhrikseen."

"Entä sinä?" kysyi apinamies.

"Minä olen ylipapitar -- minä yksin olen vainajilta turvassa. Minä
tuon tänne joskus ihmisuhrin ylemmästä maailmasta. Minä yksin voin
tänne turvallisesti astua."

"Mutta miksikä ne eivät ole kaapanneet minua?" kysyi Tarzan ilkkuen
tytön kummallista vakaumusta.

Neitonen katseli häntä hetkisen veitikkamaisesti. Sitten hän vastasi:

"Ylipapittaren velvollisuutena on opettaa, tulkita -- sen uskonnon
mukaan, jonka muut, häntä viisaammat, ovat perustaneet; mutta siinä
opissa ei missään kohdassa mainita, että hänen täytyy uskoa. Mitä
enemmän joku tuntee uskontoansa, sitä vähemmän hän uskoo -- eikä
kukaan tiedä omastani enemmän kuin minä."

"Auttaessasi minua pakenemaan pelkäät siis ainoastaan sitä, että
uskolaisesi keksisivät juonesi?"

"Sitä vain. Kuolleet ovat kuolleita, ne eivät voi vahingoittaa --
eivätkä auttaa. Olemme siis kokonaan oman neuvokkuutemme varassa, ja
mitä pikemmin toimimme, sitä parempi. Vaivoin onnistuin pettämään
heidän valppautensa juuri äsken, kun läksin tuomaan sinulle tätä
ruokaerää. Jos yritän sitä joka päivä, olisi se suurinta hulluutta.
No, koettakaamme, kuinka pitkälle vapautta kohti pääsemme, ennenkuin
minun täytyy palata."

Tyttö vei Tarzanin takaisin kammioon alttarihuoneen alle. Täällä hän
kääntyi yhteen sieltä lähtevistä monista käytävistä. Pimeässä Tarzan
ei voinut nähdä, mikä se niistä oli. Kymmenen minuuttia he hapuilivat
hitaasti tuossa mutkittelevassa käytävässä, kunnes vihdoin tulivat
suljetulle ovelle. Täällä Tarzan kuuli tytön kopeloivan avainta, ja
sitten kuului metallisalvan kilahdus metallia vasten. Ovi lensi auki
narisevilla saranoillaan, ja he astuivat sisälle.

"Täällä sinä olet turvassa huomeniltaan asti", sanoi tyttö.

Sitten hän meni ulos ja sulkien oven jälkeensä lukitsi hänet sinne.

Siellä, missä Tarzan seisoi oli pimeä kuin manalassa. Eivät edes
hänen tottuneet silmänsä voineet tunkea tämän sysimustan pimeyden
läpi. Varovaisesti hän liikkui eteenpäin, kunnes hänen ojennettu
kätensä kosketti seinään, ja sitten hän käveli hyvin verkalleen
kammion neljää seinää pitkin.

Se oli kaikesta päättäen kaksikymmentä jalkaa kunnekin. Lattia oli
sementistä ja seinät muuraamattomista kivistä. Siitä näki, mitä
menettelytapaa maanpinnalla olevassa rakenteessa oli käytetty. Pieniä
erikokoisia graniittipaloja oli taitavasti sommiteltu yhteen ilman
laastia, näitä vanhoja perustuksia laskettaessa.

Ensi kierrollaan seinustalla Tarzan luuli havaitsevansa merkillisen
ilmiön huoneessa, jossa ei ollut ikkunaa ja yksi ainoa ovi.

Last Page Next Page

Text Comparison with At the Earth's Core

Page 8
But I fought off that awful lethargy.
Page 20
was interrupted by the appearance of several of our captors before the entrance of the hut.
Page 28
A roar of approval went up from those of the other prisoners and the Sagoths who had witnessed the brief drama; not, as I later learned, because I had championed the girl, but for the neat and, to them, astounding method by which I had bested Hooja.
Page 30
What could it mean? How had it been accomplished? The commander of the guards was investigating.
Page 40
"Naught," he replied.
Page 43
There ensued a battle royal which for sustained and frightful ferocity transcends the power of imagination or description.
Page 44
As the animal's fierce clawing ceased, the bull raised his gory, sightless head, and with a horrid roar ran headlong across the arena.
Page 46
only compare with that occasionally experienced in dreams.
Page 47
Crouching beside the brook, I waited until one of the diminutive purple whales rose to nibble at the long grasses which overhung the water, and then, like the beast of prey that man really is, I sprang upon my victim, appeasing my hunger while he yet wriggled to escape.
Page 54
We had eaten and rested, and I had slept, much to Ja's amusement, for it seemed that he seldom if ever did so, and then the red man proposed that I accompany him to the temple of the Mahars which lay not far from his village.
Page 70
With his hidden city upon.
Page 74
In the instance which you witnessed the beasts killed each other, but the result was the same--the man and woman were liberated, furnished with weapons, and started on their homeward journey.
Page 78
But for the creature walking toward us I might have escaped that moment.
Page 80
Down to the main floor we encountered many Mahars, Sagoths, and slaves; but no attention was paid to us as we had become a part of the domestic life of the building.
Page 84
Fortunately, there was a great concourse of Mahars repairing to the shallow lake which lies a mile or more from the city.
Page 86
Again the canyon veered sharply to the left, but to the right another branch ran on at a.
Page 91
Thus, with food and bedding I returned to my lair, where after a meal of raw meat, to which I had now become quite accustomed, I dragged the bowlder before the entrance and curled myself upon a bed of grasses--a naked, primeval, cave man, as savagely primitive as my prehistoric progenitors.
Page 104
Slowly they came up and stole about my neck, and then she drew my lips down to hers once more and held them there for a long time.
Page 111
He went over all the machinery carefully.
Page 113
No Mahar eyes can reach you here," and I leaned over and snatched the lion skin from her.