Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 116

tullut majan aukolle ja
nähdessään, mitä siellä alhaalla tapahtui, hän alkoi hyppiä ja kirkua
venäjäksi.

"Juoskaa, juoskaa!" huusi hän. "Juoskaa, tai muuten minä jään
yksikseni tähän kauheaan paikkaan!" Ja sitten hän menetti kaiken
ryhtinsä ja alkoi itkeä.

Hetkiseksi tämä uusi ääni kiinnitti leijonan huomion. Se pysähtyi
luodakseen tutkivan katseen puuta kohti. Clayton ei voinut kauemmin
kestää tätä jännitystä. Kääntäen selkänsä petoon hän kätki päänsä
käsivarsiinsa ja odotti. Tyttö katsoi häneen kauhistuneena. Miksi hän
ei tehnyt mitään? Jos hänen täytyi kuolla, miksi ei kuolla miehen
lailla -- urhoollisesti? Miksi hän ei iskenyt tuota kauheaa naamaa
edes kepillään, vaikka se sitten olisi ollut kuinka hyödytöntä?
Olisiko Apinain Tarzan menetellyt näin? Eikö hän olisi antautunut
kuolemaan, taistellen sankarillisesti viimeiseen asti?

Nyt leijona kyyristyi loikkaukseen, ja julmat, raatelevat, keltaiset
torahampaat tekisivät lopun heidän nuoresta elämästään. Jane Porter
vaipui polvilleen rukoukseen ja sulki silmänsä, jottei näkisi
viimeistä kamalaa hetkeä. Kuumeesta heikko Thuran pyörtyi. Sekunnit
venyivät minuuteiksi, pitkät minuutit iäisyydeksi, eikä peto
vieläkään hypännyt. Clayton oli melkein tajutonna pitkittyneestä
tuskasta ja pelosta, hänen polvensa vapisivat; hetkistä myöhemmin hän
oli lysähtänyt kokoon.

Jane Porter ei voinut tätä kestää kauemmin. Hän avasi silmänsä.
Uneksikohan hän?

"William", kuiskasi hän, "katso!"

Clayton jännitti itseään kylliksi, voidakseen kohottaa päänsä
ja kääntyä leijonaa kohti. Hänen huuliltaan pääsi ihmettelyn
huudahdus. Aivan heidän jalkojensa juuressa virui leijona ruumiiksi
mykertyneenä. Raskas sotakeihäs pisti esiin sen ruskeankellervästä
turkista. Se oli lävistänyt mahtavan selän oikean olkapään laidalta
ja tunkien kokonaan ruumiin läpi puhkaissut hurjan sydämen.

Jane Porter oli kohonnut jaloilleen. Kun Clayton kääntyi häneen päin,
horjui tyttö heikkouttaan. Toinen ojensi käsivartensa estääkseen
hänet kaatumasta ja veti hänet rintaansa kohti. Painaen tytön pään
olkaansa vasten hän kumartui kiitosuhriksi häntä suutelemaan.
Lempeästi työnsi tyttö hänet pois.

"Älähän tee sitä, William", sanoi hän. "Näinä lyhyinä hetkinä olen
elänyt tuhannen vuotta. Kuoleman kasvojen edessä olen oppinut, kuinka
tulee elää. En halua pahoittaa sinua enemmän kuin on välttämätöntä;
mutta minä en jaksa enää elää tässä mahdottomassa asemassa, jossa
olen yrittänyt pysyä väärästä uskollisuudesta sinulle hetken
huumauksessa antamaani lupausta kohtaan.

"Viimeiset elämäni sekunnit ovat opettaneet minulle, että olisi
kamalaa kauemmin yrittää pettää sinua ja itseäni tai hetkistäkään
kauemmin ajatella mahdollisuutta tulla sinun vaimoksesi, jos jälleen
pääsemme sivistyneeseen maailmaan."

"Mutta, Jane", huudahti toinen, "mitä sinä tarkoitat? Mitä yhteyttä
on sallimuksen avulla saadulla pelastumisellamme sinun tunteittesi
muutoksen kanssa? Olet vain herpaantunut -- huomenna olet oma itsesi
jälleen."

"Olen lähempänä itseäni tällä hetkellä kuin olen ollut runsaaseen
vuosikauteen", vastasi tyttö. "Äskeinen tapahtuma on jälleen
pakottanut mieleeni muiston, että maailman urhokkain mies kunnioitti
minua rakkaudellaan. Vasta liian myöhään käsitin, että vastasin
siihen, ja senvuoksi työnsin hänet luotani. Hän on nyt kuollut, enkä
minä mene koskaan naimisiin. En mitenkään voisi mennä kellekään
vähemmän urhoolliselle alituisesti tuntematta halveksumista puolisoni
suhteellisen pelkuruuden vuoksi. Käsitätkö minua?"

"Kyllä", vastasi toinen kumartunein päin, häpeän punan kohotessa
hänen kasvoilleen.

Ja seuraavana päivänä tapahtui sitten suuri

Last Page Next Page

Text Comparison with The Mucker

Page 14
He had been signed as second officer for this cruise through the intervention of Divine and Clinker.
Page 38
" Still no one moved to obey him.
Page 40
I had the chance to bawl you out today, and I thought that you would understand that I was but taking advantage of the opportunity which it afforded to make it plain to Miss Harding that there could be nothing other than hatred between us--it might have come in pretty handy later to have her believe that.
Page 55
He laid a heavy hand on Barbara Harding's arm.
Page 63
Divine was to act as guide to the new camp, lending a hand wherever necessary in the scaling of the heights with the loot.
Page 88
She saw a samurai leap past her champion's guard in an attempt to close upon him with a dagger, and when she had rushed forward to thwart the fellow's design she had seen Byrne swing his mighty left to the warrior's face with a blow that might well have felled an ox.
Page 93
"Which way is water? Ask him," he said to Barbara.
Page 106
Instead she looked troubled.
Page 118
Take off your shoes if you have 'em on, and hang 'em around your neck--tie the ends of the laces together.
Page 126
He said you'd be a great heavy if you'd leave de booze alone.
Page 133
Persistent rumor has it that the engagement of the beautiful Miss Harding to Wm.
Page 162
I hate to think that I was such a beast at heart as I acted like all my life up to that minute.
Page 171
In the doorway he ran full into Bridge, winded, but ready.
Page 172
" "I'm not," said Billy; "but de law.
Page 207
He always saw that every little detail was properly attended to before he went on to the next phase of his endeavors.
Page 215
CHAPTER XI.
Page 222
Not that she regretted that she had connived in the escape of Bridge; but it was humiliating that a girl of her position should have been compelled to play so melodramatic a part before Grayson and his Mexican vaqueros.
Page 230
They reached Billy's horse unnoticed, and a moment later were trotting toward the west to circle the town and regain the trail to the north and safety.
Page 243
Saddled and bridled Barbara led him to the rear of the building and thus, by a roundabout way, to the back of the office building.
Page 279
A battered tin can, half filled with water stood close to the burning embers.