Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 115

hänen pukunsa oli kuitenkin perin kurjassa kunnossa.

Paremman toiminnan puutteessa oli Clayton huolellisesti säästänyt
jokaisen eläimen nahan, jonka he olivat tappaneet. Oikaisten ja
levittäen ne puunrungolle ja ahkerasti niitä raapimalla hänen oli
onnistunut säilyttää ne mätänemättä ja kun hänen vaatteensa jo
uhkasivat paljastaa hänen alastomuutensa, alkoi hän muovata niistä
karkeata pukua käyttäen terävää oasta neulana ja sitkeän ruohon
pätkiä ynnä eläinten jänteitä lankana.

Siitä valmistui vihdoin hihaton mekko, joka ulottui melkein polviin
asti. Kun se oli laitettu monista erilaisten nakertajain turkeista,
näytti se jokseenkin omituiselta ja ihmeelliseltä, mikä siitä
lähtevän häijyn löyhkän kera ei suinkaan tehnyt sitä mieluisaksi
lisäksi vaatevarastoon. Mutta aika tuli, jolloin hänen säädyllisyyden
nimessä täytyi se pukea ylleen, eikä edes heidän kurja tilansa voinut
estää Jane Porteria nauramasta sydämellisesti hänet nähdessään.

Myöhemmin näki myöskin Thuran välttämättömäksi räätälöidä samanlaisen
alkuperäisen mekon, ja niinpä he paljaine säärineen ja tuuheasti
parroittuneine kasvoineen hyvinkin muistuttivat ihmisrodun
historiantakaisten alkuvanhempain haudastaan nousseita haamuja.
Thuran käyttäytyikin kuin raakalainen.

He olivat elelleet näin lähes kaksi kuukautta, kun ensimmäinen suuri
onnettomuus heitä kohtasi. Juuri sitä ennen oli sattunut seikkailu,
joka oli vähällä lopettaa kärsimykset kahdelta heistä -- lopettaa ne
iäksi viidakon julmalla ja kauhealla tavalla.

Viidakkokuumeen kohtauksessa virui Thuran majassa heidän suojapuunsa
oksilla. Clayton oli ollut viidakossa muutaman sadan metrin päässä
ruokaa etsimässä. Hänen palatessaan Jane Porter käveli häntä vastaan.
Miehen perässä hiipi viekkaana ja kavalana vanha, tuuheaharjainen
leijona. Kolmeen vuorokauteen eivät sen koetellut jäntereet olleet
kyenneet hankkimaan sen tyhjälle vatsalle ruokaa. Kuukausimääriin
se oli aterioinut yhä harvemmin, ja yhä kauemmaksi se oli samoillut
tutuilta tyyssijoiltaan, etsiäkseen muualta helpompaa saalista.
Vihdoin se oli keksinyt luonnon heikoimman ja turvattomimman olennon.
Hetkisen päästä Numa söisi päivällistä...

Ollenkaan aavistamatta takanaan väijyvää kuolemaa, astui Clayton
aukealle kentälle Janea kohti. Hän oli päässyt tytön luo, sadan
jalan päähän viidakon tiheikköreunasta, kun tyttö hänen olkansa
sivuitse näki keltaisenruskean pään ja häijyt keltaiset silmät ruohon
taipuessa sivuille ja pedon sujahtaessa, kuono maassa, näkyville.
Hän jäykistyi kauhusta niin, ettei voinut äännähtääkään, mutta pelon
avartamain silmien tuijottava ja kauhistunut katse puhui Claytonille
yhtä selvästi kuin sanat. Nopea vilkaisu taaksepäin ilmaisi hänelle
heidän asemansa toivottomuuden. Leijona oli tuskin kolmenkymmenen
askeleen päässä heistä, ja he olivat yhtä kaukana suojapaikasta.
Miehellä oli aseenaan vahva sauva -- yhtä tehokas ase nälkäistä
leijonaa vastaan, sen hän kyllä tajusi, kuin kytketyllä korkilla
panostettu leikkipyssy.

Nälästä raivoisa Numa oli jo aikoja sitten oppinut käsittämään, että
saalista etsiessä ei tullut karjua eikä ulista, mutta nyt kun saalis
oli yhtä varmasti hänen, kuin jos jo olisi tuntenut pehmeätä lihaa
mahtavan käpälänsä alla, avasi se laajan kitansa ja päästi ilmoille
kauan hillityn raivonsa sarjalla karjahduksia, jotka vapisuttivat
ilmaa.

"Juokse, Jane!" huusi Clayton. "Juokse nopeasti! Juokse suojaan!"
Mutta tytön herpaantuneet lihakset eivät häntä totelleet, ja hän
seisoi mykkänä ja jäykistyneenä tuijottaen kauhistunein kasvoin heitä
kohti hiipivään elävään kuolemaan.

Kauhean karjahduksen kuullessaan oli Thuran

Last Page Next Page

Text Comparison with The Chessmen of Mars

Page 10
She was strangely unstrung and shortly thereafter returned to her own quarter of the palace, where she stood for a long time by a window looking out beyond the scarlet tower of Greater Helium toward the northwest.
Page 28
Her eyes remained fixed upon the dense shadows below the tree, her ears strained through the silence of the night.
Page 32
The heads, however,.
Page 48
" "You mean it will just lie there and think?" cried Tara of Helium.
Page 49
"Ages ago," he commenced, "our bodies were larger and our heads smaller.
Page 63
The two stopped often, apparently in argument, as though one would proceed in the direction that they were going while the other demurred.
Page 64
The low sun was casting long shadows.
Page 78
The ship was stopped in its flight and then, to the horror of the girl, she felt it being dragged steadily downward.
Page 89
Men and women looked down upon him from shadowy balconies, but spoke not; and sentinels saw him pass and did not challenge.
Page 114
"Here they play at jetan with living pieces.
Page 124
"Already have I been told enough of you to warrant me in passing through your heart the jeddak's steel--of how you stole the brains from the warrior U-Van so that he thought he saw your headless body still endowed with life; of how you caused another to believe that you had escaped, making him to see naught but an empty bench and a blank wall where you had been.
Page 126
O-Tar looked at him and scowled; but there came voices from other portions of the chamber seconding the demand for justice.
Page 130
A-Kor already has been tried and sentenced by the supreme tribunal of Manator--O-Tar, the jeddak; and you too shall receive justice from the same unfailing source.
Page 141
"Do not fear," Turan reassured him.
Page 145
The pieces all chosen, Turan led them to the place beside the playing field where they were to wait their turn, and here he passed the word around that they were to fight for more than the stake he offered for the princess should they win.
Page 162
She loved me and when her husband discovered her infatuation she beseeched me to slay him, and when I refused she hired another to do it.
Page 164
"I have it not in my heart to reprimand you, Turan," she said, "however great your fault, for you have been an honorable and a loyal friend to Tara of Helium; but you must not say what my ears must not hear.
Page 183
brave and popular son of the jeddak of Manator.
Page 189
At the same time she drew the slim dagger from its hiding place in her harness and even as the eunuch sought to hurl her aside its keen point found his heart.
Page 193
At length the doors leading into The Hall of Chiefs swung open, and the resplendent bridegroom stood framed for a moment in the massive opening.