Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 113

Clayton ei tohtinut
hetkeksikään jättää Janea kahdenkesken venäläisen kanssa.
Englantilaisen ja hänen morsiamensa elämä oli kuin alituista pahaa
painajaisunta, ja kuitenkin he elivät edelleen lopullisen pelastuksen
toivossa.

Jane Porterin ajatukset kääntyivät usein hänen toiseen kokemukseensa
tällä villillä rannikolla. Ah, kunpa tuen kuolleen entisyyden
voittamaton metsänjumala vain olisi nyt ollut heidän kanssaan. Sitten
ei enää olisi tarvinnut pelätä hiiviskeleviä petoja eikä petomaista
muukalaista. Hän ei myös voinut olla vertaamatta Claytonin hänelle
antamaa heikkoa suojelusta siihen, mitä olisi saattanut toivoa,
jos Apinain Tarzan vain hetkeksikin olisi nähnyt Thuranin turmaa
ennustavat ja uhkaavat eleet. Kerran, kun Clayton oli mennyt pienelle
purolle vettä noutamaan ja Thuran oli puhutellut tyttöä raa'asti,
tämä puki ajatuksensa sanoiksi.

"Hyvä teille, herra Thuran", virkkoi hän, "että poloinen herra
Tarzan, joka putosi laivasta teidän ja neiti Strongin matkustaessa
Kap-kaupunkiin, ei nyt ole täällä".

"Tunsitteko sen porsaan?" kysyi Thuran virnistäen.

"Minä tunsin miehen", vastasi neiti Porter, "ainoan todellisen
miehen, jonka olen koskaan tuntenut".

Tytön äänessä oli jotakin, mikä sai venäläisen otaksumaan tällä
olevan syvempiä kuin pelkän ystävyyden tunteita hänen vihollistaan
kohtaan, ja hän tarttui tähän vihjaukseen vielä enemmän kostaakseen
kuolleeksi luulemalleen miehelle parjaamalla tytölle hänen muistoansa.

"Hän oli enemmän kuin porsas!" huudahti Thuran. "Hän oli kurja
pelkuri. Pelastuakseen aviopuolison oikeutetulta vihalta, jonka
vaimon hän oli häväissyt, hän vannoi sielunsa kadotukseen,
yrittäessään vierittää syyn kokonaan naisen päälle. Kun hän ei siinä
onnistunut, pakeni hän Ranskasta välttääkseen kohtaamasta aviomiestä
taistelukentällä. Senvuoksi hän oli laivalla, jolla neiti Strong
ja minä matkustimme Kap-kaupunkiin. Minä tiedän mitä puhun, sillä
kysymyksessä oleva nainen on sisareni. Kerronpa teille jotakin
muutakin, mitä en ole koskaan kellekään toiselle kertonut -- urhea
herra Tarzaninne hyppäsi laivasta pelon vallassa, kun minä tunsin
hänet ja vaadin häntä suomaan minulle hyvityksen seuraavana aamuna.
Olisimme voineet taistella puukoilla minun loistohytissäni."

Jane Porter nauroi. "Saatatteko hetkeksikään luulotella, että joku,
ken on tuntenut sekä herra Tarzanin että teidät, mitenkään voisi
uskoa moista mahdotonta juttua?"

"Miksi hän sitten matkusti salanimellä?" kysyi herra Thuran.

"Minä en usko teitä", huudahti tyttö. Mutta epäluulon itu oli
kuitenkin istutettu, sillä hän tiesi Hazel Strongin tunteneen hänen
metsän jumalansa vain John Caldwellina Lontoosta.

Tuskin viiden englanninpenikulman päässä heidän karkeatekoisesta
hökkelistään sijaitsi, heidän siitä vähääkään tietämättä ja
käytännöllisessä merkityksessä yhtä pitkän matkan päässä kuin
jos tuhatpenikulmainen läpitunkematon viidakko olisi sen heistä
eroittanut, Apinain Tarzanin sievä pikku maja. Ylempänä rannikolla,
muutaman penikulman päässä tästä majasta taas asui karkeissa, mutta
hyvin rakennetuissa suojissa pieni kahdeksantoistahenkinen seurue
-- _Lady Alicen_ kolmen veneen haltijat, joista Claytonin vene oli
joutunut erilleen. Tyynen ulapan yli he olivat soutaneet mantereelle
vähemmässä kuin kolmessa päivässä. Mitään haaksirikon kauhuja he
eivät olleet kokeneet, ja vaikka he olivat murheen painostamia
ja kärsivät onnettomuuden järkytyksestä ja uuden olotilansa
oudoista vaikeuksista, ei tämä kokemus ollut juuri ketään heistä
vahingoittanut.

Kaikkia kannusti toivo, että neljäs vene oli pelastettu ja että ranta
pian läpikotaisin etsittäisiin. Kaikki huvialuksen

Last Page Next Page

Text Comparison with The Lost Continent

Page 0
My interest is keenest, perhaps, not so much in relation to known facts as to speculation upon the unknowable of the two centuries that have rolled by since human intercourse between the Western and Eastern Hemispheres ceased--the mystery of Europe's state following the termination of the Great War--provided, of course, that the war had been terminated.
Page 3
This change in service was most welcome to me, especially as it brought with it coveted responsibilities of sole command, and I was prone to overlook the deficiencies of the Coldwater in the natural pride I felt in my first ship.
Page 4
"Number two has stopped.
Page 8
There must have been a trace of disrespect in his tone or manner which escaped me, for Alvarez turned upon him like a flash.
Page 16
Toward midnight the wind and sea abated, so that shortly after dawn I determined to make inshore in an attempt to effect a landing, for we were sadly in need of fresh water and food.
Page 18
But I was then, and still am, at loss to account for the presence of German soldiers upon the English coast so far from London, which history suggests would have been the natural goal of an invader.
Page 21
Sure enough, they all halted at the beach, pacing back and forth, uttering fiendish cries, and glaring at us in the most malevolent manner.
Page 29
Unless you had seen it you could not believe credible the speed of a charging lion.
Page 31
She stumbled once, not far from my place of concealment, and after the balance of the party had passed me.
Page 37
" Finally, after much questioning, I got the thing through my head.
Page 39
It was evident that he was far from popular.
Page 40
a coward.
Page 44
Then I remained passive for a long time, letting the scenes of my lifetime pass.
Page 47
But presently we came upon a district where shattered walls still raised their crumbling tops in sad silence above the grass-grown sepulchers of their fallen fellows.
Page 53
With the lions still padding back and forth beyond the closed door, Victory and I crossed the room to one of the windows.
Page 55
Tell them that I sent you, and with orders that they are to protect you.
Page 56
Still clinging to my rifle, I rose again, to see the lioness struggling in her death throes but an arm's length from me.
Page 69
our former camping place, we did not find her.
Page 84
The doors of the opposite side, leading to the street, were open, and we could see great.
Page 88
.