Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 112

puhunut.

"Koetan, voinko hänet toinnuttaa", sanoi Clayton vihdoin.

"Älä", kuiskasi tyttö ojentaen pidättävän käden häntä kohti. "Älä tee
sitä -- hän tappaa sinut, kun vesi on häntä voimistanut. Jos hän on
kuolemaisillaan, anna hänen kuolla. Älä jätä minua yksikseni tähän
veneeseen sen pedon kanssa."

Clayton epäröitsi. Hänen kunniantuntonsa vaati, että hän yrittäisi
pelastaa Thuranin, ja oli myöskin mahdollista, että venäläinen ei
enää ollut inhimillisen avun ulottuvilla. Ei ollut kunniatonta sitä
toivoa. Siinä istuessaan ristiriitaisten ajatustensa riuhtomana hän
sattui kohottamaan silmänsä miehen ruumiista ja, vilkaistuaan veneen
laidan yli, horjui heikkona pystyyn riemusta huudahtaen.

"Maata, Jane!" lausui hän halkeilleiden huuliensa välistä miltei
kirkaisemalla. "Kiitos Jumalalle, maata!"

Tyttökin katsoi, ja siellä tuskin sadan metrin päässä hän näki
keltaisen rantahietikon ja sen takana troopillisen viidakon rehevän
kasvullisuuden.

"Nyt voit hänet toinnuttaa", sanoi Jane Porter, sillä häntäkin oli
omatunto soimaillut siksi, että hän oli päättänyt estää Claytonia
antamasta apua heidän toverilleen. Tarvittiin runsas puolitunti,
ennenkuin venäläinen kylliksi ilmaisi palaavan tajunnan oireita
avatakseen silmänsä, ja vasta jonkun aikaa myöhemmin he saattoivat
tehdä hänet tietoiseksi hyvästä onnestaan. Silloin raappi vene jo
heikosti matalikon hiekkaista pohjaa.

Juomansa veden virkistämänä ja uudistuneen toivon kannustamana tunsi
Clayton itsensä kyllin voimakkaaksi hoiperrellen kahlaamaan matalan
veden läpi rannikolle, mukanaan köysi, jonka pää oli kiinnitetty
veneen kokkaan. Sen hän sitoi matalalla töyryllä kasvavaan pieneen
puuhun, sillä kun oli vuoksen aika, pelkäsi hän, että vene luoteen
palattua kuljettaisi heidät takaisin merelle, koska oli aivan
luultavaa, että hänellä ei olisi voimia kantaa Jane Porteria rannalle
moneen tuntiin.

Sitten hän lähti liikkeelle hoippuen ja ryömien läheistä viidakkoa
kohti, jossa hän merkeistä päättäen arvasi olevan runsaasti
troopillisia hedelmiä. Aikaisemmasta kokemuksestaan Apinain Tarzanin
viidakossa hän oli oppinut tuntemaan, mitkä noista monista kasveista
tarjoisivat jotakin syötäväksi kelpaavaa, ja oltuaan lähes tunnin
poissa hän palasi rannalle pieni kainalollinen ruokaa mukanaan.

Sade oli tauonnut, ja kuuma aurinko paahtoi niin armottomasti Jane
Porteria, että hän tahtoi heti yrittää maihinpääsyä. Yhä enemmän
virkistyneenä Claytonin tuomasta ruuasta kykenivät kaikki kolme
pääsemään sen pienen puun puolinaiseen siimekseen, johon heidän
veneensä oli kiinnitetty. Siellä he aivan uupuneina heittäytyivät
lepäämään ja nukkuivat pimeään asti.

Kuukauden he elelivät rannikolla jokseenkin turvallisesti. Voimiensa
palattua rakensivat molemmat miehet karkean suojan puun oksille,
kyllin korkealle maasta, jotta saattoivat olla turvassa isoimmilta
petoeläimiltä. Päivisin he keräsivät hedelmiä ja pyydystivät
ansoilla pieniä nakertajia; öisin he lepäsivät hentoon suojaansa
kätkeytyneinä, viidakon villien asukkaiden väijynnällään synkistäen
pimeyden hetkiä.

He nukkuivat viidakkoruohosta tehdyillä sijoilla, ja peitteenään
yöllä oli Jane Porterilla ainoastaan vanha, Claytonille kuuluva
villainen päällysnuttu, sama, jota tämä oli käyttänyt ikimuistoisella
retkellään Wisconsinin metsissä. Clayton oli oksista laittanut heikon
väliseinän jakamaan heidän lehväisen asuntonsa kahteen kammioon,
joista toisessa nukkui tyttö ja toisessa herra Thuran ja hän itse.

Alusta pitäen oli venäläinen ilmaissut oikean luonteensa joka
piirteen -- itsekkyyden, moukkamaisuuden, röyhkeyden, pelkuruuden,
ja himokkuuden. Kahdesti oli Clayton joutunut käsikähmään Thuranin
kanssa, joka ei jättänyt tyttöä rauhaan.

Last Page Next Page

Text Comparison with The Efficiency Expert

Page 2
And then it was that he raised his eyes to those of the president.
Page 3
Possibly one of the greatest obstacles which lay in Jimmy's path toward academic honors was the fact that he possessed those qualities of character which attracted others to him, with the result that there was seldom an hour during the day that he had his room to himself.
Page 19
They can change it there.
Page 20
Possibly it was the simple little act of refusing the tip she had proffered him.
Page 31
"I sure have," said Jimmy.
Page 37
Jimmy took an instinctive dislike to the man the first time that he saw him.
Page 43
He merely placed the palm of one hand against the man's breast and pushed him backward, but with such force that, striking a chair, Steve Murray fell backward and sprawled upon the floor.
Page 47
Brophy.
Page 51
I saw him looking up at us just after that other person knocked him down and I could have sworn that he blushed.
Page 55
"He is like many of his class," replied Elizabeth, "probably entirely without ambition and with no desire to work any too hard or to assume additional responsibilities.
Page 66
be afther isshuin' orrders tellin' you janes to kape out uv dacent places?" The girl flushed.
Page 70
"Yes," he said, "I believe your accounting system could be improved--it will take me months to get around to it, as my work is primarily in the shop, at first, at least.
Page 74
" The following evening as Jimmy alighted from the Indiana Avenue car at Eighteenth Street, two men left the car behind him.
Page 76
"Say," he said, "we can do the whole thing with one job.
Page 77
Rising, she faced the newcomer, and as their eyes met, Jimmy barely stifled a gasp of astonishment and dismay.
Page 83
"Suppose we do something exciting, like going.
Page 87
"I doubt if it amounts to much," replied Jimmy.
Page 89
I'll let you know the night later.
Page 93
The Lizard flattened himself against the wall, and if he breathed his lungs gave forth no sound.
Page 113
She died while I was there.