Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 110

La, Auringon temppelin ylipapitar Oparin kaupungissa.
Olemme kansan jälkeläisiä, joka saapui tähän villiin seutuun enemmän
kuin kymmenentuhatta vuotta sitten, kultaa etsimään. Sen kaupungit
ulottuivat suuresta merestä nousevan auringon alta suureen mereen,
jonne aurinko illalla vaipuu leimuavaa otsaansa vilvoittamaan.
Heimolaiseni olivat hyvin rikkaita ja mahtavia, mutta he asuivat vain
muutaman kuukauden vuodesta täällä, näissä mahtavissa palatseissaan;
lopun aikaansa he viettivät kotimaassaan, kaukana, kaukana
pohjoisessa.

"Monet laivat purjehtivat edestakaisin tämän uuden maailman ja
vanhan välillä. Sadekaudeksi jäi tänne ainoastaan muutamia asukkaita.
Ne jäivät valvomaan kaivoksissa uurastavien mustain orjien työtä,
ja lisäksi jäi kauppiaita huolehtimaan tavaroistaan ja sotilaita
kaupunkien ja kaivosten vartijoiksi.

"Kerran tuollaisella ajalla tapahtui sitten suuri onnettomuutemme.
Kun noiden lukemattomien tuhansien oli palattava, ei saapunutkaan
ketään. Viikkokausia odotti kansa. Sitten lähetettiin sotalaiva
ottamaan selvää, miksi ei kukaan saapunut tänne kotimaasta, mutta
vaikka se risteili kuukausimäärin, ei kyetty löytämään mistään jälkeä
siitä mahtavasta maasta, joka oli ikiajoista ollut heidän vanhan
sivistyksensä kotina -- se oli vaipunut mereen.

"Siitä päivin alkoi kansani rappeutuminen. Masentuneina ja
onnettomina joutuivat poloiset pian sekä pohjoisesta että etelästä
hyökkäävien mustien laumojen uhriksi. Yksi erältään jätettiin tai
vallattiin kaupungit. Viimeisen jäännöksen täytyi vihdoin etsiä
turvaa tästä mahtavasta vuorivarustuksesta. Vähitellen on voimamme,
sivistyksemme, älymme ja lukumäärämme huvennut, kunnes nyt olemme
vain pieni villien apinain heimo.

"Tosiaankin elävät apinat seassamme ja ovat eläneet jo monen
miespolven ajan. Me nimitämme niitä alkuihmisiksi -- ja puhumme
niiden kieltä aivan yhtä paljon kuin omaamme. Vain temppelin
juhlamenoissa yritämme säilyttää äidinkielemme. Ajan pitkään se
unhottuu. Me alamme puhua pelkkää apinain kieltä; tulee aika jolloin
emme enää karkoita niitä joukostamme, jotka yhtyvät apinoihin,
ja niinpä ennen pitkää painumme niiden eläinten tasolle, joista
esivanhempamme lienevät lähtöisin."

"Mutta miksi sinä olet inhimillisempi kuin ne muut?" kysyi Tarzan.

"Joistakin syistä eivät naiset ole villiintyneet yhtä nopeasti kuin
miehet. Se johtunee siitä, että vain alemman kansanluokan miehiä
jäi tänne suuren onnettomuuden jälkeen, jotavastoin temppelit
olivat täynnä rodun jaloimpia tyttäriä. Minun sukujohtoni on
pysynyt puhtaampana kuin muiden, koska esiäitini ovat lukemattomia
ajanjaksoja olleet ylipapittaria -- tämä pyhä virka periytyy
äidiltä tyttärelle. Puolisomme valitaan meille maan jaloimpain
joukosta. Sielullisesti ja ruumiillisesti täydellisin mies valitaan
ylipapittaren puolisoksi."

"Tuolla ylhäällä näkemistäni herrasmiehistä päättäen", virkkoi Tarzan
irvistäen, "ei luulisi olevan vaikeata valita heidän joukostansa".

Tyttö katseli häntä hetkisen veitikkamaisesti.

"Älä pilkkaa pyhiä asioita", sanoi hän. "Ne ovat hyvin hurskaita
miehiä, -- ne ovat pappeja."

"Sitten lienee toisia, jotka ovat paremman näköisiä?" tiedusteli
apinamies.

"Kaikki toiset ovat vielä rumempia kuin papit", vastasi tyttö.

Tarzania pöyristytti hänen kohtalonsa, sillä holvin hämärässä
valaistuksessakin tehosi neidon kauneus häneen.

"Mutta miten käy minun?" kysyi hän äkkiä. "Aiotko saattaa minut
vapauteen?"

"Liekehtivä jumala on valinnut sinut omakseen", vastasi neitonen
juhlallisesti. "Minunkaan vallassani ei ole sinua pelastaa -- jos
he sinut vielä tapaavat. Mutta en aio antaa heidän sinua löytää.
Sinä panit henkesi alttiiksi pelastaaksesi omani. Minun ei sovi
tehdä vähemmän sinun puolestasi. Se

Last Page Next Page

Text Comparison with Ĉe la koro de la tero

Page 2
" "Mi diras al vi la veron, mia amiko," mi respondis.
Page 11
"David," li diris subite, "Cxu vi rimarkas ion strangan pri la horizonto?" Dum mi rigardis, mi ekkomprenis, kial la pejzagxo hantis min ek de la unua vido per aludo de strangeco kaj nenatureco--_tute mankis horizonto_! Tiel malproksimen kiel ni kapablis vidi, etendigxis la maro, kaj el la akvo videbligxis etaj insuloj, el kiuj la malproksimaj etis kiel makuletoj; sed cxiam fone de tiuj estis la maro, tiel ke, lauxsxajne, ni rigardas _supren_ al la plej malproksima per la okulo videbla punkto.
Page 17
Ni trapasis la tutan terkruston al la interna mondo.
Page 18
" "Sxajnas, ke la interna mondo suficxe malvarmigxis por vivteni animalan vivon nur longajn epokojn post la apero de vivo sur la ekstera krusto, sed la familiaraj formoj de animala kaj planta vivo, kiujn ni vidis cxi tie, evidentigas, ke funkcias la samaj fortoj ankaux cxi tie.
Page 24
Mi jam forgesis tiun malmulton da geologio, kiun mi lernis en la lernejo--restis al mi esence nur la memoro pri la teruro, kiun mi sentis cxe la rigardado de bildoj pri restauxritaj prahistoriaj monstroj, kune kun la firma opinio, ke iu ajn viro kun porktibio kaj multe da fantaziemo povus "restauxri" cxian ajn paleolitikan monstron laux sia deziro kaj rikolti agnoskon kiel unuaranga paleontologo.
Page 25
Tiu parteto de la vango de Dian, kiun mi povis vidi, subite sxangxigxis de rugxo al blanko.
Page 26
Finfine, febla heligxo antaux ni sciigis nin pri la fino de la tunelo, pro kio almenaux mi estis tre dankema.
Page 39
7-a cxapitro LIBERIGxO Kurinte el la trajektorio de la besto, mi cxesis timi gxin, sed same tiel rapide ekkaptis min alia emocio--espero pri fugxo, kiun la demoralizita stato de la gardistaro tiumomente ebligis.
Page 44
Lauxte siblante, la bestego delasis de sia predo kaj atakis min, sed la lanco, krocxita en gxia gorgxo, vanigis gxian provon kapti min, kvankam gxi preskaux renversis la pirogon per sia furioza strebo atingi min.
Page 50
Dum kelka tempo regis plena silento en la templo.
Page 61
" Jxa demandis al mi, kio estas Sxeolo, kaj post kiam mi lauxpove klarigis, li diris: "Vi parolas pri Molop-az, la flamanta maro sub Pelucidaro.
Page 62
"Al kiu alia loko mi iru?" mi demandis.
Page 67
Sur la planko inter mi kaj la maharoj kusxis eta hxirurgiilo, kiun unu el ili kredeble faligis.
Page 68
manon tiom, kiom mi povis, miaj fingroj restis ankoraux unu colon for de la celata ilo.
Page 73
Kiel nin atakis strangaj kaj timindaj bestoj.
Page 74
"Vi kaj Hugxa iru antauxe," mi diris.
Page 83
Fakte, mi trovis, ke senartifikeco kaj rektparolo estas tre rimarkebla trajto de la kavernuloj de Pelucidaro.
Page 86
Tiu granda monto de karno baraktis malsupren sur la teron.
Page 88
konata al mi, kaj fine mi trovis min gapanta kun stulta ravo al la beleco de sxiaj fortaj, blankaj dentoj.
Page 95
Ni reveturu kaj kunprenu tiun scion en la formo de libroj--tiam tiu cxi mondo vere kusxos en niaj manoj".