Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 11

mahtavilla leuoillanne revitte surmaamienne
elukkain lihaa ikäänkuin joku metsän peto ja pyyhitte rasvaisia
käsiänne reisiinne. Silloinkin, jo ennenkuin oli vähäisintäkään
päinvastaista todistusta, tiesin teidän erehtyneenne luulossanne,
että Kaala oli äitinne.

"Ja nyt, kun teillä on isänne päiväkirja kauheasta elämästä, jota
hänen ja äitinne täytyi viettää tuolla villillä afrikalaisella
rannikolla, kertomus syntymästänne sekä lopullisena, kaikkein
ratkaisevimpana todistuksena lapsensormienne jäljet sen lehdillä, on
minusta uskomatonta, että tyydytte jäämään nimettömäksi, rahattomaksi
maankiertäjäksi."

"Minä en tarvitse mitään parempaa nimeä kuin Tarzan", vastasi apinain
kasvatti; "rahattomaksi maankiertäjäksi taas en suinkaan aio jäädä.
Seuraava ja toivoakseni, viimeinen taakka, jonka teidän niskaanne
sälytän, onkin se että epäitsekkäässä ystävyydessänne hommaatte
minulle jotakin tointa."

"Pyh, pyh!" ivasi D'Arnot. "Tiedättehän, etten sitä tarkoittanut.
Enkö ole teille lukemattomia kertoja sanonut, että minulla on
kymmenellekin riittämään ja että puolet siitä on teidän? Ja vaikka
antaisin sen kaiken teille, vastaisiko se edes kymmenettä osaa siitä
arvosta, jossa pidän ystävyyttänne, rakas Tarzan? Korvaisiko se ne
palvelukset, jotka minulle Afrikassa teitte? En unohda, ystäväni,
että ilman teidän ihmeellistä rohkeuttanne olisin kuollut Mbongan
kylän ihmissyöjäin roviolla. Yhtä vähän olen unohtanut, että teidän
uhrautuvan hoitonne avulla toivuin kauheista haavoista, jotka ne
olivat minuun iskeneet. Myöhemmin huomasin, mitä teille merkitsi
jäädä minun luokseni apinain amfiteatteriin, vaikka sydämenne kutsui
teitä rannikolle.

"Kun vihdoin olimme sinne saapuneet ja havaitsimme neiti Porterin
seuralaisineen lähteneen, aloin käsittää, mitä olitte tehnyt
ventovieraalle ihmiselle. Enkä teitä yritäkään rahoilla palkita,
Tarzan. Tällä haavaa te satutte tarvitsemaan rahoja; jos minun olisi
tehtävä teidän puolestanne joku uhraus, olisi asia silloinkin sama
-- ystävyyteni teitä kohtaan pysyy aina lujana, koska vaistomme ovat
samanlaiset ja minä ihailen teitä. Ystävyyteenne minulla ei ole
käskyvaltaa, mutta rahoista minä voin ja tahdonkin määrätä."

"Oh", nauroi Tarzan, "älkäämme riidelkö rahoista. Minun täytyy
elää ja senvuoksi niitä tarvitsen; mutta olisin tyytyväisempi, jos
saisin jotakin tointa. Ette voi osoittaa minulle ystävyyttänne
vakuuttavammalla tavalla kuin hankkimalla minulle hommaa, -- muutoin
kuolen ennenpitkää toimettomuuteen. Esikoisoikeuteni on kyllä
hyvissä käsissä. Clayton ei ole syypää sen riistämiseen minulta.
Hän uskoo olevansa todellinen loordi Greystoke, ja otaksuttavissa
on, että hän käy englantilaisesta loordista paremmin kun Afrikan
viidakoissa syntynyt ja kasvatettu. Tiedätte, että nytkin olen vain
puolisivistynyt. Näytettäköön minulle vihapäissä ollessani hetkiseksi
punaista, niin villipedon vaistot -- ja villieläinhän minä olenkin
-- syrjäyttävät kaikki kulttuurin ja hienostuksen lempeämmät tavat,
joihin olen vähän tottunut.

"Ja sitäpaitsi, olisinko voinut riistää rakastamaltani naiselta
varallisuuden ja aseman, jotka hänen avioliittonsa Claytonin kanssa
hänelle nyt takaa. Enhän olisi voinut sitä tehdä, Paul?

"Eikä kysymys syntyperästä minulle paljoa merkitsekään", jatkoi hän
vastausta odottamatta. "Niin kasvatettuna kuin minut on kasvatettu en
näe ihmisessä tai eläimessä mitään arvoa, jota ei heillä olisi oman
sielullisen tai ruumiillisen urheutensa tuloksena. Ja niinpä olen
yhtä onnellinen ajatellessani äitinäni Kaalaa kuin jos koettaisin
kuvitella pientä onnetonta englantilaista naista, joka kuoli pois
vuosi sen jälkeen kun oli minut synnyttänyt. Kaala oli minulle

Last Page Next Page

Text Comparison with The Gods of Mars

Page 4
The scene that met my eyes was so un-Martian that my heart sprang to my throat as the sudden fear swept through me that I had been aimlessly tossed upon some strange planet by a cruel fate.
Page 15
But I had reckoned without a just appreciation either of the cunning of my immediate antagonist or the swiftness with which his fellows were covering the distance which had separated them from me.
Page 30
At his side hung a long-sword, a short-sword, a dagger, and one of the destructive radium revolvers that are common upon Mars.
Page 31
"Turn! Turn! Behind you!" she shrieked, and as I wheeled at the first note of her shrill cry I found myself facing a second man of the same race as he who lay at my feet.
Page 34
Their blood-streaked heads and shoulders testified to the cause of their wariness as well as to the swordsmanship of the green warrior whose glossy hide bore the same mute but eloquent witness to the ferocity of the attacks that he had so far withstood.
Page 35
she whispered, "leave them to me," and pushing me advanced, all defenceless and unarmed, upon the snarling banths.
Page 67
"To solve the mystery of the eternal hereafter, I imagine," I replied.
Page 69
You will see what no other than the First Born and their slaves know the existence of--the subterranean entrance to the Holy Land, to the real heaven of Barsoom.
Page 77
We were then led up to the door, where we were directed to get down on our hands and knees with our backs toward the room we were to enter.
Page 78
" "What will be my fate?" I asked.
Page 101
Never, I think, have I known such complete absence of light as existed in the pits of Issus.
Page 109
With a little run from the centre of the cell he sprang up until I grasped his outstretched hand, and thus I pulled him to the wall's top beside me.
Page 118
As the sun rose and the light of a new day swept away the darkness of night our craft gave a final spasmodic plunge, turned half upon her side, and then with deck tilting at a sickening angle swung in a slow circle, her bow dropping further below her stern each moment.
Page 121
When they carried him away toward the heart of the city, he was dead, I think, for I did not see him move.
Page 124
Chance was as likely.
Page 132
Xodar and the green Jeddak were formally presented to each other.
Page 138
No word left they of their intentions, but it is always thus with those who go upon the voluntary pilgrimage from which none returns.
Page 152
When I reached it I found to my delight that it belonged to Helium.
Page 174
It seemed that when they had come upon the shaft the navy of the First Born were already issuing from its mouth.
Page 181
Again I stood to one side while the soldiers hastened through on the new way.