Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 108

paheksumiskatseen moiselle pyhän toimituksen
häiritsijälle.

Riitelevien joukossa huomattiin äkillistä liikehtimistä, ja Tarzan
käänsi päänsä heitä kohti kyllin ajoissa nähdäkseen isoruhoisen
petomaisen papin karkaavan vastapäätä seisovan naisen kimppuun
ja iskevän häneltä aivot ulos raskaan nuijansa yhdellä ainoalla
sivalluksella. Sitten tapahtui sellaista, mitä Tarzan oli ennen
nähnyt satoja kertoja oman villin viidakkonsa kesyttömäin asukkaiden
parissa. Hän oli nähnyt samanlaisen raivonpuuskan kohtaavan
Kerchakia, Tublatia ja Terkozia, kymmentä muuta heimonsa mahtavaa
urosapinaa, riivaavan myöskin Tantoria, elefanttia; tuskin oli mitään
metsän urosta, jota se ei joskus vallannut. Pappi oli villiintynyt
ja riehui murhanhimosta mielipuolena raskasta sauvaa heiluttaen
toveriensa keskellä.

Hänen raivonhuutonsa olivat kauheita, kun hän syöksyi sinne tänne,
antaen jättiläisaseellaan hirvittäviä iskuja tai upottaen keltaiset
hampaansa jonkun onnettoman uhrin lihaan. Ja tällä välin seisoi
papitar veitsi ilmassa Tarzanin yläpuolella, katsellen kauhuissaan
tuota raivoavaa olentoa, joka levitti tuhoa ja kuolemaa hänen
palvelijainsa keskuuteen.

Vähitellen poistuivat huoneesta kaikki muut, paitsi lattialla
viruvat kuolleet ja kuolevaiset, alttarilla lepäävä uhri,
ylipapitar ja mielipuoli. Kun viimemainitun ovelat silmät osuivat
naiseen, syttyi niissä uuden äkillisen himon kiilto. Verkalleen
hän hiipi papitarta kohti, ja nyt hän puhui; mutta tällä kertaa
tuli Tarzanin kummastuneisiin korviin kieltä, jota hän kykeni
ymmärtämään -- kieltä, jonka käyttöä hän kaikkein vähimmän olisi
ajatellut yrittäessään haastaa ihmisolentojen kanssa. Se oli isojen
ihmisenmuotoisten apinain matalaa, kurkkuäänistä haukahtelua -- hänen
omaa äidinkieltänsä. Ja nainen vastasi miehelle samalla kielellä.

Mies uhkasi, nainen yritti puhua hänelle järkeä, sillä hän näki
selvästi, että tuo ihmispeto ei välittäisi hänen arvovallastaan.
Riehaantunut oli nyt aivan lähellä, hiipien kynsimäiset kädet
ojennettuina naista kohti alttarin takasyrjän ympäri. Tarzan tempoi
siteitä, jotka pitivät hänen käsiänsä selän taakse köytettyinä.
Nainen ei nähnyt -- hän oli unohtanut uhrinsa häntä itseänsä uhkaavan
vaaran kauhistuttamana. Ja kun mies hyppäsi Tarzanin ohitse,
kahmaistakseen uhrinsa, kiskaisi Tarzan yliluonnollisella voimalla
häntä pidättävistä nahkahihnoista. Ponnistus oli niin tuima, että
hän viskautui alttarilta kivilattialle papittaren vastakkaiselle
puolelle. Mutta kun hän nousi jaloilleen, putosivat hihnat hänen
vapautuneista käsivarsistaan, ja samalla hän huomasi olevansa
yksinään tässä sisemmässä temppelissä -- ylipapitar ja hullu pappi
olivat kadonneet. Ja sitten kuului tukahdutettu kiljahdus alttarin
takaa pimeän aukon luolamaisesta suusta, josta papitar oli temppeliin
tullut. Edes ajattelematta omaa turvallisuuttansa tai pelastuksen
mahdollisuutta, jonka nämä nopeasti toisiaan seuraavat sattumat
olivat hänelle antaneet, totteli Apinain Tarzan vaarassa olevan
naisen hätähuutoa. Ketterällä hyppäyksellä hän oli maanalaisen
kammion ammottavalla suulla ja hetkistä myöhemmin rientämässä
alaspäin ajan uurtamia sementtiportaita pitkin, tietämättä, minne ne
veivät.

Heikossa valossa, jota siivilöityi sisälle ylhäältä, hän näki ison
matalakattoisen holvin, josta useat oviaukot johtivat pilkkoisen
pimeään; mutta ei ollut tarvis polkea tuntematonta tietä, sillä siinä
hänen edessään olivat ne, joita hän etsi. Hullumies oli paiskannut
naisen lattialle ja gorillamaiset sormet puristivat raivoisasti häntä
kurkusta, kun hän ponnisteli vapautuakseen kauhean otuksen vimmasta.

Kun Tarzanin raskas käsi putosi hätyyttäjän olalle, jätti tämä
uhrinsa ja kääntyi naisen pelastajaa kohti. Leuat vaahdossa ja
torahampaat paljaina taisteli hullu

Last Page Next Page

Text Comparison with Pellucidar

Page 15
Encounters with wild beasts of gigantic size were of almost daily occurrence; but with our deadly express rifles we ran comparatively little risk when one recalls that previously we had both traversed this world of frightful dangers inadequately armed with crude, primitive weapons and all but naked.
Page 17
At my left it dropped into a dim, abysmal canyon.
Page 21
It thrives, fortunately, upon nothing.
Page 32
"Have you killed them all?" "Those whom I failed to kill have departed, Perry," I replied.
Page 37
From what I had once seen of their methods in the pits of Phutra I knew them to be the opposite of merciful, whereas in the arena I should be quickly despatched by some savage beast.
Page 46
I did not dare rebel because of the consequences to Dian.
Page 47
their race, might now be irretrievably lost.
Page 56
It was a hideous fall.
Page 58
the beach.
Page 60
Then I set it down upon the ground.
Page 69
During most of the short journey to the summit I must admit that my hair stood on end.
Page 71
When all had been related Gr-gr-gr questioned me.
Page 77
Some had eaten until their abdomens were so distended that I thought they must burst, for beside the thag there had been fully a hundred antelopes of various sizes and varied degrees of decomposition, which they had unearthed from burial beneath the floors of their lairs to grace the banquet-board.
Page 78
"We are to go no farther.
Page 80
Before me spread a rough mesa, liberally sprinkled with large boulders.
Page 83
In the meantime he could make his way to the sea and guard the boat, which I told him lay there at the foot of the cliff.
Page 95
Traveling in Thuria is less arduous than under the midday sun which perpetually glares down on the rest of Pellucidar's surface; but it has its draw-backs, one of which is the depressing influence exerted by the everlasting shade of the Land of Awful Shadow.
Page 104
At last all was done.
Page 112
The worst had happened; Juag and I seized paddles and kept the canoe with the wind; but that squall was the parting shot of the gale, which died out immediately after, leaving us free to make for the shore, which we lost no time in attempting.
Page 134
Everything is yet in the early stages of development; but with the science of the outer-world twentieth century to draw upon we are making rapid progress, and with all the faults and errors of the outer world to guide us clear of dangers, I think that it will not be long before Pellucidar will become as nearly a Utopia as one may expect to find this side of heaven.