Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 107

ja
inhimillisyyttä kuin heidän herrainsa ja mestariensa.

Jokaisella naispapilla oli kädessään kaksi kultaista kuppia, ja kun
he asettuivat riviin alttarin toiselle puolen, ottivat miehet kukin
kupin vastapäätä seisovalta naiselta. Sitten alkoi laulu uudestaan,
ja nyt ilmestyi mustasta käytävästä alttarin takaa uusi naishenkilö
esille alhaalla olevan huoneen luolamaisesta syvyydestä.

Ylipapitar, ajatteli Tarzan. Hän oli nuori nainen, jolla oli varsin
sirot ja älykkäät kasvot. Hänen koristuksensa olivat samanlaisia kuin
toisten papitarten käyttämät, mutta huolitellumpia ja monet niistä
timanteilla kirjailtuja. Paljaita käsivarsia ja sääriä verhoavat
timanttikorut melkein peittivät ne, kun taasen hänen ainoata
leopardinnahkaansa kannatti tiukka kultarenkaista laadittu vyö,
johon oli lukemattomilla pienillä timanteilla sommiteltu omituisia
kuvioita. Vyössä hänellä oli pitkä jalokivillä koristettu veitsi ja
kädessä hento sauva paksun metallipäisen asemesta.

Saapuessaan alttarin vastakkaiselle puolelle hän pysähtyi, ja laulu
taukosi. Papit ja papittaret polvistuivat hänen eteensä, kun hän
kohottaen sauvaansa heidän ylitseen lausui pitkän ja väsyttävän
rukouksen. Hänen äänensä oli pehmeä ja soinnukas, -- Tarzan saattoi
tuskin käsittää, että sen omistaja seuraavassa silmänräpäyksessä
muuttuisi uskonnollisen innostuksen kiihkosta hurjasilmäiseksi
ja verenhimoiseksi teloittajattareksi, joka verta tihkuva veitsi
kädessä ensimmäisenä joisi uhrin lämmintä, punaista verta alttarille
asetetusta kultakupista.

Rukouksen lopetettuansa hän antoi silmäinsä ensiksi viipyä
Tarzanissa. Kaikilla ilmeillä osoittaen melkoista uteliaisuutta hän
tarkasti tätä kiireestä kantapäähän. Sitten hän puhui uhrille ja
lopetettuaan seisoi ikäänkuin vastausta odottaen.

"En ymmärrä kieltänne", sanoi Tarzan. "Ehkä voimme puhua toistemme
kanssa jotakin muuta kieltä?" Mutta nainen ei voinut ymmärtää häntä,
vaikka hän yritti ranskaksi, englanniksi, arabiaksi, waziriksi ja
vihdoin turvautui Afrikan länsirannikon sekakieleenkin.

Nainen pudisti päätänsä ja hänen äänessään värähti ikäänkuin kaihoa,
kun hän viittasi pappeja jatkamaan toimitusta. Nämä järjestyivät
piiriksi hullua tanssiansa toistamaan, jonka vihdoin lopetti
papittaren käsky. Viimemainittu oli seisonut kaiken aikaa, tuijottaen
yhä hartaasti Tarzaniin.

Hänen antamastaan merkistä papit hyökkäsivät apinamiehen kimppuun
ja nostaen hänet portaalta laskivat hänet selälleen alttarin poikki
niin, että pää ja jalat riippuivat vastakkaisilta puolilta sen syrjän
yli. Sitten he ja papittaret järjestyivät kahteen riviin, jokaisella
pieni kultakuppinsa valmiina ottamaan pirskahduksen uhrin verestä,
sittenkun uhriveitsi olisi tehnyt tehtävänsä.

Pappien riveissä syntyi toraa siitä, ken saisi ammentaa ensiksi.
Isoruhoinen julmuri, jonka eläimellisillä kasvoilla kuvastui
gorillan perin ovela äly, yritti työntää pienempää miestä toiselle
paikalle, mutta pienempi mies vetosi ylipapittareen, joka kylmällä
käskevällä äänellä komensi isomman miehen rivin äärimmäiseen päähän.
Tarzan kuuli tämän nurisevan ja mökisevän, kun hän verkalleen meni
alhaisemmalle paikalleen.

Sitten papitar seisoen Tarzanin yläpuolella alkoi laulaa jonkunlaista
manausta, samalla kun hän verkalleen kohotti ohutta terävää
veistänsä. Apinamiehestä tuntui kestävän hirveän kauan, ennenkuin
käsi taukosi kohoamasta ja veitsi pysähtyi korkealle hänen paljaan
rintansa yläpuolelle.

Senjälkeen se syöksyi alaspäin, alussa hitaasti, mutta manauksen
tahdin lisääntyessä kävi veitsenkin vauhti vinhemmäksi. Rivin
peräpäästä Tarzan yhä kuuli solvaistun papin murinaa. Hänen äänensä
kävi yhä kuuluvammaksi. Eräs papitar hänen lähellään puhui ankaran
nuhtelevaan sävyyn. Veitsi oli nyt ihan lähellä Tarzanin rintaa,
mutta se pysähtyi hetkiseksi, kun ylipapitar kohotti silmänsä
singahduttaakseen nopean

Last Page Next Page

Text Comparison with The Land That Time Forgot

Page 0
After reading this far, my interest, which already had been stimulated by the finding of the manuscript, was approaching the boiling-point.
Page 6
Constantly we scanned the horizon for signs of smoke, venturing guesses as to our chances of rescue; but darkness settled, and the black night enveloped us without ever the sight of a speck upon the waters.
Page 8
seemed to me at the time that I had lain awake for days, instead of hours.
Page 9
In a jiffy, my clothes hung about where they might dry most quickly, and I myself was absorbing, through every pore, the welcome heat of the stifling compartment.
Page 20
N.
Page 26
Most of the men on the submarine's deck were standing in paralyzed fascination, staring at the torpedo.
Page 37
We were now thirstier than ever.
Page 38
"That's it," I exclaimed, "--that's just the taste exactly, though I haven't experienced it since boyhood; but how can water from a flowing stream, taste thus, and what the dickens makes it so warm? It must be at least 70 or 80 Fahrenheit, possibly higher.
Page 42
Presently the back of the creature was exposed, brown and glossy as the water dripped from it.
Page 47
My theory is that in a far distant era Caprona was a mighty mountain--perhaps the world's mightiest mountain--and that in some titanic eruption volcanic action blew off the entire crest, blew thousands of feet of the mountain upward and outward and onto the surrounding continent, leaving a great crater; and then, possibly, the continent sank as ancient continents have been known to do, leaving only the summit of Caprona above the sea.
Page 49
As soon as the boche and his guard were aboard again, I called all hands on deck, including von Schoenvorts, and there I explained to them that the time had come for us to enter into some sort of an agreement among ourselves that would relieve us of the annoyance and embarrassment of being divided into two antagonistic parts--prisoners and captors.
Page 58
were left alone together, for I had permitted the watch to go below for a few minutes, knowing that I would be on deck.
Page 59
We have just finished it, the last touches being put on today.
Page 60
We have had to construct a second store house for the great quantity of this that we have gathered.
Page 62
A chill south wind bites at my marrow, while far below me I can see the tropic foliage of Caspak on the one hand and huge icebergs from the near Antarctic upon the other.
Page 63
Once a saber-tooth screamed almost beneath us, and the girl shrank close against me.
Page 66
The dirty boches are shellin' the fort.
Page 67
in silence I shook hands with each of the three remaining men.
Page 72
Lys shuddered, and I put my arm around her and drew her to me; and thus we sat throughout the hot night.
Page 86
"Bowen!" she cried.