Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 106

oli
virunut pihassa useita tunteja, ennenkuin auringon ensimmäiset säteet
tunkeutuivat tähän kohtisuoraan kuiluun; ja melkein samaan aikaan
hän kuuli paljaiden jalkain sipsutusta lähellään olevista käytävistä
ja näki hetkistä myöhemmin parvekkeiden täyttyvän luihukasvoisilla
olennoilla, ja vähintäänkin parikymmentä astui alas pihaan.

Hetkiseksi oli jokainen silmä tähdätty keskipäivän aurinkoa kohti, ja
sitten parvekkeilla ja alhaalla olevat alkoivat yksiäänisesti laulaa
matalaa aavemaista kertaussäveltä. Silloin Tarzanin ympärillä olevat
ryhtyivät tanssimaan juhlallisen veisunsa tahdissa. He piirittivät
hänet verkalleen, ja tanssiessaan he muistuttivat kömpelöä,
hölköttävää karhujoukkoa. Mutta vieläkään he eivät vilkaisseet
häneen, vaan tuijottivat yhä aurinkoon pienillä kiilusilmillänsä.

Kymmenen minuutin ajan tai kauemmin he jatkoivat yksitoikkoista
lauluaan ja hyppyään, ja sitten he äkkiä kaikki aivan samalla
kertaa kääntyivät uhriaan kohti, lyijypäiset sauvat kohotettuina,
ja päästäen kauheita kiljahduksia sekä vääntäen kasvonsa mitä
pirullisimpaan ilmeeseen hyökkäsivät hänen kimppuunsa.

Samassa silmänräpäyksessä ryntäsi naisolento verenhimoisen parven
keskelle ja varustettuna samanlaisella sauvalla kuin heidän
omansakin, mutta kultapäisellä, torjui hyökkäävät takaisin.




KAHDESKYMMENES LUKU

La


Hetkiseksi Tarzan ajatteli, että omituinen kohtalon oikku oli
jollakin ihmeellä hänet pelastanut, mutta kun hän huomasi kuinka
helposti tyttö oli yksinään lyönyt pakoon kaksikymmentä gorillamaista
miestä ja kun hän hetkistä myöhemmin näki näiden uudestaan aloittavan
tanssinsa hänen ympärillään tytön puhutellessa heitä yksitoikkoisella
laulavalla nuotilla, joka aivan koneen tapaisesti kertaantui,
teki hän sen johtopäätöksen, että tämä kaikki oli vain osana
toimituksesta, jossa hän oli keskimmäisenä henkilönä.

Minuuttia, paria myöhemmin veti tyttö veitsen vyöltään ja kumartuen
Tarzanin ylitse katkoi siteet hänen sääristään. Kun sitten miehet
lopettivat tanssinsa ja lähenivät, viittasi hän vankia nousemaan.
Viskaten säärien ympärillä olleen köyden hänen niskaansa, tyttö
talutti hänet pihan yli miesten seuratessa kaksittain.

Kiemurtelevien käytävien kautta tyttö kuljetti häntä yhä kauemmaksi
temppelin etäisimpiin suojiin, kunnes he tulivat isoon saliin, jonka
keskellä seisoi alttari. Silloin Tarzan käsitti omituiset juhlamenot,
jotka oli toimeenpantu, ennenkuin hänet tuotiin tähän kaikkein
pyhimpään.

Hän oli joutunut vanhojen auringonpalvelijain jälkeläisten käsiin.
Auringon ylipapittaren palvelijatar oli vain näennäisesti pelastanut
hänet. Pihan yläpuolella olevasta aukosta pilkistävä aurinko oli
katsahtanut häneen ja vaatinut hänet omakseen, ja papitar oli tullut
sisemmästä temppelistä pelastamaan hänet maallikkojen saastuttavista
käsistä -- viedäkseen hänet ihmisuhriksi heidän liekehtivälle
jumalalleen.

Ja jos hän olisi kaivannut enempiä vakuutuksia teoriansa
todellisuudesta, tarvitsi hänen vain luoda silmänsä kivialttarin
tahmaantuneisiin ja lattiaa sen lähimmässä ympäristössä peittäviin
punaisenruskeihin tahroihin tai ihmisten pääkalloihin, jotka
irvistelivät korkeiden seinien lukemattomista syvennyksistä.

Papitar talutti uhrin alttarin portaalle. Taas täyttyivät parvekkeet
ylhäällä katselijoilla, sillä välin kun huoneen itäpäässä olevasta
holvatusta oviaukosta tuli verkalleen jono naisia huoneeseen.
Heillä oli, samoin kuin miehilläkin, vain villieläinten taljoja
lanteittensa ympärillä sekä parkitsemattomasta nahasta tehtyjä vöitä
ja kultaketjuja. Mutta heidän mustia hiusröykkiöitään verhosivat
kultaiset päähineet, jotka olivat valmistetut ympyriäisistä ja
soikeista kullanpalasista. Ne oli taitavasti sommiteltu yhteen
metallilakiksi, josta riippui kummallekin puolen päätä pitkiä,
vyötäisille ulottuvia soikeista kappaleista laadittuja vitjoja.
Naiset olivat rakenteeltaan sopusuhtaisempia kuin miehet, heidän
piirteensä olivat paljoa säännöllisemmät, ja pään muoto sekä
suuret, vienot, mustat silmät osoittivat paljoa suurempaa älyä

Last Page Next Page

Text Comparison with Out of Time's Abyss

Page 2
Their past experience of Caspak had taught them that they might expect to come upon a stagnant pool of warm water if they followed the stream to its source; but there they were almost certain to find some of Caspak's grotesque, manlike creatures.
Page 9
The following day Tippet walked as one in a trance.
Page 12
1916 R.
Page 13
A terror-stricken cry punctuated by the crack of a rifle brought Bradley, Sinclair and Brady to their feet in time to see James, with clubbed rifle, battling with a white-robed figure that hovered on widespread wings on a level with the Englishman's head.
Page 15
They walked to the fire.
Page 19
However, he was rewarded with nothing more than the constant flap-flap.
Page 21
Yet it was none of these things that filled him with greatest wonder--no, it was the figures of the two creatures that had captured him and brought him hither.
Page 24
The Wieroo leaned far over their food, scooping it up rapidly and with much noise, and so great was their haste that a part of each mouthful always fell back into the common dish; and when they choked, by reason of.
Page 28
But Fosh-bal-soj was of no mind to die passively.
Page 31
to secure the door against intruders.
Page 40
Bradley's head was whirling before he even commenced to grasp the complexities of Caspakian evolution; but as the truth slowly filtered into his understanding--as gradually it became possible.
Page 49
The girl's side was toward Bradley, and her face averted, for she was watching the Wieroo, who was now advancing slowly toward her, talking as he came.
Page 52
"They fear blue," she replied.
Page 58
An odor of decaying flesh permeated the air.
Page 62
" Several feet above was a second door beyond which they found a small room stored with food in wooden vessels.
Page 74
Suddenly von Schoenvorts felt an arm thrown about his neck and his pistol jerked from its holster.
Page 75
Bradley had now succeeded in wrestling his arm free from von Schoenvorts' grip and in dropping the latter with a blow from the butt of his pistol.
Page 80
And then the gun-crew came up from below again to fire a signal shot, and the two were brought down from the high heaven of their new happiness to the scarred and weather-beaten deck of the U-33.
Page 81
"He is my man," replied Co-Tan simply.
Page 82
"We found him and sent him home with his bride; but I was kept a prisoner here.