Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 103

täytyi melko lailla rohkaista ja kehoitella neekerejä
estääkseen heidät hetikohta luopumasta seikkailusta ja rientämästä
takaisin laaksoa pitkin kallioita kohti, joiden yli olivat edellisenä
päivänä kiivenneet. Mutta vihdoin hän käskyillään ja uhkaamalla yksin
mennä kaupunkiin sai heidät seuraamaan häntä.

Neljännestunnin ajan he kävelivät muurin vierustaa pitkin ennenkuin
keksivät paikan, mistä voi päästä sisään. Sitten he saapuivat
kapealle, noin kahdenkymmenen tuuman laajuiselle halkeamalle.
Sisäpuolella kohosi heidän edessään vuosisatojen käytöstä ontoiksi
kuluneet sementtiportaat, jotka äkkinäisessä käytävän mutkassa
hävisivät heidän näkyvistään muutamaa metriä ylempänä. Tähän
ahtaaseen aukkoon tunkeutui Tarzan kääntäen jättiläishartiansa
sivuittain, jotta laisinkaan pääsisi lävitse. Hänen takanaan ryömivät
hänen mustat soturinsa. Halkeaman käänteessä loppuivat portaat
ja polku oli tasaista; mutta se kääntyi ja kiemurteli käärmeen
tapaan, kunnes se äkkiä eräässä jyrkässä kulmassa päättyi ahtaaseen
pihaan, jonka toisella puolella kohosi sisämuuri, yhtä korkea kuin
ulkomuurikin. Tämä sisempi muuri oli varustettu yltä yleensä pienillä
torneilla, jotka sen harjalla vuorottelivat terävähuippuisten,
yhdestä kivestä hakattujen patsaiden kanssa. Paikoittain olivat
nämä kukistuneet ja muuri murtunut, mutta se oli paljoa paremmassa
kunnossa kuin ulkomuuri.

Sen läpi vei toinen kapea käytävä, jonka päässä Tarzan ja hänen
soturinsa joutuivat leveälle kadulle. Vastapäisellä puolella
kohosi murenevia graniittirakennuksia, joiden ulkoasu oli jylhä ja
torjuva. Niiden eteen oli soran ylle kasvanut puita; viiniköynnöksiä
kiemurteli tyhjistä, ammottavista ikkunoista sisään ja ulos. Mutta
se talo, joka oli suoraan heidän kohdallaan, näytti olevan vähemmän
kasvullisuuden peitossa kuin muut ja paljoa paremmin kestäneen ajan
hävitystä. Se oli valtava rakennus, ylinnä suunnattoman suuri kupu.
Sen ison sisäänkäytävän kummallakin puolella oli rivittäin pitkiä
pilareita, jotka päättyivät isoon, eriskummaiseen, kivestä esille
hakattuun lintuun.

Kun apinamies ja hänen toverinsa tuijottivat, mikä enemmän mikä
vähemmän kummastuneena, tuohon vanhaan kaupunkiin villin Afrikan
sydämessä, huomasivat jotkut heistä liikettä rakennuksesta, jota he
katselivat. Himmeitä, varjomaisia hahmoja tuntui liikkuvan sisäosain
puolihämärässä. Ei ollut mitään kouraantuntuvaa, ei sellaista,
mitä silmä olisi voinut eroittaa -- ainoastaan kaamea vaikutelma
elämästä siellä, missä kaiken olisi luullut olevan hengetöntä, sillä
elävät olennot eivät toki sopineetkaan ympäristöön. Kuinka niitä
olisi saattanut tavata tässä aavemaisessa kauan sitten kuolleen
menneisyyden kaupungissa?

Tarzan muisti kirjastossa Pariisissa lukeneensa jostakin kadonneesta
valkoisesta ihmisrodusta, jonka alkuasukkaiden tarut sijoittivat
Afrikan sydänmaille. Hän mietti myöskin, eikö hän katsellut
sivistyksen raunioita, jonka tämä vieras kansa oli luonut oudon
metsäläiskotinsa villiin ympäristöön, Olisiko mahdollista, että
vielä nytkin jäännös tuota kadonnutta kansaa asui tässä uhkeuden
raunistossa esivanhempainsa jälkeläisinä? Taaskin hän havaitsi
salavihkaista liikettä edessänsä olevasta isosta temppelistä.

"Tulkaa", sanoi hän wazireillensa, "menkäämme katsomaan, miltä
näyttää noiden raunioiden sisällä".

Hänen miehensä seurasivat häntä vastahakoisesti, mutta kun he näkivät
hänen rohkeasti astuvan synkkään holvikäytävään, hiipivät he muutamia
askeleita häntä taempana sekavassa joukossa, joka näytti olevan
hermostuneen pelon ruumiillistuma. Yksi ainoa kiljahdus, sellainen,
jonka olivat kuulleet edellisenä yönä, olisi liittänyt ajamaan heidät
kaikki pakoon, hurjasti juoksemaan ahdasta rakoa kohti, joka johti
valtavien seinien välitse ulkomaailmaan.

Kun Tarzan astui rakennukseen, tunsi hän varmasti, että monet silmät
häntä katselivat.

Kuului rahinaa

Last Page Next Page

Text Comparison with The Oakdale Affair

Page 13
Mrs.
Page 19
His fear had suddenly vanished.
Page 28
"I'm sorry," he said, "that I made a fool of myself.
Page 30
"To-morrow.
Page 31
"If you are telling us the truth," he said, "you have only a silly escapade with strange men upon your conscience.
Page 34
The Oskaloosa Kid gasped once more for the thousandth time that night.
Page 38
For a dozen tense minutes the five listened; but there was no repetition of any sound from below.
Page 40
The man wondered if the mystery of the clanking chain would prove as harmlessly infantile as these two whom some accident of hilarious fate had cast in the roles of debauchery and crime.
Page 48
"And to think that I doubted your ability to make a successful touch! Forgive me! You are the ne plus ultra, non est cumquidibus, in hoc signo vinces, only and original kind of hand-out compellers.
Page 56
"You bet you do," he replied heartily, "and what's more I'll add another fifty to it.
Page 57
Had a roll o' bills 's big as ye fist.
Page 58
"I believe he has discovered a great deal that will help us in locating the man we want.
Page 62
The boy cowered.
Page 70
Stealthily they crept through the underbrush until the cabin was surrounded; then, at a signal from their leader they rose and advanced upon the structure.
Page 74
At least I hope she won't.
Page 81
"Get that girl and the kid into your machine and beat it!" he cried.
Page 84
The Oskaloosa Kid shook his head, and once more he flushed.
Page 87
The man died of epilepsy last night.
Page 91
"There are some women here," said Bridge.
Page 100
121 5 wont.