Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 101

jotka hän oli siinä
virunut, hän oli tullut liian heikoksi palatakseen Thuranin luo.

"Teidän täytyy tulla minun luokseni, hyvä herra", huusi hän heikosti.
"Minulla ei ole kylliksi voimia noustakseni kontilleni."

"_Sapristi_!" jupisi herra Thuran. "Te yritätte petkuttaa minulta
voittoni."

Clayton havaitsi miehen ryömivän veneen pohjaa pitkin Vihdoin kuului
epätoivoinen voihkaus. "Minä en jaksa kontata", kuuli Clayton
venäläisen valittavan. "On liian myöhäistä. Olette petkuttanut minut,
te Britannian rupinen rakki."

"Minä en ole petkuttanut teitä, hyvä herra", vastasi Clayton. "Olen
koettanut parhaani noustakseni, mutta minä yritän uudestaan, ja
jos tekin yritätte, niin ehkä kumpikin meistä kykenee konttaamaan
puolitiehen, ja sitten saatte 'nauttia voittonne'."

Taas ponnisti Clayton viimeiset voimansa äärimmilleen ja havaitsi
Thuranin tekevän samoin. Lähes tunti sen jälkeen onnistui
englantilaisen kohota käsiensä ja polviensa varaan, mutta
ensimmäisellä liikkeellä eteenpäin hän pudota mätkähti kasvoilleen.

Hetkistä myöhemmin hän kuuli helpoituksen huudahduksen herra
Thuranilta.

"Minä olen tulossa", kuiskasi venäläinen.

Taaskin yritti Clayton horjua eteenpäin kohtaloaan kohti, mutta
taaskin hän tuupertui päistikkaa veneen pohjalle eikä kyennyt siitä
jälleen nousemaan, yrittipä kuinka paljon tahansa. Viimeisessä
ponnistuksessaan hän horjahti selälleen ja siinä hän virui tuijottaen
tähtiin, sillä välin kun hän takaansa saattoi yhä lähempää kuulla
venäläisen vaivaloisen matelun ja kuorsaamista muistuttavan
hengityksen.

Tuntui siltä, että hän oli täten levännyt varmaankin tunnin, odottaen
olentoa ryömimään esille pimeästä ja lopettamaan hänen kurjuutensa.
Se oli nyt aivan lähellä, mutta sen ponnistusten väliajat kävivät
yhä pitemmiksi, ja jokainen liikunto eteenpäin tuntui odottavasta
englantilaisesta melkein huomaamattomalta. Vihdoin hän tiesi, että
Thuran oli aivan hänen vieressään. Hän kuuli kaakottavaa naurua,
jokin kosketti hänen kasvojansa, ja hän menetti tajuntansa.




YHDEKSÄSTOISTA LUKU

Kultakaupunki


Juuri samana iltana, jolloin Apinain Tarzanista tuli wazirien
heimopäällikkö, virui hänen rakastamansa nainen kuolemaisillaan
hennossa veneessä kahdensadan meripenikulman päässä länteen hänestä.
Ja hänen tanssiessaan alastomien metsäläistoveriensa parvessa,
nuotion valon kimallellessa hänen isoja pyöriviä lihaksiaan vasten,
ja hänen ollessaan voiman ruumiillistettu vertauskuva, lepäsi nainen,
joka häntä rakasti, laihana ja kuihtuneena viimeisessä horroksessa,
joka käy nälkään ja janoon nääntymisen edellä.

Seuraava viikko Tarzanin kuninkaaksi valitsemisen jälkeen kului
wazireilta arabialaisrosvojen mukana olleiden manyuemain saattamiseen
wazirien maan pohjoisrajalle, kuten Tarzan oli heille luvannut.
Ennenkuin hän jätti heidät hän vaati heiltä vakuutuksen, että he
eivät vastedes ryhtyisi mihinkään retkeen wazireja vastaan, eikä sen
lupauksen saaminen ollutkaan vaikeata. Heillä oli ollut kylliksi
kokemusta uuden waziripäällikön taistelutaktiikasta, jotta heillä
olisi ollut pienintäkään halua seurata toista rosvojoukkoa hänen
alueensa rajain sisälle.

Melkein heti kylään palattuaan alkoi Tarzan tehdä valmistuksia
lähteäkseen retkelle vanhan Wazirin hänelle kuvaileman raunioittuneen
kultakaupungin etsimiseksi. Hän valitsi viisikymmentä tanakinta
soturia heimostaan, ottaen ainoastaan sellaisia, jotka näyttivät
halukkailta seuraamaan häntä vaivaloiselle taivallukselle ja uuden
vihamielisen maan vaaroihin. Tarukaupungin satumainen rikkaus oli
ollut hänen mielessään melkein alati siitä asti, kun Waziri oli
kertonut aikaisemman retken seikkailuista ja miten sattumalta oli
tavattu nuo laajat rauniot. Seikkailuhalu saattoi olla aivan yhtä
voimakkaana vaikuttimena kiihoittamassa Apinain Tarzania retkelle
kuin kullanhimokin, mutta viimemainittukin vaikutin oli olemassa,
sillä sivistyneiden ihmisten

Last Page Next Page

Text Comparison with A Princess of Mars

Page 0
Dedicator makes this dedication for the benefit of the public at large and to the detriment of the Dedicator's heirs and successors.
Page 1
Dedicator recognizes that, once placed in the public domain, the Work may be freely reproduced, distributed, transmitted, used, modified, built upon, or otherwise exploited by anyone for any purpose, commercial or non-commercial, and in any way, including by methods that have not yet been invented or conceived.