Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 100

herra Thuran riensivät hervottomina tarkastamaan rahaa, joka oli
vierähtänyt hänen kädestään ja oli hänen vieressään. Sen vuosiluku ei
ollut 1875. Hänet vallanneen pelon laukeaminen oli nujertanut hänet
yhtä tehokkaasti kuin jos hän olisi vetänyt turmanarvan.

Mutta nyt täytyi koko toimituksen tapahtua uudestaan. Vielä kerran
venäläinen veti vaarattoman kolikon. Jane Porter sulki silmänsä ja
Clayton kuroittihe takin alle. Spider kumartui silmät muljollaan
kättä kohti, jonka oli päätettävä hänen kohtalostaan, sillä mikä
kohtalo tahansa tuli Daytonille tässä viimeisessä vedossa, oli
päinvastainen tuleva Spiderin osaksi.

Silloin William Cecil Clayton, loordi Greystoke, siirsi kätensä takin
alta ja pitäen rahaa tiukkaan puristettuna kourassaan, jossa kukaan
ei sitä nähnyt, katsahti Jane Porteriin. Hän ei rohjennut avata
kättänsä.

"Nopeasti!" sähisi Spider. "Hyvä Jumala, katsotaanhan!"

Clayton avasi sormensa. Spider näki ensimmäisenä vuosiluvun, ja
ennenkuin kukaan aavisti hänen aikeitansa, hän kohosi pystyyn ja
paiskausi laidan yli hävitäkseen iäksi meren vihreään syvyyteen.
Rahan vuosiluku ei ollut 1875.

Jännitys oli niin uuvuttanut jälellä olevat, että he viruivat
lopun päivää puolihorroksissa; eikä asiaan enää koskettu useaan
vuorokauteen. Ne olivat kauheita -- yhä enemmän heikkouden ja
toivottomuuden päiviä. Vihdoin herra Thuran ryömi Claytonin luo.

"Meidän täytyy heittää arpaa vielä kerran ennenkuin tulemme liian
heikoiksi syömäänkin", kuiskasi hän.

Clayton oli sellaisessa mielentilassa, että hän tuskin kykeni
hallitsemaan omaa tahtoansa. Jane Porter ei ollut puhunut kolmeen
päivään. Clayton tiesi, että tyttö oli kuolemaisillaan. Niin kauhea
kuin tämä ehdotus olikin, toivoi hän, että joko Thuranin tai hänen
itsensä uhraamisella voitaisiin hankkia Janelle uutta vahvistusta, ja
siksi hän heti suostui venäläisen tuumaan.

He arpoivat saman suunnitelman mukaan kuin ennenkin, mutta nyt oli
vain yksi ratkaisu mahdollinen: Clayton sai vuosiluvun 1875.

"Milloinka se tapahtuu?" kysyi hän Thuranilta.

Venäläinen oli jo vetänyt linkkuveitsen housuntaskustaan ja koetti
hervottomana sitä avata.

"Nyt", mutisi hän muljottaen ahnain silmin englantilaiseen.

"Ettekö voi odottaa pimeään asti?" kysyi Clayton. "Neiti Porterin ei
sovi nähdä tätä toimitusta. Meidänhän piti mennä avioliittoon."

Pettymyksen ilme tuli herra Thuranin kasvoille. "Olkoon sitten",
vastasi hän vitkastellen. "Eihän tästä ole pitkä yön tuloon.
Päiväkausia odoteltuani voin odottaa vielä muutaman tunnin."

"Kiitos, ystäväni", jupisi Clayton. "Nyt menen hänen viereensä
ja viivyn hänen luonaan siihen asti kun aika tulee. Tahtoisin
viettää tunnin, pari hänen kanssaan ennenkuin kuolen." Kun Clayton
pääsi tytön viereen, oli tämä tajutonna. Hän tiesi, että Jane oli
kuolemaisillaan, ja hän iloitsi siitä, että hänen ei tarvitsisi nähdä
tai tietää sitä kauheaa murhenäytelmää, joka pian esitettäisiin.
Hän otti tytön käden ja kohotti sen sieroittuneille ja turvonneille
huulilleen. Pitkän aikaa hän hyväili siinä kuihtunutta, kynsimäistä
elintä, joka kerran oli ollut nuoren baltimorelaisen kaunottaren
siro, hyvinmuodostunut, valkoinen käsi.

Tuli aivan pimeä ennenkuin hän sitä huomasikaan, mutta yöstä kuuluva
ääni muistutti häntä. Venäläinen siellä kutsui häntä tuomioonsa.

"Minä tulen, herra Thuran", kiirehti hän vastaamaan. Kolmesti hän
yritti kääntyä käsillään ja polvillaan, voidakseen ryömiä takaisin
kuoleman kitaan, mutta niinä muutamina tunteina,

Last Page Next Page

Text Comparison with The Lost Continent

Page 3
With the coming of dawn the clouds beneath us became a glorious sea of gold and silver, soft and beautiful; but they could not deceive us as to the blackness and the terrors of the storm-lashed ocean which they hid.
Page 7
He was a good officer, but a man for whom I had conceived a rather unreasoning aversion almost at the first moment of meeting him, an aversion which was not lessened by the knowledge which I subsequently gained that he looked upon my rapid promotion with jealousy.
Page 22
I agreed, "for their extreme boldness and fearlessness in the presence of man would suggest either that man is entirely unknown to them, or that they are extremely familiar with him as their natural and most easily procured prey.
Page 25
But he assured me that until we came he had thought that there were no other peoples in the world other than the Grubittens, who consist of the Eastenders and the Westenders of the ancient Isle of Wight.
Page 27
Crawling carefully through the vegetation, making use of such trees and bushes as afforded shelter, I came at last almost within easy range of my quarry, when the antlered head of the buck went suddenly into the air, and then, as though in accordance with a prearranged signal, the whole band moved slowly off, farther inland.
Page 32
Now, for the first time, I had an opportunity to turn my attention toward the girl, who had stood, silent and motionless, behind me as I pumped death into my enemies and hers from my automatic rifle.
Page 33
" But what utter and appalling devastation the Great War must have.
Page 36
"You have saved me, and I would save you, but nothing will save.
Page 47
"Never," she replied, "for, in the first place, they would know that we would not dare go there, and in the second they themselves would not dare.
Page 52
That she would prove a burden and an embarrassment I was certain, but she had made it equally plain to me that she would never return to her people to mate with Buckingham.
Page 53
Nor had we much more than reached it when a lion bounded around the corner of the edifice we had just quitted and stood looking about as though in search of us.
Page 59
With the prisoner as a guide they had set off up-river in search of me, but had been much delayed by motor trouble, and had finally camped after dark a half mile above the spot where Victory and I had spent the night.
Page 61
With the possible exception of Snider, the little party appeared in the best of spirits, laughing and joking, or interestedly discussing the possibilities which the future held for us: what we should find upon the continent, and whether the inhabitants would be civilized or barbarian peoples.
Page 64
And then, a moment later--I discovered the body of a man lying upon the bank.
Page 67
while I, although fully conscious of the gravity of his offense, could not bring myself to give the death penalty.
Page 74
Naturally, the colonel had not confided to me the nature of his orders.
Page 80
I had been hiding in a doorway after the guard had turned me back, having taken refuge there while his back was turned, and, as the officer approached me, I withdrew into the room beyond, which was in darkness.
Page 85
A common soldier dragged a general from his mount, and, leaping to the animal's back, fled down the packed street toward the west.
Page 86
We marched for many days--so many that I lost count of them--and at last we came to another city--a Chinese city this time--which stands upon the site of ancient Moscow.
Page 88
I have been through much--I have suffered much, but I have won two great laurel wreaths beyond thirty.