Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 0

TARZANIN PALUU

Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä


Kirj.

EDGAR RICE BURROUGHS


14. englantilaisesta painoksesta suomentanut

Valfrid Hedman



"Kariston Nuorisonkirjoja" 33





Hämeenlinnassa,
Arvi A. Karisto Osakeyhtiö,
1922.




ENSIMMÄINEN LUKU

Selkkaus valtameri-laivalla


"_Magnifique_!" huudahti Couden kreivitär henkeään pidättäen.

"Kuinka?" kysyi kreivi kääntyen nuorta puolisoaan kohti. "Mikä on
suurenmoista?" Ja kreivi vilkaisi eri tahoille etsiäkseen hänen
ihailunsa esinettä.

"Oh, ei yhtään mikään, rakkaani", vastasi kreivitär heikon
hetkellisen punan värittäessä hänen jo hiukan rusoittavaa
poskeansa. "Muistelin ihaillen New Yorkin pilvenpiirtäjiä, joiksi
niitä nimitetään." Ja kaunis kreivitär sovitti itsensä mukavammin
laivatuoliinsa, tarttuen jälleen aikakauslehteen, jonka "ei yhtään
mikään" oli saanut hänet pudottamaan helmaansa.

Hänen puolisonsa syventyi uudestaan kirjaansa, mutta kuitenkin
lievästi ihmetellen, että hänen kreivittäressään kolme päivää New
Yorkista lähdön jälkeen oli äkkiä herännyt ihastusta juuri niitä
rakennuksia kohtaan, joita hän aivan hiljakkoin oli pitänyt hirveinä.

Nyt laski kreivi kirjan kädestään. "Aika käy kovin ikäväksi, Olga",
sanoi hän. "Ehkäpä menen etsiskelemään muita, joilla saattaa olla
yhtä ikävää, nähdäkseni, emmekö saa kyllin monta kokoon korttipeliä
varten."

"Etpä ole kovin kohtelias, puolisoni", vastasi nuori nainen
hymyillen. "Mutta koska minun on yhtä ikävä, voin antaa anteeksi.
Menehän siis nakkelemaan vanhoja väsyttäviä korttejasi, jos se sinua
huvittaa."

Kun kreivi oli lähtenyt, salli nuori rouva silmänsä salavihkaa
siirtyä nuoreen, kookkaaseen mieheen, joka lojui tuolilla vähän
matkan päässä.

"_Magnifigue_!" huoahti hän vielä kerran. Kreivitär Olga de Coude
oli kaksikymmenvuotias. Hänen miehensä oli neljänkymmenen vuoden
ikäinen. Rouva oli hyvin uskollinen aviovaimo, mutta kun hänelle
ei ollut suotu mitään sananvaltaa puolisonsa valinnassa, niin
on tuskin luultavaa, että hän oli kiihkeästi ja intohimoisesti
rakastunut siihen, jonka kohtalo ja hänen ylhäinen venäläinen isänsä
olivat hänelle hankkineet. Siitä, että hän hämmästyneenä päästi
pienen hyväksyvän ihastuksen huudahduksen komean nuoren muukalaisen
nähdessään, ei siis kuitenkaan tule otaksua, että hän ajatuksissaan
oli millään tavoin uskoton puolisolleen. Hän vain ihaili, niinkuin
olisi ihaillut jokaista erikoisen komeaa loistonäytettä, olipa se
mitä lajia tahansa. Ja nuori mies oli kieltämättä uljaan näköinen.

Rouvan salavihkaa silmäillessä näitä kasvoja sivulta päin mies
nousi ja lähti kannelta. Couden kreivitär viittasi ohimenevälle
tarjoilijalle. "Kuka on tuo herrasmies?" kysyi hän. "Hän on merkitty
matkustajaluetteloon monsieur Tarzaniksi Afrikasta, hyvä rouva",
vastasi tarjoilija.

-- Aika avarat tilukset, -- ajatteli nuori nainen, mutta nyt hänen
mielenkiintonsa heräsi yhä enemmän.

Kun Tarzan astui verkalleen tupakkahuonetta kohti, tapasi hän
odottamatta kaksi miestä innokkaasti kuiskailemassa juuri
ulkopuolella. Hän ei olisi viitsinyt kiinnittää heihin edes
ohimenevää huomiota, jollei toinen miehistä olisi luonut häntä kohti
omituista syyntuntoista katsetta. He muistuttivat Tarzanille hänen
Pariisin teattereissa näkemiään melodraamallisia lurjuksia. Molemmat
olivat kovin tummaihoiset, mikä olkapäiden kohautusten ja heidän
ilmeistä juonittelua todistavien salaperäisten katseittensa ohella
teki samanlaisuuden vielä silmäänpistävämmäksi.

Tarzan astui tupakkahuoneeseen ja etsi itselleen tuolin hiukan
erillään muista siellä olijoista. Hän ei tuntenut olevansa
puhetuulella, ja absinttiansa imeskellessään hän mietti jokseenkin
haikeana elämänsä viimeksi kuluneita viikkoja. Tuon tuostakin hän
ajatteli, oliko tehnyt viisaasti luovuttaessaan esikoisoikeutensa
miehelle, jolle ei ollut mitään velkaa. Oli kyllä totta, että hän
piti Claytonista, mutta -- ah,

Next Page

Text Comparison with Tarzan and the Jewels of Opar

Page 24
And as they marched what sorry fate was already drawing.
Page 27
Not again did they pause to lower fences, instead, they drove their wild mounts straight for them, clearing the obstacles as lightly as winged gulls.
Page 31
He plunged his hands into them and let the priceless gems filter through his fingers.
Page 44
By reaching out his hand Werper could touch the spot where the pouch was buried.
Page 50
As they galloped from the open gates, Mugambi, hiding in a nearby bush, slipped, unseen, within the palisade.
Page 56
How long this bloodless duel would have persisted it is difficult to say, though eventually Tarzan would have been forced to yield to superior numbers.
Page 57
Then Tarzan came down from his sanctuary and as the wounded lions, growling, dragged themselves away, the ape-man cut his spear from the body of Buto, hacked off a steak and vanished into the jungle.
Page 70
When all had come Tarzan addressed them.
Page 78
The bribe taker naturally inferred that Werper had slain his fellow and dared not admit that he had permitted him to enter the hut, fearing as he did, the anger of Achmet Zek.
Page 79
With the discovery of the Arab close behind him, the Belgian hid in the foliage of a leafy bush.
Page 86
With a smothered scream she rushed toward the opposite jungle, and as she reached the bushes there, Achmet Zek and his two henchmen rose up and seized her.
Page 98
So long as Taglat did not cause interference with his plans, Tarzan was indifferent to his absence.
Page 103
Now some one had come to rob him of this treasure which he had thought as safe from disturbance here as though it never had been mined.
Page 116
Tired nature at last overcame even her fears, and she dropped into a deep slumber, cradled in a comparatively safe, though rather uncomfortable, position against the bole of the tree, and supported by two large branches which grew outward, almost horizontally, but a few inches apart.
Page 123
Frecoult spoke with her but seldom, and she understood that in carrying out his deception he must maintain the semblance of her captor, rather than protector, and so she suspected nothing though she saw the friendly relations which seemed to exist between the European and the Arab leader of the band.
Page 124
Nor was this hidden infatuation of any recent origin.
Page 133
"I come," he called to the slave, and drawing on his boots, rose and went out of his tent.
Page 136
A low growl of warning rumbled from his throat; but Tarzan, guessing that the beast had but just quitted his kill and was well filled, merely made a slight detour and continued to the river, where he stopped a few yards above the tawny cat, and dropping upon his hands and knees plunged his face into the cool water.
Page 141
When he regained consciousness he found himself securely bound, as was Werper also.
Page 153
Jane Clayton's horse shied suddenly at an object half hidden in the long grasses of an open space in the jungle.