Tarzan the Terrible

By Edgar Rice Burroughs

Page 87

breastplate with one hand. Her profile was presented to the
ape-man and he saw that by the standards of any land she would have
been accounted more than lovely.

Seated in the grass at her feet, with her back toward him, was a female
Waz-don slave. Seeing that she he sought was not there and apprehensive
that an alarm be raised were he discovered by the two women, Tarzan
moved back to hide himself in the foliage, but before he had succeeded
the Ho-don girl turned quickly toward him as though apprised of his
presence by that unnamed sense, the manifestations of which are more or
less familiar to us all.

At sight of him her eyes registered only her surprise though there was
no expression of terror reflected in them, nor did she scream or even
raise her well-modulated voice as she addressed him.

"Who are you," she asked, "who enters thus boldly the Forbidden Garden?"

At sound of her mistress' voice the slave maiden turned quickly, rising
to her feet. "Tarzan-jad-guru!" she exclaimed in tones of mingled
astonishment and relief.

"You know him?" cried her mistress turning toward the slave and
affording Tarzan an opportunity to raise a cautioning finger to his
lips lest Pan-at-lee further betray him, for it was Pan-at-lee indeed
who stood before him, no less a source of surprise to him than had his
presence been to her.

Thus questioned by her mistress and simultaneously admonished to
silence by Tarzan, Pan-at-lee was momentarily silenced and then
haltingly she groped for a way to extricate herself from her dilemma.
"I thought--" she faltered, "but no, I am mistaken--I thought that he
was one whom I had seen before near the Kor-ul-GRYF."

The Ho-don looked first at one and then at the other an expression of
doubt and questioning in her eyes. "But you have not answered me," she
continued presently; "who are you?"

"You have not heard then," asked Tarzan, "of the visitor who arrived at
your king's court yesterday?"

"You mean," she exclaimed, "that you are the Dor-ul-Otho?" And now the
erstwhile doubting eyes reflected naught but awe.

"I am he," replied Tarzan; "and you?"

"I am O-lo-a, daughter of Ko-tan, the king," she replied.

So this was O-lo-a, for love of whom Ta-den had chosen exile rather
than priesthood. Tarzan had approached more closely the dainty
barbarian princess. "Daughter of Ko-tan," he said, "Jad-ben-Otho is
pleased with you and as a mark of his favor he has preserved for you
through many dangers him whom you love."

"I do not understand," replied the girl but the flush that mounted to
her cheek belied her words.

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 2
asianhaarain ketjuun, jonka vihdoin oli määrä päättyä silloin vielä syntymättömän ihmisen merkilliseen kohtaloon, -- niin ihmeelliseen, ettei sen vertaista liene ihmiskunnan historiassa.
Page 10
"John, jollei se ollut ihminen, niin se oli suunnattoman iso ja kauhea irvikuva ihmisestä.
Page 13
Jo aikoja sitten hän oli luopunut kaikista pelastuksen toiveista, ellei sattuma tulisi avuksi.
Page 30
Kun kaikki täysikasvuiset urokset olivat yhtyneet sotatanssiin, alkoi toinen näytös, hyökkäys vihollista vastaan.
Page 35
Selässä he kantoivat soikeita kilpiä, nenässä isoja renkaita, ja heidän kiherävillaisista päistään pisti esiin heleänvärisiä höyhentöyhtöjä.
Page 44
Nyt he olivat sitoneet uhri-paran korkeaan paaluun kylän keskellä, Mbongan majan edustalla, ja sitten soturit alkoivat hänen ympärillään tanssia ja rääkyä, väläytellen puukkoja ja uhkaillen keihäillä.
Page 46
Niin nopeasti vaikutti myrkky, että hirvi ehti hypähtää.
Page 64
Hetken aikaa leijona oli hiljaa, tuikeasti tarkaten Esmeraldaa, jonka päämääränä näytti olevan kaappi.
Page 68
"Tuiki moitittavaa, tuiki moitittavaa!" huudahti professori Porter, äänessä pieni ärtymyksen värähdys.
Page 73
Hän kummasteli, miksi he olivat kaivaneet maahan suuren kuopan, haudatakseen vain vanhoja luita.
Page 81
perin merkillisiä seikkailuja siitä asti kun astuimme täällä maihin.
Page 86
Mutta tässä suhteessa hän erosikin vain vähän muutamista nykyajan herkuttelijoista.
Page 92
Tarzan lähti taas puiden sekaan, ensin osoitettuaan merkeillä, että hän aikoi pian palata, ja Jane Porter ymmärsi eikä ollenkaan pelännyt hänen poissa ollessaan.
Page 98
Taas raapaistiin häntä keihäällä, ja sitten vielä kerran.
Page 102
Hän on vain viidakon elukka, neiti Porter.
Page 103
Kymmenen täyteen kuormitettua riippumattoa hidastutti kulkua.
Page 106
Nyt keskustelen ensi kertaa oman rotuni jäsenen kanssa kirjoitettujen sanojen avulla.
Page 108
D'Arnot käsitti nyt tehneensä virheen, mutta liian myöhäistä oli perääntyä, ryhtyä opetukseen alusta ja saada Tarzan unohtamaan kaikki oppimansa, etenkin kun oli pian tulossa se aika, jolloin he voisivat sujuvasti puhella keskenään.
Page 130
Jane Porter tiesi, että oli turhaa koettaa uudestaan päästä metsän läpi.
Page 134
" "Siitä ei ole epäilystäkään", vastasi Tarzan pontevasti.