Tarzan the Terrible

By Edgar Rice Burroughs

Page 65

nor savage beast.

She came without misadventure to the Kor-ul-lul and after descending
its rocky southern wall without catching the slightest glimpse of the
hereditary enemies of her people, she experienced a renewal of
confidence that was little short of practical assurance that she would
successfully terminate her venture and be restored once more to her own
people and the lover she had not seen for so many long and weary moons.

She was almost across the gorge now and moving with an extreme caution
abated no wit by her confidence, for wariness is an instinctive trait
of the primitive, something which cannot be laid aside even momentarily
if one would survive. And so she came to the trail that follows the
windings of Kor-ul-lul from its uppermost reaches down into the broad
and fertile Valley of Jad-ben-Otho.

And as she stepped into the trail there arose on either side of her
from out of the bushes that border the path, as though materialized
from thin air, a score of tall, white warriors of the Ho-don. Like a
frightened deer Pan-at-lee cast a single startled look at these
menacers of her freedom and leaped quickly toward the bushes in an
effort to escape; but the warriors were too close at hand. They closed
upon her from every side and then, drawing her knife she turned at bay,
metamorphosed by the fires of fear and hate from a startled deer to a
raging tiger-cat. They did not try to kill her, but only to subdue and
capture her; and so it was that more than a single Ho-don warrior felt
the keen edge of her blade in his flesh before they had succeeded in
overpowering her by numbers. And still she fought and scratched and bit
after they had taken the knife from her until it was necessary to tie
her hands and fasten a piece of wood between her teeth by means of
thongs passed behind her head.

At first she refused to walk when they started off in the direction of
the valley but after two of them had seized her by the hair and dragged
her for a number of yards she thought better of her original decision
and came along with them, though still as defiant as her bound wrists
and gagged mouth would permit.

Near the entrance to Kor-ul-lul they came upon another body of their
warriors with which were several Waz-don prisoners from the tribe of
Kor-ul-lul. It was a raiding party come up from a Ho-don city of the
valley after slaves. This Pan-at-lee knew for the occurrence was by

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 4
"Hitto vie, tästä voi tulla paha leikki, Alice", sanoi Clayton.
Page 16
Ei kuulunut murinaa, ei raivoisia kiljahduksia -- pieni musta keppi oli opettanut heitä tulemaan hiljaa.
Page 28
Suuren sanakirjan ja vilkkaan, terveen älynsä avulla, joka jo perinnäisesti oli tavallista terävämpi, hän arvasi monta asiaa, vaikkei voinut niitä oikein ymmärtää, ja enimmäkseen hänen arvailunsa osui hyvin lähelle totuutta.
Page 30
Vihdoin hän pääsi nopeasti vähenevän herkun luo ja viilsi terävällä veitsellään isomman palan kuin oli edes toivonut, kokonaisen karvaisen kyynärvarren, joka pisti esiin mahtavan Kertshakin jalkojen alta, ja Kertshak oli niin syventynyt kuninkaalliseen kaappausoikeuteensa, ettei huomannut tätä majesteettirikosta.
Page 31
Yksitellen pudottautuivat hänen heimolaisensa lehväisistä pakopaikoistaan ja kerääntyivät piiriksi Tarzanin ja hänen voitetun vihollisensa ympärille.
Page 34
Vihdoin Tarzan väsyi leikkiin, hihkaisi lähtiäisiksi, heitti hyvin tähdätyn pehmeän ja tahmean hedelmän vihollisensa sähisevään kuonoon mäsäksi ja lennätti itseään nopeasti puusta puuhun parinkymmenen metrin korkeudella maasta, ollen taas pian heimolaistensa luona.
Page 46
Suuret keltaiset silmät tähystivät häntä ilkeinä ja verenhimoisina, ja punainen kieli nuoleskeli himoavia huulia, kun Sabor kyyristyi ja mateli salavihkaa vatsa maahan painautuneena häntä kohden.
Page 48
Tosin eräät muut eläimet samoilivat metsässä sekä päivällä että yöllä -- rohkeat, julmat pedot -- mutta niiden heikommat.
Page 55
Päästessään ovesta sisään hän huomasi, että kaikkea oli kopeloitu hänen poissa ollessaan.
Page 59
Afrikan länsirannikolle, niin etteivät he lähteneet marssimaan Zanzibariin, mustien maanosan vastakkaiselle puolelle.
Page 62
takajaloilleen ja rimpuili turhaan tässä luonnottomassa asennossa.
Page 66
Hän koetti saada typerää valkoista miestä ymmärtämään, että tämän oli pistettävä myrkytettyjä nuolia Saborin selkään ja kylkiin sekä iskettävä Tarzanin vyössä riippuvalla pitkällä metsästyspuukolla pedon sydämeen; mutta toinen ei käsittänyt mitään, eikä Tarzan uskaltanut päästää otettaan, sillä hän tajusi, ettei hento valkoinen mies yksinään jaksaisi hetkeäkään pidellä väkevää Saboria.
Page 69
" Professori istui vaiti muutaman minuutin, ja pimeys peitti sen katkeran hymyn, joka väreili hänen kurttuisilla kasvoillaan.
Page 77
istui vilkkaasti keskustelemassa, kun taas nuorin nojasi selkäänsä vasten häthätää kyhätyllä tuolilla ja luki erästä Tarzanin kirjaa.
Page 90
KAHDESKYMMENES LUKU Isäin perintö Kun Jane Porter huomasi olevansa vankina ja sen merkillisen metsäläisen kannettavana, joka oli pelastanut hänet apinan käsistä, alkoi hän epätoivoisesti ponnistella päästäkseen vapaaksi, mutta vankat käsivarret, jotka pitelivät häntä yhtä helposti kuin pikku vauvaa, puristivat yhä tiukemmin.
Page 94
Se oli sulava ja hieno kohteliaisuuden osoitus, ja hän suoritti sen itsetiedottoman sirosti ja arvokkaasti.
Page 101
"Ei!" huudahti hän sitten kiivaasti -- liiankin kiivaasti Claytonin mielestä.
Page 109
Rohkeitakin miehiä -- ja D'Arnot oli rohkea -- pelottaa toisinaan erämaan yksinäisyys.
Page 124
-- Vähän aikaa leijonaseikkailun jälkeen D'Arnotin onnistui hankkia vanhanaikainen alus, jolla pääsivät lähtemään pitkin rannikkoa Tarzanin viidakkosatamaan.
Page 125
"Onhan se tosin mahdollista, mutta jollette ole John Claytonin poika, niin kuinka te jouduitte sinne kirottuun viidakkoon, jonne ei yksikään valkoinen mies kuin John Clayton ollut jalallaan astunut?" "Taas te unohdatte -- Kaalan", vastasi Tarzan.