Tarzan the Terrible

By Edgar Rice Burroughs

Page 49

latter was screaming and growling so loudly as to drown the sound
of her voice. And then it did what the strange creature had said that
it would do--it released its hold upon her hair as it prepared to
charge. Charge it did and in those close quarters there was no room to
fence for openings. Instantly the two beasts locked in deadly embrace,
each seeking the other's throat. Pan-at-lee watched, taking no
advantage of the opportunity to escape which their preoccupation gave
her. She watched and waited, for into her savage little brain had come
the resolve to pin her faith to this strange creature who had unlocked
her heart with those four words--"I am Om-at's friend!" And so she
waited, with drawn knife, the opportunity to do her bit in the
vanquishing of the Tor-o-don. That the newcomer could do it unaided she
well knew to be beyond the realms of possibility, for she knew well the
prowess of the beastlike man with whom it fought. There were not many
of them in Pal-ul-don, but what few there were were a terror to the
women of the Waz-don and the Ho-don, for the old Tor-o-don bulls roamed
the mountains and the valleys of Pal-ul-don between rutting seasons and
woe betide the women who fell in their paths.

With his tail the Tor-o-don sought one of Tarzan's ankles, and finding
it, tripped him. The two fell heavily, but so agile was the ape-man and
so quick his powerful muscles that even in falling he twisted the beast
beneath him, so that Tarzan fell on top and now the tail that had
tripped him sought his throat as had the tail of In-tan, the
Kor-ul-lul. In the effort of turning his antagonist's body during the
fall Tarzan had had to relinquish his knife that he might seize the
shaggy body with both hands and now the weapon lay out of reach at the
very edge of the recess. Both hands were occupied for the moment in
fending off the clutching fingers that sought to seize him and drag his
throat within reach of his foe's formidable fangs and now the tail was
seeking its deadly hold with a formidable persistence that would not be
denied.

Pan-at-lee hovered about, breathless, her dagger ready, but there was
no opening that did not also endanger Tarzan, so constantly were the
two duelists changing their positions. Tarzan felt the tail slowly but
surely insinuating itself about his neck though he had drawn his head
down between the muscles of his shoulders in an effort to protect this
vulnerable

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 13
Että hän ollenkaan.
Page 19
Oli kuivan vuodenajan paahteinen päivä.
Page 26
Hänen ei enää tarvitsisi myöskään väistää vanhan Tublatin ilkeitä hyökkäyksiä.
Page 31
Kaala hyppäsi ilmaan ja tarttui oksaan, joka oli vain hiukan korkeammalla kuin mihin Tublat yletti suorastaan maasta.
Page 32
Lähemmäksi, yhä lähemmäksi se tuli ja kävi äänekkäämmäksi.
Page 33
Se astui ohitse askeleen -- toisen, kolmannenkin, mutta silloin salavihkainen ansa suhahti lentoon.
Page 35
Täällä he ryhtyivät rakentamaan uutta kylää, ja kuukaudessa he olivat raivanneet melkoisen.
Page 49
Lyhyen aikaa Tarzanin heimo oleili rannikon läheisyydessä, sillä heidän uusi johtajansa ei olisi millään ehdolla tahtonut ainiaaksi jättää pienen majan aarteita.
Page 52
"Hän ei ole heimolaistensa kaltainen.
Page 55
Seurueen muut jäsenet olivat eri lajia.
Page 60
Välistä Clayton huuteli uudestaan, ja vihdoin Tarzanille valkeni, että hän etsi molempia vanhuksia.
Page 63
Sieltä hän oli kuullut miltei lakkaamatonta petoeläinten karjumista, haukuntaa ja ulvontaa, kun ne etsivät saalistaan.
Page 65
Kuinka hän saattaisi jättää tuon uskollisen olennon armottomien hampaiden raadeltavaksi? Ei, hänen piti ensin ampua laukaus tajuttomaan naiseen, ja vasta sitten hän kääntäisi kylmän revolverin suun itseään kohti.
Page 68
Mutta, kuten sanottu.
Page 87
Hetken aikaa Jane Porter lepäsi Tarzanin rintaa vasten silmät puoleksi ummessa.
Page 111
"Ja kuinka hän muuten olisikaan voinut elää niin kauan viidakon petojen ja villien parissa, ellei hänestä olisi tullut niiden kaltainen.
Page 112
Se kuvaa niitä ihan sattuvasti, ne herättävät juuri yksinäisyyden tunteita.
Page 115
Kuinka omituiselta tuntuikaan, että täysikasvuiselle valkoiselle miehelle voi kirjekuori olla salaperäinen laitos.
Page 128
Kului viikko, tapauksista köyhä, mutta synkkä viikko, joka vaivasi kaikkia pienen maatilan asukkaita.
Page 133
Tarzan loi katseensa kauniisiin kasvoihin, jotka olivat hänen edessään.