Tarzan the Terrible

By Edgar Rice Burroughs

Page 26

he halted and turned to give battle to
Ta-den. Unslinging his club which had hung down his back from a thong
about his neck he stood upon the level floor of the entrance-way
effectually blocking Ta-den's ascent. From all directions the warriors
of Kor-ul-JA were swarming toward the interlopers. Tarzan, who had
reached a point on the same level with Ta-den but a little to the
latter's left, saw that nothing short of a miracle could save them.
Just at the ape-man's left was the entrance to a cave that either was
deserted or whose occupants had not as yet been aroused, for the level
recess remained unoccupied. Resourceful was the alert mind of Tarzan of
the Apes and quick to respond were the trained muscles. In the time
that you or I might give to debating an action he would accomplish it
and now, though only seconds separated his nearest antagonist from him,
in the brief span of time at his disposal he had stepped into the
recess, unslung his long rope and leaning far out shot the sinuous
noose, with the precision of long habitude, toward the menacing figure
wielding its heavy club above Ta-den. There was a momentary pause of
the rope-hand as the noose sped toward its goal, a quick movement of
the right wrist that closed it upon its victim as it settled over his
head and then a surging tug as, seizing the rope in both hands, Tarzan
threw back upon it all the weight of his great frame.

Voicing a terrified shriek, the Waz-don lunged headforemost from the
recess above Ta-den. Tarzan braced himself for the coming shock when
the creature's body should have fallen the full length of the rope and
as it did there was a snap of the vertebrae that rose sickeningly in
the momentary silence that had followed the doomed man's departing
scream. Unshaken by the stress of the suddenly arrested weight at the
end of the rope, Tarzan quickly pulled the body to his side that he
might remove the noose from about its neck, for he could not afford to
lose so priceless a weapon.

During the several seconds that had elapsed since he cast the rope the
Waz-don warriors had remained inert as though paralyzed by wonder or by
terror. Now, again, one of them found his voice and his head and
straightway, shrieking invectives at the strange intruder, started
upward for the ape-man, urging his fellows to attack. This man was the
closest to Tarzan. But for him the ape-man could easily have reached
Ta-den's side as the latter was urging

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 4
.
Page 6
Kapteeni oli ampunut tyhjäksi revolverinsa ja panosti parhaillaan kun hyökkäys tehtiin.
Page 11
Tässä kohtasi Claytonia suurin vaikeus, sillä hän ei tiennyt mistä saisi saranat.
Page 19
Mutta millainen poika! Varhaisesta lapsuudestaan asti hän oli käyttänyt käsiään heittääkseen ruumistaan oksalta oksalle jättiläisemonsa tapoja matkien ja hiukan vanhempana hän vietti päivittäin tuntikausia vilistämällä puun latvasta toiseen leikkitoveriensa kanssa.
Page 22
Leikkiessään Tarzan heitti kerran köytensä pakenevan toverin jälkeen, pitäen itse kiinni toisesta päästä.
Page 26
Vain Kaalaa hän mielellään piti luonaan, mutta nyt, kun hän jo oli parantumassa, sai kasvatusäiti poistua pitemmillekin retkille ruuanhakuun.
Page 30
Mutta Tarzan oli myös nähnyt verivihollisensa ja arvaten pedon aikeet juoksi nopeasti naaraiden ja poikasten luo, toivoen voivansa kätkeytyä sinne.
Page 48
Apinan suurempi voima näkyi kuitenkin pääsevän vihdoin voitolle ja pedon hampaat olivat enää tuskin tuuman päässä Tarzanin kurkusta, kun karvainen ruumis äkkiä värähti, sitten kangastui ja sortui hervottomana maahan.
Page 50
Niin suuresti olivat hänen voimansa ja notkeutensa karttuneet hänen päästyään miehenikään, että hän oli johtunut ajattelemaan kykenevänsä voittamaan pelättävän Terkozin rehellisessä kaksintaistelussa, ellei apinalla olisi ollut valtavia torahampaita, jotka soivat hänelle erinomaisen edun siinä suhteessa huonosti varustetun vastustajansa rinnalla.
Page 60
Se seikka, että vain he koko seurueesta olivat ainoat, jotka eivät olleet ketään tappaneet, sai selityksensä siitä, ettei heillä ollut aseita.
Page 75
Murhasta ei sen enempää puhuttu, mutta miesten mieli oli keveämpi kuin ennen Snipesin komentoaikana.
Page 78
1752 kirjoitetun kirjeen, jossa kuvailtiin Espanjasta Etelä-Amerikkaan aikoneen purjealuksen ja sen kapinallisen miehistön seikkailuja.
Page 80
Oh, se oli hirveää -- sitä ei voi edes kirjoittaa.
Page 82
Oli varhainen iltapuoli.
Page 83
Taistelen puolestanne.
Page 97
D'Arnot antoi varoitushuudon joukoilleen, mutta ennenkuin hän sai revolverinsa esille, oli hänet jo sidottu ja laahattu viidakkoon.
Page 111
"Minunkin tekisi mieleni nähdä hänet.
Page 112
" "Herranen aika, kultaseni!" tokaisi nyt Esmeralda, "ette kai tarkoita, että olisimme täällä ihmissyöjien saaressa päivääkään kauemmin kuin on pakko?" "Sinun pitäisi hävetä, Esmeralda", vastasi Jane Porter.
Page 113
"Huomispäivän voimme käyttää aarrearkun etsimiseen, professori", ehdotti herra Philander.
Page 122
Vihdoinkin hän oli jälleen vapaa.