Tarzan the Terrible

By Edgar Rice Burroughs

Page 21

bottom of the gorge.

Now he paused before an entrance-way and listened and then, noiselessly
as the moonlight upon the trickling waters, he merged with the shadows
of the outer porch. At the doorway leading into the interior he paused
again, listening, and then quietly pushing aside the heavy skin that
covered the aperture he passed within a large chamber hewn from the
living rock. From the far end, through another doorway, shone a light,
dimly. Toward this he crept with utmost stealth, his naked feet giving
forth no sound. The knotted club that had been hanging at his back
from a thong about his neck he now removed and carried in his left hand.

Beyond the second doorway was a corridor running parallel with the
cliff face. In this corridor were three more doorways, one at each end
and a third almost opposite that in which Es-sat stood. The light was
coming from an apartment at the end of the corridor at his left. A
sputtering flame rose and fell in a small stone receptacle that stood
upon a table or bench of the same material, a monolithic bench
fashioned at the time the room was excavated, rising massively from the
floor, of which it was a part.

In one corner of the room beyond the table had been left a dais of
stone about four feet wide and eight feet long. Upon this were piled a
foot or so of softly tanned pelts from which the fur had not been
removed. Upon the edge of this dais sat a young female Waz-don. In one
hand she held a thin piece of metal, apparently of hammered gold, with
serrated edges, and in the other a short, stiff brush. With these she
was occupied in going over her smooth, glossy coat which bore a
remarkable resemblance to plucked sealskin. Her loin cloth of yellow
and black striped JATO-skin lay on the couch beside her with the
circular breastplates of beaten gold, revealing the symmetrical lines
of her nude figure in all its beauty and harmony of contour, for even
though the creature was jet black and entirely covered with hair yet
she was undeniably beautiful.

That she was beautiful in the eyes of Es-sat, the chief, was evidenced
by the gloating expression upon his fierce countenance and the
increased rapidity of his breathing. Moving quickly forward he entered
the room and as he did so the young she looked up. Instantly her eyes
filled with terror and as quickly she seized the loin cloth and with a
few deft movements adjusted it about her.

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

Page 13
Hänellä oli jonkun aikaa ollut kaamea tunne, että häntä väijyttiin, ja sen eläimellisen vaiston vaikutuksesta, joka yhä oli hänessä voimakkaana, hän oli äkkiä kääntynyt ja yllättänyt silmät, juuri kun ne häntä tarkkasivat.
Page 30
Mikä olikaan otuksiaan tuo mies, joka saattoi tyynesti seistä kaksi luotia ruumiissaan ja odottaa kolmatta.
Page 32
Aamulla hänen oli palattava saamaan lisäohjeita, vaikka kenraali Rochére jo olikin aivan selvästi lausunut, että Tarzan saattoi valmistautua lähtemään Pariisista melkein määräämättömäksi ajaksi, mahdollisesti jo huomenna.
Page 46
puhui hän yksinään muistellen tapausta, "Olga on tosiaan viskannut kaksikymmentätuhatta frangiansa hukkaan".
Page 52
Nyt teltan takaosa putoaa paikoilleen ja on jälleen pimeä.
Page 55
"Karjaisin siksi", sanoi hän, "että joskus unohdan olevani sivistynyt ihminen.
Page 62
Loordi Tenningtonin suunnitelmana oli purjehtia Välimeren ja Punaisen meren läpi Intian valtamerelle ja sitten pitkin itärannikkoa ja laskea jokaiseen näkemisen arvoiseen satamaan.
Page 67
Oli kuin hän valvoessaan tai nukkuessaan yhäti näkisi tumman ruumiin nopeasti ja äänettömästi putoavan kylmään, julmaan mereen.
Page 69
Hän oli kovin pahoillaan, että oli ollut niin hätäinen, mutta hän oli muka rakastanut häntä niin kauan aikaa ja niin hartaasti, että arveli jokaisen voivan sen huomata.
Page 71
"John Caldwellia?" kysyi neiti Porter.
Page 74
Hetkisen vallitsi viidakossa äänettömyys, ja sitten kuului matalana ja kaameana vastahaaste, -- se oli Numan, leijonan, syvää karjuntaa; ja etäältä pitkän matkan päästä kajahti heikosti urosapinan.
Page 76
Jäntevät sormet päättivät työn, jonka kuristussilmukka oli aloittanut.
Page 79
VIIDESTOISTA LUKU Apinasta villi-ihmiseksi Numan kanssa käydyn ottelun melu oli viekoitellut joukon villejä läheisestä kylästä, ja hetkinen leijonan kuoleman jälkeen ympäröitsivät notkeat, kiiltävän mustat, elehtivät ja puhua parpattavat soturit nuo kaksi miestä tehden tuhansia kysymyksiä, joihin kaikki yritetyt vastaukset hukkuivat.
Page 83
Liikkuessaan äänettömästi puiden välitse Tarzan näki soturien alhaalla hiipivän puoliympyrässä vielä mitään aavistamattomia norsuja kohden.
Page 87
Päivän hämärtäessä taukosi ampuminen kokonaan, ja Tarzan tiesi, että arabialaiset olivat kaikki palanneet kylään.
Page 92
Yöksi arabialaiset rakensivat karkeatekoisen varustuksen pienelle aukeamalle joen partaalle ja leiriytyivät.
Page 109
Tyttö, jonka pelko näiden kahden miehen taistellessa oli puoliksi puuduttanut, alkoi ajatella otaksuttavaa kohtaloansa nyt, kun hän, mielipuolen kynsistä kylläkin vapauduttuaan, oli joutunut miehen käsiin, jonka hän hetkistä aikaisemmin oli ollut surmaamaisillaan.
Page 110
"Kerran tuollaisella ajalla tapahtui sitten suuri onnettomuutemme.
Page 126
Vihdoin hän alkoi inhota itseänsä senvuoksi, että salli oman itsekkään surunsa ja kateutensa olla Jane Porterin ja turvallisuuden välillä.
Page 142
Tarzanin vihamiehet ryöstävät pois hänen vaimonsa ja poikansa.