Tarzan the Terrible

By Edgar Rice Burroughs

Page 179

Tarzan's throat as he raised himself gently into the branches. It
was as though his heart were swelling either to a great happiness or a
great fear.

Before the rude shelter built among the branches he paused listening.
From within there came to his sensitive nostrils the same delicate
aroma that had arrested his eager attention at the little stream a mile
away. He crouched upon the branch close to the little door.

"Jane," he called, "heart of my heart, it is I."

The only answer from within was as the sudden indrawing of a breath
that was half gasp and half sigh, and the sound of a body falling to
the floor. Hurriedly Tarzan sought to release the thongs which held the
door but they were fastened from the inside, and at last, impatient
with further delay, he seized the frail barrier in one giant hand and
with a single effort tore it completely away. And then he entered to
find the seemingly lifeless body of his mate stretched upon the floor.

He gathered her in his arms; her heart beat; she still breathed, and
presently he realized that she had but swooned.

When Jane Clayton regained consciousness it was to find herself held
tightly in two strong arms, her head pillowed upon the broad shoulder
where so often before her fears had been soothed and her sorrows
comforted. At first she was not sure but that it was all a dream.
Timidly her hand stole to his cheek.

"John," she murmured, "tell me, is it really you?"

In reply he drew her more closely to him. "It is I," he replied. "But
there is something in my throat," he said haltingly, "that makes it
hard for me to speak."

She smiled and snuggled closer to him. "God has been good to us, Tarzan
of the Apes," she said.

For some time neither spoke. It was enough that they were reunited and
that each knew that the other was alive and safe. But at last they
found their voices and when the sun rose they were still talking, so
much had each to tell the other; so many questions there were to be
asked and answered.

"And Jack," she asked, "where is he?"

"I do not know," replied Tarzan. "The last I heard of him he was on the
Argonne Front."

"Ah, then our happiness is not quite complete," she said, a little note
of sadness creeping into her voice.

"No," he replied, "but the same is true in countless other English
homes today, and pride is learning to take the place of happiness in
these."

She shook her

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

Page 33
Hän kiirehti ateriaansa, jotta sotilaat eivät pääsisi paljoa hänen edelleen, mutta silloin hän sattui vilkaisemaan ovesta, joka vei ruokasalista tarjoiluhuoneeseen.
Page 36
Tarzan oli ihan hänen kintereillään.
Page 49
Niin nopea kuin _el adrea_ olikin, apinamies oli vielä nopeampi, ja niinpä iso peto mäjähti puuta vasten, jonka juurella oli toivonut kohtaavansa pehmeätä ihmislihaa, kun taas Tarzan muutaman askeleen päästä oikealta upotti toisen luodin sen ruhoon, ja se usutti sen kynsien ja karjuen häntä kohti.
Page 51
" "Kuten tahdot", sanoi sheikki, "mutta tuntia jälkeen aamusarastuksen täytyy sinun olla lähtenyt kylästäni.
Page 54
"Riennä takaisin erämaahan niin nopeasti kuin voit.
Page 56
Yksi niistä sisälsi määräyksen Tarzanin esimieheltä, että hän jättäisi nykyisen hommansa ja rientäisi Kap-kaupunkiin ensimmäisellä höyrylaivalla, mikä oli saatavissa.
Page 57
Minä olen paras ystävänne.
Page 65
Hän oli juuri epätoivoissaan luopumaisillaan yrityksestä, kun äkkäsi takin, jonka Tarzan oli vastikään riisunut.
Page 67
"Käsken teidän itse tarkastaa -- ja hyvin huolellisesti -- herra Caldwellin kapineet, saadaksemme selville, onko mitään syytä otaksua joko itsemurhaa tai murhaa.
Page 71
" "Oi, Hazel, toivoisin voivani sen uskoa", voivotteli tyttö.
Page 72
Sillä välin kehoittaisin teitä varustamaan veneet ruokavaroilla.
Page 77
Neljännen päivän aamuna tuoksahti hänen sieramiinsa äkkiä joku uusi haju.
Page 80
Tarzan tiesi kuitenkin hyvin mitä teki.
Page 82
Samosimme sen vartta ylöspäin, kunnes kymmenentenä päivänä tulimme pienelle lähteelle ylhäälle korkean vuorijonon rinteelle.
Page 89
" Siksipä he marssivat takaisin viimeöiseen leiriinsä, ja sytytettyään siellä isot nuotiot, aterioitsivat ja juttelivat päivän seikkailuista vielä kauan senjälkeen, kun oli tullut pimeä.
Page 97
"Ettehän tarkoittane.
Page 105
Äkkiä sulkeutui ovi hänen takanaan, ja samalla kertaa tarttui häneen käsiä kaikkialta pimeästä.
Page 113
"Hyvä teille, herra Thuran", virkkoi hän, "että poloinen herra Tarzan, joka putosi laivasta teidän ja neiti Strongin matkustaessa Kap-kaupunkiin, ei nyt ole täällä".
Page 136
Lopetettuaan hän istui ja katseli tyttöä ikäänkuin odottaen tämän päätöstä ja omaa tuomiotansa.
Page 140
Ennenkuin venäläinen ehti uudestaan laukaista oli apinamies hänen niskassaan ja riuhtaisi häneltä tuliaseen.