Tarzan the Terrible

By Edgar Rice Burroughs

Page 170

had misunderstood which of his victims was to
be killed and which to be delivered to Lu-don. Pan-sat, knowing himself
all the details of the plannings of Lu-don, had made the quite natural
error of assuming that the other was perfectly aware that only by
publicly sacrificing the false Dor-ul-Otho could the high priest at
A-lur bolster his waning power and that the assassination of Mo-sar,
the pretender, would remove from Lu-don's camp the only obstacle to his
combining the offices of high priest and king. The high priest at
Tu-lur thought that he had been commissioned to kill Tarzan and bring
Mo-sar to A-lur. He also thought that when he had done these things he
would be made high priest at A-lur; but he did not know that already
the priest had been selected who was to murder him within the hour that
he arrived at A-lur, nor did he know that a secret grave had been
prepared for him in the floor of a subterranean chamber in the very
temple he dreamed of controlling.

And so when he should have been arranging the assassination of his
chief he was leading a dozen heavily bribed warriors through the dark
corridors beneath the temple to slay Tarzan in the lion pit. Night had
fallen. A single torch guided the footsteps of the murderers as they
crept stealthily upon their evil way, for they knew that they were
doing the thing that their chief did not want done and their guilty
consciences warned them to stealth.

In the dark of his cell the ape-man worked at his seemingly endless
chipping and scraping. His keen ears detected the coming of footsteps
along the corridor without--footsteps that approached the larger door.
Always before had they come to the smaller door--the footsteps of a
single slave who brought his food. This time there were many more than
one and their coming at this time of night carried a sinister
suggestion. Tarzan continued to work at his scraping and chipping. He
heard them stop beyond the door. All was silence broken only by the
scrape, scrape, scrape of the ape-man's tireless blade.

Those without heard it and listening sought to explain it. They
whispered in low tones making their plans. Two would raise the door
quickly and the others would rush in and hurl their clubs at the
prisoner. They would take no chances, for the stories that had
circulated in A-lur had been brought to Tu-lur--stories of the great
strength and wonderful prowess of Tarzan-jad-guru that caused the sweat
to stand upon the brows of the warriors, though it was cool

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 3
hienostuneen ylimyksen ja hänen rouvansa kanssa, joten Claytonit saivat enimmäkseen olla kahden kesken.
Page 5
Minä teen voitavani vain omaksi pelastukseksemme, kunnes pääsemme tästä turvaan.
Page 12
"Kyllä minä selviän tästä kirveelläni.
Page 22
missä pimeys oli heidät yllättänyt.
Page 23
Monia esineitä hän tutki tarkoin -- outoja vehkeitä ja aseita, kirjoja, papereita, vaatteita -- kaikkea sitä vähää, mikä oli kestänyt ajanhampaan hävitystä troopillisen rannikon kosteassa ilmastossa.
Page 54
Kolmisin he sitten olivat kiirehtineet kylää kohti, minkä vain jalat kantoivat.
Page 55
Sitten yksi heistä naurahti ja taputti pientä miestä selkään.
Page 56
Näiden jälkeen tuli lihava, räikeän kirjavasti puettu neekerinainen, jonka suuret silmät pyörivät pelosta, sillä ilmeisesti häntä kauhistutti viidakko ja kiroileva merimiesjoukko, joka purki laatikoita ja myttyjä veneistä.
Page 59
NELJÄSTOISTA LUKU Viidakon vallassa Kun Clayton oli kadonnut viidakkoon, alkoivat merimiehet -- _Arrow_-laivan kapinoitsijat -- neuvotella, mihin toimenpiteisiin oli lähinnä ryhdyttävä.
Page 70
Kului joitakin hetkiä, ennenkuin kumpikaan liikahti, sillä he olivat varmat siitä, että yksikin sellainen yritys saisi heidät tuntemaan kipua monen monista niukahduksista ja luunmurtumista, jotka tekisivät kaiken liikkumisen mahdottomaksi.
Page 87
Tarzan ei voinut tätä ymmärtää.
Page 96
Herra Philanderin viimeiset sanat johtuivat siitä huomiosta, että Esmeralda hädissään oli jättänyt hänet samalle puolelle ovea kuin lähestyvän leijonan.
Page 97
Nyt ehti paikalle muukin joukko, ja yhteislaukaus toisensa perästä laskettiin piilevää vihollista kohti.
Page 98
Kenties he juuri nyt kärsivät kidutusta viidakkovarustuksen paaluun sidottuna.
Page 105
" "Ai taivas!" kiljahti Esmeralda nousten istumaan.
Page 109
Jos olet ihminen, niin palaat suojelemaan omaa vertasi.
Page 111
"Tavallinen valkoinen mies, esimerkiksi joku teistä -- pyydän anteeksi, en tarkoita mitään loukkaavaa, -- aion vain sanoa, että jos miehellä on ainoastaan tavallinen määrä ruumiillista ja henkistä voimaa, ei hän mitenkään.
Page 117
" Seuraavana päivänä he siis lähtivät matkalle pohjoiseen, kumpikin kantaen pyssyjä ja ammuksia ynnä lisäksi peitteitä, vähän ruokaa ja keittoastioita.
Page 128
.
Page 136
" Toiset astuivat nyt huoneeseen, ja Tarzan kääntyi pientä ikkunaa kohti.