Tarzan the Terrible

By Edgar Rice Burroughs

Page 159

beasts.

Jane's days were very full ones now, and the daylight hours seemed all
too short in which to accomplish the many things she had determined
upon, since she had concluded that this spot presented as ideal a place
as she could find to live until she could fashion the weapons she
considered necessary for the obtaining of meat and for self-defense.

She felt that she must have, in addition to a good spear, a knife, and
bow and arrows. Possibly when these had been achieved she might
seriously consider an attempt to fight her way to one of civilization's
nearest outposts. In the meantime it was necessary to construct some
sort of protective shelter in which she might feel a greater sense of
security by night, for she knew that there was a possibility that any
night she might receive a visit from a prowling panther, although she
had as yet seen none upon this side of the valley. Aside from this
danger she felt comparatively safe in her aerial retreat.

The cutting of the long poles for her home occupied all of the daylight
hours that were not engaged in the search for food. These poles she
carried high into her tree and with them constructed a flooring across
two stout branches binding the poles together and also to the branches
with fibers from the tough arboraceous grasses that grew in profusion
near the stream. Similarly she built walls and a roof, the latter
thatched with many layers of great leaves. The fashioning of the barred
windows and the door were matters of great importance and consuming
interest. The windows, there were two of them, were large and the bars
permanently fixed; but the door was small, the opening just large
enough to permit her to pass through easily on hands and knees, which
made it easier to barricade. She lost count of the days that the house
cost her; but time was a cheap commodity--she had more of it than of
anything else. It meant so little to her that she had not even any
desire to keep account of it. How long since she and Obergatz had fled
from the wrath of the Negro villagers she did not know and she could
only roughly guess at the seasons. She worked hard for two reasons; one
was to hasten the completion of her little place of refuge, and the
other a desire for such physical exhaustion at night that she would
sleep through those dreaded hours to a new day. As a matter of fact the
house was finished in

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 16
Sisällä he näkivät merkillisen valkoisen apina kumartuneena pöydän yli, nojaten päätään käsiinsä.
Page 24
Hän pani kirjan takaisin kaappiin, jonka oven hän painoi kiinni, jottei kukaan muu löytäisi hänen aarrettansa ja hävittäisi sitä, ja mennessään ulos yhä enenevään pimeyteen hän sulki majan ison oven jälkeensä, niin että kaikki oli samassa kunnossa kuin hänen keksiessään lukon salaisuuden.
Page 28
Heimo oli karttunut sen jälkeen kun Tarzan oli joutunut sen jäseneksi, sillä Kertshakin johdolla he olivat kyenneet pelottamaan muut heimot pois viidakosta, joten heillä oli tarpeeksi syötävää ja tuskin ollenkaan vastusta naapurien ryöstöretkistä.
Page 30
Hän, lihaasyövän rodun jälkeläinen, ei ollut mielestään koskaan saanut tarpeekseen eläimellistä ravintoa.
Page 36
Muutaman kilometrin päässä hänestä länteen päin nukkui Kertshakin heimo.
Page 37
Pienoisen puron rantamudassa hän huomasi jälkiä, jollaisia koko viidakossa vain hän itse oli jättänyt, mutta nämä olivat paljon suurempia.
Page 39
Näin Tarzan rasti metsäpolut ja merkitsi kätköpaikkansa.
Page 43
YHDESTOISTA LUKU Apinain kuningas Pimeä ei ollut vielä tullut, kun hän saapui heimonsa luo, vaikka hän olikin pysähtynyt kaivamaan esiin ja syömään villikarjun tähteitä ja samalla myös ottamaan Kulongan jousen ja nuolet puun latvasta, jonne hän oli ne kätkenyt.
Page 53
Häntä huolestutti se seikka, ettei hänellä ollut vaatteita osoittaakseen viidakon väelle olevansa ihminen, ja usein tuli hänen mieleensä myös se painostava epäluulo, että hän sittenkin oli apina.
Page 60
Merimiehiä, etenkin Snipesiä kohtaan hänessä oli herännyt syvä viha.
Page 67
" "Mutta niin on kuitenkin laita, neiti Porter", vastasi Clayton.
Page 72
Seuraavana toimena oli saattaa maja asuttavaan kuntoon, ja siksi päätettiin heti poistaa hirveät muistot siitä murhenäytelmästä, joka siellä oli jolloinkin menneinä päivinä tapahtunut.
Page 77
Sitten tyttö sammutti lampun, ja huoneessa oli kaikki mustaa.
Page 83
"Mitä meidän on tehtävä, herra Clayton?" kysyi vanha professori.
Page 85
Vihdoin hän luopui yrittämästä ja palasi viidakkoon raivosta ja vihasta vaahdoten.
Page 89
Hän antoi heti merkin risteilijään, että oli lähetettävä vettä, lääkkeitä ja ruokaa, jolloin vielä toinen vene lähti vaaralliselle retkelle _Arrowin_ luo.
Page 94
Tyttö ymmärsi ja otettuaan pitkän puukon astui sisälle.
Page 107
He olivat istuutuneet korkean puun siimekseen ja Tarzan haki kaarnanpalasia, että voisivat keskustella.
Page 110
Kaksi päivää sitten hän jätti minut viidakon reunaan kiiruhtaakseen auttamaan isääni ja herra Claytonia, kuten hän luuli, ja hän viipyy nyt vain pelastaakseen luutnantti D'Arnotin, siitä saatte olla varmat.
Page 127
" Sanaa sanomatta tyttö kääntyi ja lähti huoneesta.