Tarzan the Terrible

By Edgar Rice Burroughs

Page 153

sign of greeting or of peace but strode directly toward the
chief who, only by the exertion of his utmost powers of will, hid the
terror that was in his heart at sight of the giant figure and the
scowling face.

"I am the Dor-ul-Otho," said the ape-man in level tones that carried to
the mind of Mo-sar a suggestion of cold steel; "I am Dor-ul-Otho, and I
come to Tu-lur for the woman you stole from the apartments of O-lo-a,
the princess."

The very boldness of Tarzan's entry into this hostile city had had the
effect of giving him a great moral advantage over Mo-sar and the savage
warriors who stood upon either side of the chief. Truly it seemed to
them that no other than the son of Jad-ben-Otho would dare so heroic an
act. Would any mortal warrior act thus boldly, and alone enter the
presence of a powerful chief and, in the midst of a score of warriors,
arrogantly demand an accounting? No, it was beyond reason. Mo-sar was
faltering in his decision to betray the stranger by seeming
friendliness. He even paled to a sudden thought--Jad-ben-Otho knew
everything, even our inmost thoughts. Was it not therefore possible
that this creature, if after all it should prove true that he was the
Dor-ul-Otho, might even now be reading the wicked design that the
priests had implanted in the brain of Mo-sar and which he had
entertained so favorably? The chief squirmed and fidgeted upon the
bench of hewn rock that was his throne.

"Quick," snapped the ape-man, "Where is she?"

"She is not here," cried Mo-sar.

"You lie," replied Tarzan.

"As Jad-ben-Otho is my witness, she is not in Tu-lur," insisted the
chief. "You may search the palace and the temple and the entire city
but you will not find her, for she is not here."

"Where is she, then?" demanded the ape-man. "You took her from the
palace at A-lur. If she is not here, where is she? Tell me not that
harm has befallen her," and he took a sudden threatening step toward
Mo-sar, that sent the chief shrinking back in terror.

"Wait," he cried, "if you are indeed the Dor-ul-Otho you will know that
I speak the truth. I took her from the palace of Ko-tan to save her for
Lu-don, the high priest, lest with Ko-tan dead Ja-don seize her. But
during the night she escaped from me between here and A-lur, and I have
but just sent three canoes full-manned in search of her."

Something in the chief's tone and manner assured the ape-man that he
spoke in part

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

Page 7
Paulvitsh oli likistynyt takana olevan käytävän seinälaudoitusta vasten.
Page 9
-- Ulos täältä nyt!" Hän tarttui sekä Rokoffin että Paulvitshin niskalihaksiin ja paiskasi heidät rajusti oviaukon läpi, antaen kummallekin saappaansa kärjellä lisävauhtia, lennättäessään heidät kauaksi käytävään.
Page 13
Tämä oli noin kolmikymmenvuotias nainen.
Page 20
"Olen hengissä suoriutunut kamalammista vihollisista kuin Rokoff ja Paulvitsh ovat.
Page 34
" "Jollei ehkä ole ryöstönaikeissa", vastasi Abdul.
Page 50
Kuuden tunnin ajan he ratsastivat polttavaa erämaata pitkin, välttäen keitaita, joiden lähettyviltä heidän tiensä kulki.
Page 54
YHDESTOISTA LUKU John Caldwell, Lontoo Hyökätessään, käpälät levitettyinä ja raateluhampaat paljaina, _el adrea_ luuli saavansa tästä poloisesta miekkosesta yhtä helpon saaliin kuin paristakymmenestä aikaisemmin kaatamastaan.
Page 65
"Se oli onnenpotkaus, Nikolas", selitti Paulvitsh.
Page 76
Oli jo ihan pimeä, kun Tarzan oli syönyt kylläkseen.
Page 80
Kun hän vihdoin käveli heistä poispäin porttia vastapäätä olevalle kylän sivulle, joutuivat he vielä enemmän ymmälle hänen aikomustensa suhteen.
Page 84
Sitten.
Page 88
Vähän väliä kiipesi joku korkealle puunoksille nähdäkseen majavarustuksen yli.
Page 92
Mutta niin vihaisia ja kiukuissaan kuin arabialaiset olivatkin orjiensa tottelemattomuudesta, tulivat he toki vakuutetuiksi, että oli viisainta luopua nautinnosta sytyttää palamaan kylä, joka oli antanut heille kaksi niin kamalaa vastaanottoa.
Page 93
Kun ampuminen oli loppunut, puhui Tarzan jälleen manyuemalaisille: "Sälyttäkää norsunluumme hartioillenne ja tuokaa se takaisin kyläämme, josta sen varastitte.
Page 101
"Minulla ei ole kylliksi voimia noustakseni kontilleni.
Page 105
Mutta hän ei rohjennut panna niitä tosikoetukselle ennenkuin pimeä oli tullut tai hän tiesi, että mitkään silmät eivät häntä väijyneet.
Page 114
Loordi Tenningtonin laajasydäminen hyväluontoisuus ei häntä hetkeksikään jättänyt.
Page 127
Mutta vaikka noiden viidenkymmenen hirveän miehen jäljet, tottumattomia metsänkävijöitä kun olivat, olisivat olleet yhtä selvät tyhmimmällekin viidakon asukkaille kuin suurkaupungin katu englantilaiselle, astui hän niiden yli yhä uudelleen parikymmentä kertaa huomaamatta pienintäkään viittausta, että niin monta miestä oli niitä kulkenut vain jokunen tunti sitten.
Page 130
Kukaan ei olisi tätä likaista, kovin laihtunutta, yhdellä ainoalla, pienistä turkisnahoista tehdyllä vaatekappaleella verhottua olentoa tuntenut moitteettomaksi monsieur Thuraniksi, jonka seurue oli viimeksi nähnyt _Lady Alicen_ kannella.
Page 133
Ja nyt tuo mies oli palannut kuin ohuesta ilmasta hahmottunut henki -- ja tappoi hänen pappejaan kuin ne olisivat olleet lampaita.