Tarzan the Terrible

By Edgar Rice Burroughs

Page 140

its devotees today.

Into the stern of one of these canoes the warriors tossed their captive
at a sign from Mo-sar, who came and stood beside her as the warriors
were finding their places in the canoes and selecting their paddles.

"Come, Beautiful One," he said, "let us be friends and you shall not be
harmed. You will find Mo-sar a kind master if you do his bidding," and
thinking to make a good impression on her he removed the gag from her
mouth and the thongs from her wrists, knowing well that she could not
escape surrounded as she was by his warriors, and presently, when they
were out on the lake, she would be as safely imprisoned as though he
held her behind bars.

And so the fleet moved off to the accompaniment of the gentle splashing
of a hundred paddles, to follow the windings of the rivers and lakes
through which the waters of the Valley of Jad-ben-Otho empty into the
great morass to the south. The warriors, resting upon one knee, faced
the bow and in the last canoe Mo-sar tiring of his fruitless attempts
to win responses from his sullen captive, squatted in the bottom of the
canoe with his back toward her and resting his head upon the gunwale
sought sleep.

Thus they moved in silence between the verdure-clad banks of the little
river through which the waters of Jad-ben-lul emptied--now in the
moonlight, now in dense shadow where great trees overhung the stream,
and at last out upon the waters of another lake, the black shores of
which seemed far away under the weird influence of a moonlight night.

Jane Clayton sat alert in the stern of the last canoe. For months she
had been under constant surveillance, the prisoner first of one
ruthless race and now the prisoner of another. Since the long-gone day
that Hauptmann Fritz Schneider and his band of native German troops had
treacherously wrought the Kaiser's work of rapine and destruction on
the Greystoke bungalow and carried her away to captivity she had not
drawn a free breath. That she had survived unharmed the countless
dangers through which she had passed she attributed solely to the
beneficence of a kind and watchful Providence.

At first she had been held on the orders of the German High Command
with a view of her ultimate value as a hostage and during these months
she had been subjected to neither hardship nor oppression, but when the
Germans had become hard pressed toward the close of their unsuccessful
campaign in East Africa it had been determined to take her

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

Page 4
Hän on menettänyt kaiken oikeutensa rakkauteesi, uskollisuuteesi ja arvonantoosi.
Page 5
Tarjoilija osoitti hänet minulle.
Page 13
Kaikki olivat miehiä paitsi yksi.
Page 14
Ikäänkuin vähäisimmästäkin kolauksesta särkyvä hauras raakku varisi hänestä sivistyksen ohut silaus, ja kymmenen tukevaa roistoa huomasi olevansa suljettuna samaan pieneen karsinaan hurjan villipedon kanssa, jonka teräslihaksiin verrattuina heidän vähäiset voimansa olivat aivan turhat.
Page 19
virkkoi Tarzan sanoessaan hänelle hyvää yötä.
Page 20
Teillä ei ole häntä kohtaan mitään velvollisuuksia, madame.
Page 25
Äkkiä hän paiskasi ruumiin lattialle ja astuen jalallaan ylöspäin käännetylle rinnalle kohotti päätänsä.
Page 28
Ranskalainen noitui hiljaa itsekseen.
Page 52
Kuolema ei häntä peloittanut, -- ei, vaan tappio nöyryytti kuoleman edellä, kun hänellä ei ollut edes tilaisuutta taistella henkensä edestä.
Page 55
Aurinko oli tunti sitten noussut, kun he jälleen saapuivat erämaahan vuorten takana.
Page 56
Bu Saadan ulkopuolella hän sanoi Kadur ben Sadenille ja hänen väelleen hyvästi, sillä oli olemassa syitä, jotka vaativat häntä saapumaan kaupunkiin mahdollisimman salaisesti, ja kun hän oli ne selittänyt sheikille, yhtyi tämä hänen päätökseensä.
Page 79
Neekeri teki rauhaa ja ystävyyttä osoittavan merkin, johon Tarzan samalla tavalla vastasi.
Page 83
Sieltä he liikkuivat eteenpäin varsin hiljaa, etsien noiden isojen otusten jälkiä.
Page 85
" Tarzan riensi siis puihin ja hävisi kylän suuntaan.
Page 98
"Enemmistön on päätettävä", vastasi herra Thuran.
Page 116
Sekunnit venyivät minuuteiksi, pitkät minuutit iäisyydeksi, eikä peto vieläkään hypännyt.
Page 123
Pienet, veristyneet, lähekkäiset silmät vaanivat kiinteästi tyttöä, silloin tällöin pälyillen avonaiselle rannikolle tarkastellakseen, oliko muita saapuvilla kuin hän.
Page 125
Siinä oli isoja täysikasvuisia eläimiä ja useita poikasia.
Page 129
Hänen kätensä olivat yhteen liitettyinä pitkän mustan takin liepeitten alla ja korkea hattu oli lujasti painettuna päähän, kun hän silmät maahan luotuina riensi eteenpäin, luultavasti jotakin äkillistä surmaa kohti, jollen olisi häntä pysäyttänyt.
Page 135
" "Ajoissa? Mitä tarkoitat?" kysyi tyttö.