Tarzan the Terrible

By Edgar Rice Burroughs

Page 137

the Kor-ul-JA.

At the moment that Tarzan lifted the hangings, the warrior threw O-lo-a
viciously to the ground and seizing Pan-at-lee by the hair drew his
knife and raised it above her head. Casting the encumbering headdress
of the dead priest from his shoulders the ape-man leaped across the
intervening space and seizing the brute from behind struck him a single
terrible blow.

As the man fell forward dead, the two women recognized Tarzan
simultaneously. Pan-at-lee fell upon her knees and would have bowed her
head upon his feet had he not, with an impatient gesture, commanded her
to rise. He had no time to listen to their protestations of gratitude
or answer the numerous questions which he knew would soon be flowing
from those two feminine tongues.

"Tell me," he cried, "where is the woman of my own race whom Ja-don
brought here from the temple?"

"She is but this moment gone," cried O-lo-a. "Mo-sar, the father of
this thing here," and she indicated the body of Bu-lot with a scornful
finger, "seized her and carried her away."

"Which way?" he cried. "Tell me quickly, in what direction he took her."

"That way," cried Pan-at-lee, pointing to the doorway through which
Mo-sar had passed. "They would have taken the princess and the stranger
woman to Tu-lur, Mo-sar's city by the Dark Lake."

"I go to find her," he said to Pan-at-lee, "she is my mate. And if I
survive I shall find means to liberate you too and return you to Om-at."

Before the girl could reply he had disappeared behind the hangings of
the door near the foot of the dais. The corridor through which he ran
was illy lighted and like nearly all its kind in the Ho-don city wound
in and out and up and down, but at last it terminated at a sudden turn
which brought him into a courtyard filled with warriors, a portion of
the palace guard that had just been summoned by one of the lesser
palace chiefs to join the warriors of Ko-tan in the battle that was
raging in the banquet hall.

At sight of Tarzan, who in his haste had forgotten to recover his
disguising headdress, a great shout arose. "Blasphemer!" "Defiler of
the temple!" burst hoarsely from savage throats, and mingling with
these were a few who cried, "Dor-ul-Otho!" evidencing the fact that
there were among them still some who clung to their belief in his
divinity.

To cross the courtyard armed only with a knife, in the face of this
great throng of savage fighting men seemed even to the giant ape-man a
thing impossible of achievement.

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 2
Mutta toinen merimies ei ollut vanha eikä pienikokoinen, vaan oikea jättiläinen, mustaviiksinen, leveäharteinen roikale, jolla oli niska kuin härällä.
Page 12
Hän kääntyi siis äkkiä ja lähti juoksemaan sitä kohden, huutaen samalla vaimolleen, että tämä rientäisi sisään ja sulkisi oven, jos peto saisi hänet kiinni.
Page 15
Kertshak antoi hänen nyt olla rauhassa.
Page 24
Hän oli ehtinyt tuskin kymmentä askelta viidakkoa kohden, kun hänen eteensä matalan pensaan varjosta kohosi iso, tumma hahmo.
Page 28
hän lukemattomia kertoja tarkastanut hauskaa kuva-aapista kannesta kanteen.
Page 35
Kahdeksantoista vanhana hän luki sujuvasti ja ymmärsi miltei kaikki, mitä kerrottiin lukuisissa hyllyillä olevissa teoksissa.
Page 50
Mutta Tarzania ei viehättänyt hänen kuningasarvonsa, kun hän huomasi, että se supisti hänen yksityistä vapauttansa.
Page 57
Hän ei ollut milloinkaan ennen nähnyt ampuma-aseen vaikutusta, josta hän tosin oli vähän lukenut kirjoissaan, mutta kun hän nyt näki rottanaaman hypistelevän revolverin hanaa, ajatteli hän hetki sitten näkemäänsä näytelmää ja tietenkin epäili, että nuori mies murhattaisiin samoin kuin roteva merimies.
Page 65
Kuinka tämä tulikoe häntä vapisutti! Mutta tuhat kertaa julmempaa olisi ollut antaa tämän rakastavan mustan naisen, joka oli häntä lapsesta pitäen hoitanut niin hellästi ja huolellisesti kuin koskaan äiti, jälleen herätä tuntoihinsa kauhean pedon raadeltavana.
Page 70
" Raskas huoli sydämessä professori Porter ojensi oikean käsivartensa.
Page 73
Mutta äkkiä hän sattui katsahtamaan satamaan päin ja hänen kyyneleensä kuivuivat heti.
Page 75
Kun kuoppa oli kaivettu arkun suuruiseksi, ehdotti Tarrant, että sitä laajennettaisiin ja Snipesin ruumis haudattaisiin arkun päälle.
Page 83
Te olette minun.
Page 90
Erään seikan tyttö oli pannut erikoisesti merkille nähdessään Tarzanin ryntäävän Terkozia vastaan -- vasemmasta silmäkulmasta yli pään ulottuvan tulipunaisen viirun.
Page 91
Tuskin ainoakaan oksa kosketti tyttöä, ja kuitenkin näkyi yllä ja alla, edessä ja takana vain toisiinsa kietoutuneita oksia ja köynnöksiä.
Page 101
Me emme tiedä hänestä mitään.
Page 110
Kun hän ei vielä ole palannut, todistaa se minun mielestäni aivan selvästi, että hän on viipynyt auttaessaan luutnantti D'Arnotia, ja että hänen on täytynyt ajaa neekereitä takaa kauemmaksi kuin siihen kylään asti, jonka matruusinne valloittivat.
Page 114
Oikeastaan hän kuitenkin täten halusi antaa ne omalle metsäläiselleen, vaikkei tämä olisikaan niin erinomainen kuin hän oli kuvitellut.
Page 120
Heti kun he olivat saapuneet pieneen satamakaupunkiin, oli D'Arnot sähkösanomalla ilmoittanut hallitukselleen pelastuksestaan ja pyytänyt kolmen kuukauden lomaa, joka myönnettiinkin.
Page 131
Kenen kirjeeksi sitä muuten luulitte?" "Sitä en tiennyt, mutta siitä vain olin varma, ettei se tullut teiltä, sillä Apinain Tarzan oli kirjoittanut englanniksi, mutta tehän ette ymmärtänyt sanaakaan mitään kieltä.