Tarzan of the Apes

By Edgar Rice Burroughs

Page 82

in which is a quantity of food, and beside it a quiver
of well-daubed arrows.

When Tarzan came in sight of the beach where stood his cabin, a strange
and unusual spectacle met his vision.

On the placid waters of the landlocked harbor floated a great ship, and
on the beach a small boat was drawn up.

But, most wonderful of all, a number of white men like himself were
moving about between the beach and his cabin.

Tarzan saw that in many ways they were like the men of his picture
books. He crept closer through the trees until he was quite close
above them.

There were ten men, swarthy, sun-tanned, villainous looking fellows.
Now they had congregated by the boat and were talking in loud, angry
tones, with much gesticulating and shaking of fists.

Presently one of them, a little, mean-faced, black-bearded fellow with
a countenance which reminded Tarzan of Pamba, the rat, laid his hand
upon the shoulder of a giant who stood next him, and with whom all the
others had been arguing and quarreling.

The little man pointed inland, so that the giant was forced to turn
away from the others to look in the direction indicated. As he turned,
the little, mean-faced man drew a revolver from his belt and shot the
giant in the back.

The big fellow threw his hands above his head, his knees bent beneath
him, and without a sound he tumbled forward upon the beach, dead.

The report of the weapon, the first that Tarzan had ever heard, filled
him with wonderment, but even this unaccustomed sound could not startle
his healthy nerves into even a semblance of panic.

The conduct of the white strangers it was that caused him the greatest
perturbation. He puckered his brows into a frown of deep thought. It
was well, thought he, that he had not given way to his first impulse to
rush forward and greet these white men as brothers.

They were evidently no different from the black men--no more civilized
than the apes--no less cruel than Sabor.

For a moment the others stood looking at the little, mean-faced man and
the giant lying dead upon the beach.

Then one of them laughed and slapped the little man upon the back.
There was much more talk and gesticulating, but less quarreling.

Presently they launched the boat and all jumped into it and rowed away
toward the great ship, where Tarzan could see other figures moving
about upon the deck.

When they had clambered aboard, Tarzan dropped to earth behind a great
tree and crept to his cabin, keeping

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 13
Hellävaroen hän nosti yhä tainnoksissa olevan syliinsä ja kantoi majaan, mutta runsaasti kaksi tuntia kesti, ennenkuin Alice tointui.
Page 15
Kertshak antoi hänen nyt olla rauhassa.
Page 17
Kertshak ei enää välittänyt surmaamastaan valkoisesta apinasta, vaan käänsi huomionsa vuoteessa makaavaan olentoon, jota peitti purjekankaan palanen.
Page 24
Jos Tarzan olisi ollut heimonsa täysikasvuinen apina, olisi hän hyvinkin kelvannut vastustajaksi, mutta hän oli vain pieni englantilainen poika, tosin tavattoman väkevä, eikä niin ollen voinut vetää vertoja julmalle ahdistelijalleen.
Page 38
Sitten ampuja kapusi läheiseen puuhun.
Page 50
Pieni lapsi voi saada tovereita oudoista ja yksinkertaisista eläimistä, mutta aikaihminen tarvitsee olentoa, joka älyltään on ainakin jossakin määrin samalla asteella, ennenkuin seurustelu tuottaa hänelle tyydytystä.
Page 53
Tarzan teki vangistaan pikaisen lopun, riisti häneltä aseet, koristukset ja lisäksi -- sepä vasta oli onni! -- kauniin lannevaatteen, sitoen sen ripeästi omille vyötäisilleen.
Page 62
Lopetettuaan syöntinsä Tarzan nousi seisaalleen ja osoitti aivan eri suuntaan kuin Clayton oli äsken mennyt ja lähti itsekin sinne päin.
Page 67
He olivat niin toivottomasti eksyksissä kuin jos äkkiä olisivat joutuneet toiseen maailmaan.
Page 68
Jo se seikka, että Numa oli päästänyt näin helpon saaliin kynsistään, ilmaisi Tarzanille, että pedon maha oli täynnä.
Page 70
" Herra Philander nosti mutaan painuneen toisen silmänsä ja katsahti sanattomassa raivossa professori Porteriin.
Page 80
Oh, olisipa hän vain tavallinen amerikkalainen herrasmies! Mutta sehän ei ole hänen syynsä, että kaikessa muussa paitsi syntyperässä hän olisi kunniaksi rakkaalle isänmaalleni, ja se on suurin imarrus, minkä voin miehestä lausua.
Page 81
Sitten meillä on täällä toinenkin kummallinen naapuri, joka kirjoitti kauniilla painokirjaimilla ilmoituksen englanniksi ja kiinnitti sen majansa ovelle, jossa me nyt asumme.
Page 98
Sitten D'Arnot köytettiin isoon paaluun, josta yksikään ihminen ei ollut elävänä irti päässyt.
Page 110
Ovi avautui hiljaa ja raosta näkyi, että jokin hahmo seisoi sen takana.
Page 117
Mitä sanotte siitä?" "No olkoon niin", vastasi Tarzan.
Page 118
Mutta Kertshak ei kyennyt ajattelemaan niin pitkälle, että olisi käyttänyt hyväkseen sellaista tilaisuutta.
Page 125
Miten se oli täällä? D'Arnot pysähtyi eräälle sivulle, jolla oli viisi pientä tahraa, ja antoi avatun kirjan virkamiehelle.
Page 129
Heissä oli äkkiä herännyt omituinen luottamus outoon mieheen, niin että he uskoivat juuri hänen voivan pelastaa Jane Porterin, jos se muuten enää olisi mahdollista.
Page 132
" "Luulen ymmärtäväni teitä, sillä mieluummin toivon näkeväni teidät onnellisena kuin itse siksi tulevani.