Tarzan of the Apes

By Edgar Rice Burroughs

Page 68

with water and placing over a number of fires near the stake
where the dying victim now hung, an inert and bloody mass of suffering.

Choosing a moment when none seemed near, Tarzan hastened to his bundle
of arrows beneath the great tree at the end of the village street. As
on the former occasion he overthrew the cauldron before leaping,
sinuous and catlike, into the lower branches of the forest giant.

Silently he climbed to a great height until he found a point where he
could look through a leafy opening upon the scene beneath him.

The women were now preparing the prisoner for their cooking pots, while
the men stood about resting after the fatigue of their mad revel.
Comparative quiet reigned in the village.

Tarzan raised aloft the thing he had pilfered from the hut, and, with
aim made true by years of fruit and coconut throwing, launched it
toward the group of savages.

Squarely among them it fell, striking one of the warriors full upon the
head and felling him to the ground. Then it rolled among the women and
stopped beside the half-butchered thing they were preparing to feast
upon.

All gazed in consternation at it for an instant, and then, with one
accord, broke and ran for their huts.

It was a grinning human skull which looked up at them from the ground.
The dropping of the thing out of the open sky was a miracle well aimed
to work upon their superstitious fears.

Thus Tarzan of the Apes left them filled with terror at this new
manifestation of the presence of some unseen and unearthly evil power
which lurked in the forest about their village.

Later, when they discovered the overturned cauldron, and that once more
their arrows had been pilfered, it commenced to dawn upon them that
they had offended some great god by placing their village in this part
of the jungle without propitiating him. From then on an offering of
food was daily placed below the great tree from whence the arrows had
disappeared in an effort to conciliate the mighty one.

But the seed of fear was deep sown, and had he but known it, Tarzan of
the Apes had laid the foundation for much future misery for himself and
his tribe.

That night he slept in the forest not far from the village, and early
the next morning set out slowly on his homeward march, hunting as he
traveled. Only a few berries and an occasional grub worm rewarded his
search, and he was half famished when, looking up from a log

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

Page 2
" Nyt oli mies menettänyt malttinsa, ja törkeästi kiroten hän tarttui Tarzaniin, työntääkseen tämän sivulle.
Page 22
Olga ei peljännyt häntä.
Page 23
Kirjeen luettuaan hän kalpeni ja hänen kätensä vapisi: _Herra kreivi de Coude_.
Page 42
"Kourallinen rosvoja", vastasi Kadur ben Saden, "hyökkäsi kahden jälkeen jättäytyneen seuralaiseni kimppuun, mutta kun me palasimme, niin he pian hajaantuivat.
Page 43
Porterin, neiti Porterin ja sen suuriruhoisen neekerinaisen, neiti Porterin kamarineidon -- Esmeraldan, muistattehan.
Page 45
Tarzan ei tosiaan koskaan ollut tappanut "huvikseen", eikä tappaminen tuottanut hänelle nautintoa.
Page 58
"Ensi kerralla minä tapan teidät.
Page 68
Pietariin vievään pikajunaan.
Page 73
Sitten hän etsi muita veneitä, mutta silmänkantamiin hän ei voinut eroittaa mitään, joka olisi katkaissut vesiaavikon kamalan yksitoikkoisuuden.
Page 75
Tarzan toivoi, että hänellä olisi ollut veitsi.
Page 79
Se mies ansaitsi kuoleman, jos kukaan.
Page 88
Tarzan oli sijoittanut heimon parhaat jousenkäyttäjät ympäröiviin puihin varoittaen heitä koskaan näyttäytymästä tai ilmaisemasta itseään, milloin vihollinen oli kääntyneenä heihin päin.
Page 98
Kuinka kauan hän oli tiedotonna, siitä hän ei ollut selvillä, mutta hänet herätti kahmiva hiivintä, jonka hän kuuli aivan vierestään.
Page 105
Siellä sisällä oli pimeää kuin haudassa.
Page 108
Se oli isojen ihmisenmuotoisten apinain matalaa, kurkkuäänistä haukahtelua -- hänen omaa äidinkieltänsä.
Page 111
"Hän ei siis tappanutkaan sinua? Onko hän kuollut?" "En tiedä", vastasi Clayton.
Page 119
Kauhun ja kuoleman kaupunki; mutta -- satumaisten aarteiden kaupunki!" Harkko oli täysipitoista kultaa.
Page 122
"Jos hän on ystävä, niin miksei hän näyttäydy?" jatkoi Jane.
Page 123
Sitten ilmestyi toinen pää, sitten vielä yksi ja vieläkin.
Page 137
Tarzan nauroi ja suuteli häntä jälleen.