Tarzan of the Apes

By Edgar Rice Burroughs

Page 67

with which they tortured the still conscious
prisoner.

Then it was that Tarzan of the Apes saw his chance. All eyes were
fixed upon the thrilling spectacle at the stake. The light of day had
given place to the darkness of a moonless night, and only the fires in
the immediate vicinity of the orgy had been kept alight to cast a
restless glow upon the restless scene.

Gently the lithe boy dropped to the soft earth at the end of the
village street. Quickly he gathered up the arrows--all of them this
time, for he had brought a number of long fibers to bind them into a
bundle.

Without haste he wrapped them securely, and then, ere he turned to
leave, the devil of capriciousness entered his heart. He looked about
for some hint of a wild prank to play upon these strange, grotesque
creatures that they might be again aware of his presence among them.

Dropping his bundle of arrows at the foot of the tree, Tarzan crept
among the shadows at the side of the street until he came to the same
hut he had entered on the occasion of his first visit.

Inside all was darkness, but his groping hands soon found the object
for which he sought, and without further delay he turned again toward
the door.

He had taken but a step, however, ere his quick ear caught the sound of
approaching footsteps immediately without. In another instant the
figure of a woman darkened the entrance of the hut.

Tarzan drew back silently to the far wall, and his hand sought the
long, keen hunting knife of his father. The woman came quickly to the
center of the hut. There she paused for an instant feeling about with
her hands for the thing she sought. Evidently it was not in its
accustomed place, for she explored ever nearer and nearer the wall
where Tarzan stood.

So close was she now that the ape-man felt the animal warmth of her
naked body. Up went the hunting knife, and then the woman turned to
one side and soon a guttural "ah" proclaimed that her search had at
last been successful.

Immediately she turned and left the hut, and as she passed through the
doorway Tarzan saw that she carried a cooking pot in her hand.

He followed closely after her, and as he reconnoitered from the shadows
of the doorway he saw that all the women of the village were hastening
to and from the various huts with pots and kettles. These they were
filling

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

Page 9
Hän piteli toisella kädellään kurkkuansa ja hengitti huohottaen.
Page 28
Joistakin mieskohtaisista syistä herra Flaubert halusi sitä, enkä minä vastustellut.
Page 32
Tämä oli sen virkakunnan päällikkö, johon Tarzan kuuluisi, jos hän ottaisi toimen vastaan.
Page 36
Sitten Tarzan ja Abdul astuivat puolihämärään pihaan.
Page 38
Miksi ne tahtovat tappaa teidät, m'sieur?" "En tiedä", vastasi Tarzan ja lisäsi hetkisen perästä: "Paitsi jos.
Page 39
nosti sitten tytön odottavan arabialaisen käsivarsille.
Page 42
Täällä oli hänen mielensä mukaista kansaa.
Page 43
Jälkeenpäin sitä kaduin, sillä niiden kauheiden vaarojen ajatteleminen, joihin jälleen mielitte antautua, näkyi tekevän hänet todella levottomaksi.
Page 53
Isä oli poissa.
Page 62
Ja isomman laivan, länteenpäin kulkevan matkustajahöyryn, kannella istui mies toisen nuoren naisen kanssa, ja molemmat katselivat aikansa kuluksi tuota hentoa.
Page 67
Ja jos niin olisikin ollut, on tuskin uskottavaa, että hän olisi pudonnut kokonaan laidan yli, jos olisi saanut kohtauksen nojatessaan kaidetta vasten, -- pikemmin hän olisi horjahtanut sisäpuolelle, kannelle.
Page 70
"Jumaliste!" huudahti loordi Tennington hetkistä myöhemmin.
Page 76
Sata kertaa oli menneisyydessä joku iso viidakon kissa saatellut häntä kotiin ja pakottanut hänet etsimään suojaa tuosta samasta puusta, kunnes väijyvä vihollinen oli väsynyt odotteluun tai nouseva aurinko sen karkoittanut.
Page 98
vaipua mereen, hän rupesi itsekseen nauraa hihittämään ja mutisemaan, mutta ei kääntänyt hetkeksikään silmiään Claytonista.
Page 109
Tarzan teki tämän ehdotuksen laisinkaan ajattelematta, että tyttö suostuisi.
Page 111
Hän vavahti valveille ja huomasi olevansa likomärkä, veden valuessa virtanaan hänen ruumiilleen ja ylöskäännetyille kasvoilleen.
Page 122
"Ken se saattoi olla?" kuiskasi hän.
Page 131
Ja kun hänet sitten vietiin vankiluolastaan pitkien, pimeiden käytävien kautta ja sementtiportaita ylös uhkeaan pihaan, meni hän kernaasti, jopa iloisestikin -- sillä olihan hän Jumalan palvelijain seurassa.
Page 136
"Entä Clayton?" kysyi Tarzan.
Page 137
Heidän matkansa rannikolle kesti monta päivää.