Tarzan of the Apes

By Edgar Rice Burroughs

Page 53

ivory. In the rear were a hundred warriors, similar in
all respects to the advance guard.

That they more greatly feared an attack from the rear than whatever
unknown enemies lurked in their advance was evidenced by the formation
of the column; and such was the fact, for they were fleeing from the
white man's soldiers who had so harassed them for rubber and ivory that
they had turned upon their conquerors one day and massacred a white
officer and a small detachment of his black troops.

For many days they had gorged themselves on meat, but eventually a
stronger body of troops had come and fallen upon their village by night
to revenge the death of their comrades.

That night the black soldiers of the white man had had meat a-plenty,
and this little remnant of a once powerful tribe had slunk off into the
gloomy jungle toward the unknown, and freedom.

But that which meant freedom and the pursuit of happiness to these
savage blacks meant consternation and death to many of the wild
denizens of their new home.

For three days the little cavalcade marched slowly through the heart of
this unknown and untracked forest, until finally, early in the fourth
day, they came upon a little spot near the banks of a small river,
which seemed less thickly overgrown than any ground they had yet
encountered.

Here they set to work to build a new village, and in a month a great
clearing had been made, huts and palisades erected, plantains, yams and
maize planted, and they had taken up their old life in their new home.
Here there were no white men, no soldiers, nor any rubber or ivory to
be gathered for cruel and thankless taskmasters.

Several moons passed by ere the blacks ventured far into the territory
surrounding their new village. Several had already fallen prey to old
Sabor, and because the jungle was so infested with these fierce and
bloodthirsty cats, and with lions and leopards, the ebony warriors
hesitated to trust themselves far from the safety of their palisades.

But one day, Kulonga, a son of the old king, Mbonga, wandered far into
the dense mazes to the west. Warily he stepped, his slender lance ever
ready, his long oval shield firmly grasped in his left hand close to
his sleek ebony body.

At his back his bow, and in the quiver upon his shield many slim,
straight arrows, well smeared with the thick, dark, tarry substance
that rendered deadly their tiniest needle prick.

Night found Kulonga far from the palisades of his father's village, but
still headed

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

Page 15
Kun viimeinen konstaapeli nujertui, onnistui yhden hänen tovereistaan vetää esille revolverinsa ja makuupaikaltaan lattialta tähdätä Tarzaniin.
Page 21
Se oli ihmeellistä.
Page 28
"Kaikki on järjestetty", sanoi hän.
Page 33
Vaikka Tarzanista ikäänkuin tuntui, että miehen ryhdissä ja kasvoissa oli jotakin tutunomaista, ei hän kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota.
Page 42
Näinä kahtena päivänä Tarzan oli viettänyt melkein kaiken aikansa Kadur ben Sadenin ja hänen tyttärensä parissa.
Page 44
Yritti viekoitella minuakin.
Page 56
Todistukseksi tuotiin meille kiväärinne.
Page 81
"He noudattivat hänen neuvoaan ja sälyttivät mukaansa kaikki tavaransa, niiden joukossa monta norsunluuhammasta.
Page 93
he käsittivät, että moisella kamalalla menettelyllä heidät pyyhkäistäisiin pois yksi erältään, heidän itse voimatta surmata ainoatakaan vihollisistaan.
Page 100
"Milloinka se tapahtuu?" kysyi hän Thuranilta.
Page 102
Aikaisin seuraavana aamuna he kiipeilivät melkein kohtisuoria kallioita, jotka olivat viimeisenä, mutta suurimpana luonnonesteenä heidän ja heidän matkanmääränsä välillä.
Page 103
Kun apinamies ja hänen toverinsa tuijottivat, mikä enemmän mikä vähemmän kummastuneena, tuohon vanhaan kaupunkiin villin Afrikan sydämessä, huomasivat jotkut heistä liikettä rakennuksesta, jota he katselivat.
Page 106
Naiset olivat rakenteeltaan sopusuhtaisempia kuin miehet, heidän piirteensä olivat paljoa säännöllisemmät, ja pään muoto sekä suuret, vienot, mustat silmät osoittivat paljoa suurempaa älyä.
Page 110
Vain temppelin juhlamenoissa yritämme säilyttää äidinkielemme.
Page 116
En halua pahoittaa sinua enemmän kuin on välttämätöntä; mutta minä en jaksa enää elää tässä mahdottomassa asemassa, jossa olen yrittänyt pysyä väärästä uskollisuudesta sinulle hetken huumauksessa antamaani lupausta kohtaan.
Page 119
Parinkymmenen askeleen päässä alempana alkoi tunnelin tasainen lattia uudestaan, ja pian senjälkeen pysähdytti hänen etenemisensä raskas puuovi; siltä puolelta, mistä Tarzan sitä lähestyi, se oli varustettu paksuilla puuteljillä.
Page 122
"Älkäämme puhuko siitä enää -- ainakaan ennenkuin olemme jälleen sivistyneessä maailmassa.
Page 134
Tasangon yli hän näki tulevan joukon Oparin hirveitä miehiä.
Page 135
"Sinä puhuit, Jane!" huudahti Tarzan.
Page 139
Vähäistä myöhemmin saapui tämä omituinen seurue aukeamalle, jolla apinamiehen hökkeli sijaitsi.