Tarzan of the Apes

By Edgar Rice Burroughs

Page 51

have budged her.

The lioness was now back in the path where she could see the author of
the indignity which had been placed upon her. Screaming with rage she
suddenly charged, leaping high into the air toward Tarzan, but when her
huge body struck the limb on which Tarzan had been, Tarzan was no
longer there.

Instead he perched lightly upon a smaller branch twenty feet above the
raging captive. For a moment Sabor hung half across the branch, while
Tarzan mocked, and hurled twigs and branches at her unprotected face.

Presently the beast dropped to the earth again and Tarzan came quickly
to seize the rope, but Sabor had now found that it was only a slender
cord that held her, and grasping it in her huge jaws severed it before
Tarzan could tighten the strangling noose a second time.

Tarzan was much hurt. His well-laid plan had come to naught, so he sat
there screaming at the roaring creature beneath him and making mocking
grimaces at it.

Sabor paced back and forth beneath the tree for hours; four times she
crouched and sprang at the dancing sprite above her, but might as well
have clutched at the illusive wind that murmured through the tree tops.

At last Tarzan tired of the sport, and with a parting roar of challenge
and a well-aimed ripe fruit that spread soft and sticky over the
snarling face of his enemy, he swung rapidly through the trees, a
hundred feet above the ground, and in a short time was among the
members of his tribe.

Here he recounted the details of his adventure, with swelling chest and
so considerable swagger that he quite impressed even his bitterest
enemies, while Kala fairly danced for joy and pride.




Chapter IX

Man and Man


Tarzan of the Apes lived on in his wild, jungle existence with little
change for several years, only that he grew stronger and wiser, and
learned from his books more and more of the strange worlds which lay
somewhere outside his primeval forest.

To him life was never monotonous or stale. There was always Pisah, the
fish, to be caught in the many streams and the little lakes, and Sabor,
with her ferocious cousins to keep one ever on the alert and give zest
to every instant that one spent upon the ground.

Often they hunted him, and more often he hunted them, but though they
never quite reached him with those cruel, sharp claws of theirs, yet
there were times when one could scarce have passed a thick leaf between
their talons and his smooth hide.

Quick

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

Page 2
Toinen tummaverinen vehkeilijä oli astunut sisälle ja seisoi kreivin tuolin takana.
Page 12
Mies kääntyi ja hävisi väkijoukkoon oven luo ennenkuin Tarzan oikein ehti häntä nähdä, mutta hän oli varma, ettei hän kohdannut noita silmiä ensi kertaa ja etteivät ne vain sattumalta.
Page 14
Ja oliko se ihme? Sillä tuo moitteeton herrasmies, jonka hän huudoillaan oli houkutellut kuoleman ansaan, oli äkkiä muuttunut koston demooniksi.
Page 23
Tarzan kreivittären kotiin oopperasta, mutta jätti hänet poikkeuksetta ovella -- rouvan hellän veljen suureksi mielipahaksi.
Page 25
Sitten kaikui kreivi de Couden palatsin läpi otuksen kaataneen urosapinan kaamea uhmanhuuto.
Page 32
SEITSEMÄS LUKU Sidi Aissan tanssijatyttö Tarzanin ensimmäinen tehtävä ei juuri näyttänyt tulevan kiihoittavaksi eikä olevan tärkeäkään.
Page 36
Hän näki kultaiset ja hopeiset rannerenkaat paljaissa käsivarsissa, kultarahoista sommitellut ketjut riippumassa hiuskoristuksista ja puvun kirkkaan loistavat värit.
Page 37
Toiset taas.
Page 47
"Monsieur suvainnee jäädä tänne, siihen asti kun palaamme.
Page 49
Hevosensa menetettyään hän päätti, että oli järjetöntä kauemmin viipyä vuoristossa, ja lähti siis astumaan erämaata kohti.
Page 54
Nuo kaksi olivat juuri kaartaneet kallion, jonka liepeillä polku puikkelehti, kun he äkkiä pysähtyivät.
Page 63
Mutta Jane Porter on omituisen itsepintainen.
Page 71
.
Page 75
Tarzan hymyili.
Page 76
Sillä välin oli Tarzan kiskonut rimpuilevan Hortan viereiselleen oksalle.
Page 84
Sattumalta se joutui Busulia kohden, jota se läheni niin nopeasti, että näytti siltä kuin neekeri olisi seisonut paikallaan eikä kiitänyt täyttä vauhtia varmana uhkaavaa kuolemaa pakoon.
Page 108
Riehaantunut oli nyt aivan lähellä, hiipien kynsimäiset kädet ojennettuina naista kohti alttarin takasyrjän ympäri.
Page 121
Sitten hän otti vanhan, ukkosen runteleman puun onkalosta juuri saman lapion, jolla oli kaivanut esille professori Archimedes Q.
Page 132
Vankat teljet tekivät sen toisella puolella tenän hänenkin jännevoimilleen.
Page 133
Ja kun hän näki, kuka sen oli aiheuttanut, kävi hän liidun valkeaksi.