Tarzan of the Apes

By Edgar Rice Burroughs

Page 45

the noise of the drums ceased, the female drummers scampering
hurriedly through the line of dancers toward the outer rim of squatting
spectators. Then, as one, the males rushed headlong upon the thing
which their terrific blows had reduced to a mass of hairy pulp.

Flesh seldom came to their jaws in satisfying quantities, so a fit
finale to their wild revel was a taste of fresh killed meat, and it was
to the purpose of devouring their late enemy that they now turned their
attention.

Great fangs sunk into the carcass tearing away huge hunks, the
mightiest of the apes obtaining the choicest morsels, while the weaker
circled the outer edge of the fighting, snarling pack awaiting their
chance to dodge in and snatch a dropped tidbit or filch a remaining
bone before all was gone.

Tarzan, more than the apes, craved and needed flesh. Descended from a
race of meat eaters, never in his life, he thought, had he once
satisfied his appetite for animal food; and so now his agile little
body wormed its way far into the mass of struggling, rending apes in an
endeavor to obtain a share which his strength would have been unequal
to the task of winning for him.

At his side hung the hunting knife of his unknown father in a sheath
self-fashioned in copy of one he had seen among the pictures of his
treasure-books.

At last he reached the fast disappearing feast and with his sharp knife
slashed off a more generous portion than he had hoped for, an entire
hairy forearm, where it protruded from beneath the feet of the mighty
Kerchak, who was so busily engaged in perpetuating the royal
prerogative of gluttony that he failed to note the act of LESE-MAJESTE.

So little Tarzan wriggled out from beneath the struggling mass,
clutching his grisly prize close to his breast.

Among those circling futilely the outskirts of the banqueters was old
Tublat. He had been among the first at the feast, but had retreated
with a goodly share to eat in quiet, and was now forcing his way back
for more.

So it was that he spied Tarzan as the boy emerged from the clawing,
pushing throng with that hairy forearm hugged firmly to his body.

Tublat's little, close-set, bloodshot, pig-eyes shot wicked gleams of
hate as they fell upon the object of his loathing. In them, too, was
greed for the toothsome dainty the boy carried.

But Tarzan saw his arch enemy as quickly, and divining what the great
beast would do he leaped nimbly away toward the females and the

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

Page 2
" Nyt oli mies menettänyt malttinsa, ja törkeästi kiroten hän tarttui Tarzaniin, työntääkseen tämän sivulle.
Page 4
En edes sinun tähtesi.
Page 25
" Hänen katseensa, asentonsa, sanansa tulkitsivat elävästi turvattoman naisen ikivanhaa vetoamista luonnolliseen suojelijaansa -- mieheen.
Page 47
Täällä he pysähtyivät ja Gernois tähysteli tarkoin ympäröiviä kukkuloita alanteen keskeltä.
Page 48
Näin ajatellen hän nousi ja otti kiväärinsä tupesta.
Page 50
Täältä heidän kulkunsa oli nopeampaa.
Page 51
" "Kuten sanotte", murahti Rokoff.
Page 53
"Minä en ollut ihan varma, että koskaan pääsisin luoksenne", sanoi tyttö vihdoin, "_el adrea_ oli liikkeellä, ja kun olin jättänyt hevoset, niin hän kaiketi vainusi minua ja seurasi,-- olin kauheasti säikähdyksissä".
Page 55
" Hän ei yrittänyt selittää pitemmältä, sillä hänestä tuntui aina, että naisen täytyi inhoten katsella sellaista, joka vielä oli niin lähellä eläintä.
Page 64
Olemme matkatovereita ja meidän tulisi tutustua toisiimme.
Page 65
Väliin hän seisoi sillä tavoin kokonaisen tunnin.
Page 66
" "Hakekaahan herra Caldwell, olkaa hyvä", sanoi hän tarjoilijalle, "ja ilmoittakaa hänelle, että hänen jatkuva poissaolonsa huolestuttaa hänen ystäviään".
Page 70
"Mutta ei sanaakaan siitä, paras loordi, ei sanaakaan siitä!" "Olkaa huoleti, minä kyllä käsitän, hyvä ystävä", oli Tennington vastannut.
Page 77
Väliin oli metsä, korkeammilla paikoilla, paljoa karumpaa, ja puiden välitse hän saattoi etäältä eroittaa mahtavia vuorijonoja, joiden edustalla oli laajoja tasankoja.
Page 78
Tarzan seurasi läheltä saalistansa, odottaen aukeampaa kohtaa singahduttaakseen köytensä.
Page 99
Molemmat toiset kumartuivat lähelle häntä, kun hän tarkasti niitä.
Page 102
Ja laakson etäisellä puolella sijaitsi jotakin, mikä näytti mahtavalta kaupungilta isoine muureineen, korkeine torninhuippuineen, pikkutorneineen, minareetteineen ja kupulakineen, jotka kimmelsivät punakellervinä päiväpaisteessa.
Page 109
"Olet sellainen mies, josta olen uneksinut siitä asti, kun olin pieni tyttö.
Page 110
Olemme kansan jälkeläisiä, joka saapui tähän villiin seutuun enemmän kuin kymmenentuhatta vuotta sitten, kultaa etsimään.
Page 114
Professori Archimedes O.