Tarzan of the Apes

By Edgar Rice Burroughs

Page 38

of
complaint passed his tight set lips, though the pain of his wounds was
excruciating.

A portion of his chest was laid bare to the ribs, three of which had
been broken by the mighty blows of the gorilla. One arm was nearly
severed by the giant fangs, and a great piece had been torn from his
neck, exposing his jugular vein, which the cruel jaws had missed but by
a miracle.

With the stoicism of the brutes who had raised him he endured his
suffering quietly, preferring to crawl away from the others and lie
huddled in some clump of tall grasses rather than to show his misery
before their eyes.

Kala, alone, he was glad to have with him, but now that he was better
she was gone longer at a time, in search of food; for the devoted
animal had scarcely eaten enough to support her own life while Tarzan
had been so low, and was in consequence, reduced to a mere shadow of
her former self.




Chapter VII

The Light of Knowledge


After what seemed an eternity to the little sufferer he was able to
walk once more, and from then on his recovery was so rapid that in
another month he was as strong and active as ever.

During his convalescence he had gone over in his mind many times the
battle with the gorilla, and his first thought was to recover the
wonderful little weapon which had transformed him from a hopelessly
outclassed weakling to the superior of the mighty terror of the jungle.

Also, he was anxious to return to the cabin and continue his
investigations of its wondrous contents.

So, early one morning, he set forth alone upon his quest. After a
little search he located the clean-picked bones of his late adversary,
and close by, partly buried beneath the fallen leaves, he found the
knife, now red with rust from its exposure to the dampness of the
ground and from the dried blood of the gorilla.

He did not like the change in its former bright and gleaming surface;
but it was still a formidable weapon, and one which he meant to use to
advantage whenever the opportunity presented itself. He had in mind
that no more would he run from the wanton attacks of old Tublat.

In another moment he was at the cabin, and after a short time had again
thrown the latch and entered. His first concern was to learn the
mechanism of the lock, and this he did by examining it closely while
the door was open, so that he could learn precisely

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 1
Kapteeni, joka kyllä oli pätevä merimies, kohteli alaisiaan eläimellisen raa'asti.
Page 5
Greystoke ei hievahtanutkaan, vaan silmäili kiihtynyttä miestä rauhallisin katsein.
Page 9
Clayton valitsi siis neljä puuta, jotka olivat neliössä lähes kolmen metrin päässä toisistaan.
Page 12
Clayton oli jonkun matkan päässä majasta kaatamassa erikoisen sopivaa puuta rakennustyötään varten.
Page 18
VIIDES LUKU Valkoinen pikku apina Hellästi Kaala hoiteli pikku löytölastaan, itsekseen hiljaa ihmetellen, miksi se ei niin voimistunut ja kyennyt liikkumaan kuin muiden emojen pikku apinat.
Page 20
Hetkeksi se jäi tähän asentoon kuin kivettynyt, ja sitten se hirveästi karjaisten loikkasi.
Page 22
Milloin hän vain tunsi olevansa turvassa, oli hänen tapanaan kiusata Tublatia, irvistellä ja syytää haukkumasanoja, kyyristellessään äitinsä sylissä tai puiden ylimmillä haurailla oksilla.
Page 29
Joskus kuului hurjaa karjumista tai kimeää rääkkymistä vastaukseksi ihmisapinain villiin jymyyn, mutta kukaan ei tullut lähelle urkkimaan tai uskaltanut hyökätä niiden kimppuun.
Page 34
Tarzan oli äkeissään.
Page 38
Vielä kahdesti hän näki mustan lennättävän turmiotatuottavan nuolensa -- kerran Bangoon, hyenaan, ja toisen kerran Manuun, marakattiin.
Page 42
Seinillä riippui aseita -- pitkiä keihäitä, oudonmuotoisia puukkoja ja pari kapeaa kilpeä.
Page 45
Hiljaa hän nousi yhä korkeammalle, kunnes löysi paikan, josta voi lehvien välistä katsella alapuolellaan suoritettavaa näytelmää.
Page 69
Puuhun noussut kolmas olento oli kätkössä tiheiden lehvien takana.
Page 86
Varhaisimmasta lapsuudesta asti hänen oli täytynyt herkistää näköään, kuuloaan, hajuaan, makuaan ja tuntoaan, ja nämä olivat olleet hänelle paljon tärkeämmät kuin aivot, jotka olivat kehittyneet hitaammin.
Page 103
He säästivät lapset ja naiset, joita ei tarvinnut itsepuolustukseksi tappaa, mutta kun he vihdoin hengästyneinä, verentahraamina, hikisinä lakkasivat työstänsä, johtui se vain siitä, ettei heitä vastassa enää ollut ainoatakaan soturia koko Mbongan kylässä.
Page 104
.
Page 107
mitä tästä piti ajatella.
Page 108
Tarzan oli yhtä innokas lähtemään täältä kuin D'Arnotkin, sillä hän kaipasi Jane Porteria.
Page 120
.
Page 135
"Pienin niistä, se, jonka löysimme kehdosta, oli ihmisapinan.