Tarzan of the Apes

By Edgar Rice Burroughs

Page 32

his youthful career.

Tarzan on his part never lost an opportunity to show that he fully
reciprocated his foster father's sentiments, and whenever he could
safely annoy him or make faces at him or hurl insults upon him from the
safety of his mother's arms, or the slender branches of the higher
trees, he did so.

His superior intelligence and cunning permitted him to invent a
thousand diabolical tricks to add to the burdens of Tublat's life.

Early in his boyhood he had learned to form ropes by twisting and tying
long grasses together, and with these he was forever tripping Tublat or
attempting to hang him from some overhanging branch.

By constant playing and experimenting with these he learned to tie rude
knots, and make sliding nooses; and with these he and the younger apes
amused themselves. What Tarzan did they tried to do also, but he alone
originated and became proficient.

One day while playing thus Tarzan had thrown his rope at one of his
fleeing companions, retaining the other end in his grasp. By accident
the noose fell squarely about the running ape's neck, bringing him to a
sudden and surprising halt.

Ah, here was a new game, a fine game, thought Tarzan, and immediately
he attempted to repeat the trick. And thus, by painstaking and
continued practice, he learned the art of roping.

Now, indeed, was the life of Tublat a living nightmare. In sleep, upon
the march, night or day, he never knew when that quiet noose would slip
about his neck and nearly choke the life out of him.

Kala punished, Tublat swore dire vengeance, and old Kerchak took notice
and warned and threatened; but all to no avail.

Tarzan defied them all, and the thin, strong noose continued to settle
about Tublat's neck whenever he least expected it.

The other apes derived unlimited amusement from Tublat's discomfiture,
for Broken Nose was a disagreeable old fellow, whom no one liked,
anyway.

In Tarzan's clever little mind many thoughts revolved, and back of
these was his divine power of reason.

If he could catch his fellow apes with his long arm of many grasses,
why not Sabor, the lioness?

It was the germ of a thought, which, however, was destined to mull
around in his conscious and subconscious mind until it resulted in
magnificent achievement.

But that came in later years.




Chapter VI

Jungle Battles


The wanderings of the tribe brought them often near the closed and
silent cabin by the little land-locked harbor. To Tarzan this was
always a source of never-ending mystery and pleasure.

He would peek into the curtained windows, or, climbing

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 5
"Ei, John", kuiskasi hän.
Page 28
Kaarnat ja tasaiset lehdet, vieläpä paljaat paikat maassa olivat hänen kirjoitusvihkojaan, joihin hän metsästyspuukkonsa kärjellä piirteli, mitä kulloinkin mietiskeli.
Page 38
jännitettynä, ei Tarzanin huomio kiintynyt niin paljon siihen, että hän oli _neekeri_, vaan hän näki kuvakirjassa esitetyn _ampujan_: A:LLA ALKAA AMPUJA.
Page 39
Höyhenisen päähineen hän myös anasti ja oli nyt valmis käymään käsiksi saaliiseensa, sillä hänellä oli nälkä, ja tässä oli lihaa, tapettu otus, jota hänen oli viidakon kirjoittamattomien lakien mukaan.
Page 45
Tästä päivästä lähtien he toivatkin päivittäin nuolien katoomispaikalle ison puun alle ruoka-uhrin, koettaen siten lepyttää mahtavaa haltiaa.
Page 49
Mustat eivät olleet vielä tavanneet Tarzanin rantamalla sijaitsevaa majaa, mutta ollessaan kaukana heimonsa keskuudessa hän pelkäsi alinomaa, että he keksisivät sen ja hävittäisivät hänen aarteensa.
Page 50
Lähestyessään Tarzan kohotti toista kättään merkiksi, että Terkozin piti lopettaa rääkkäyksensä, sillä vaimo ei ollut hänen omansa, vaan erään vanhan apinan, joka oli aikoja sitten menettänyt taistelukuntonsa eikä siis kyennyt suojelemaan perhettään.
Page 58
.
Page 63
viidakossa.
Page 65
Toisinaan he tulivat paikalle, missä kasvullisuus oli harvempaa, ja kuun kirkkaat säteet valaisivat Claytonin kummasteleville silmille sitä outoa tietä, jota he nyt kulkivat.
Page 75
Tom ja Bill, ottakaa pari miestä avuksi ja tuokaa arkku tänne.
Page 83
Täällä minun talossani elämme aina yhdessä.
Page 102
Edellisen retkikunnan taistelupaikalle saavuttiin vähän puolenpäivän jälkeen, sillä he kulkivat tuttua tietä eivätkä menettäneet aikaa tiedusteluun.
Page 107
.
Page 112
" "Te ja Esmeralda tekisitte parhaiten, kun siirtyisitte risteilijään", sanoi Jane Porter ivallisesti.
Page 121
D'Arnot hymyili.
Page 122
"Minä en tahdo olla syypää kuolemaanne.
Page 125
Se ei kestä kauemmin kuin pari päivää.
Page 126
" "Silloin hän on varmaankin sanonut myös Janelle, että te olette täällä?" "Ei, herra professori", selitti Canler, "sillä minä tulin ennen kaikkea juuri teitä tapaamaan".
Page 127
"Tiedän.