Tarzan of the Apes

By Edgar Rice Burroughs

Page 191

answer," he said. "Do you shrink from wounding me?"

"I do not know what answer to make," said Jane sadly. "I do not know
my own mind."

"You do not love me, then?" he asked, in a level tone.

"Do not ask me. You will be happier without me. You were never meant
for the formal restrictions and conventionalities of
society--civilization would become irksome to you, and in a little
while you would long for the freedom of your old life--a life to which
I am as totally unfitted as you to mine."

"I think I understand you," he replied quietly. "I shall not urge you,
for I would rather see you happy than to be happy myself. I see now
that you could not be happy with--an ape."

There was just the faintest tinge of bitterness in his voice.

"Don't," she remonstrated. "Don't say that. You do not understand."

But before she could go on a sudden turn in the road brought them into
the midst of a little hamlet.

Before them stood Clayton's car surrounded by the party he had brought
from the cottage.




Chapter XXVIII

Conclusion


At the sight of Jane, cries of relief and delight broke from every lip,
and as Tarzan's car stopped beside the other, Professor Porter caught
his daughter in his arms.

For a moment no one noticed Tarzan, sitting silently in his seat.

Clayton was the first to remember, and, turning, held out his hand.

"How can we ever thank you?" he exclaimed. "You have saved us all.
You called me by name at the cottage, but I do not seem to recall
yours, though there is something very familiar about you. It is as
though I had known you well under very different conditions a long time
ago."

Tarzan smiled as he took the proffered hand.

"You are quite right, Monsieur Clayton," he said, in French. "You will
pardon me if I do not speak to you in English. I am just learning it,
and while I understand it fairly well I speak it very poorly."

"But who are you?" insisted Clayton, speaking in French this time
himself.

"Tarzan of the Apes."

Clayton started back in surprise.

"By Jove!" he exclaimed. "It is true."

And Professor Porter and Mr. Philander pressed forward to add their
thanks to Clayton's, and to voice their surprise and pleasure at seeing
their jungle friend so far from his savage home.

The party now entered the modest little hostelry, where Clayton soon
made arrangements for their entertainment.

They were sitting in the little, stuffy parlor when the

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 15
Silloin Kaala suoritti hyvin pitkän hypyn toisesta puusta toiseen -- vaarallisen tempun, johon apinat vain harvoin turvautuvat, paitsi jos vaara on niin uhkaava, että muuta mahdollisuutta ei ole.
Page 16
Tänään ei valkoista apinaa näkynyt missään, ja vartiopaikaltaan he saattoivat nähdä, että ovi oli auki.
Page 24
Kun se upposi syvälle lihaan, ulvoi gorilla tuskasta ja raivosta.
Page 25
Kertshak itse ei ollenkaan pitänyt oudosta löytölapsesta, ja siksi hän kallisti korvansa Tublatin neuvolle, kohautti hartioitaan ja kääntyi jälleen lehtikasalle, johon oli tehnyt vuoteensa.
Page 26
Kyykkysillään pöydällä isänsä rakentamassa majassa -- sileä, ruskea, paljas ruumis kumartuneena väkevien, sirojen käsien pitelemän kirjan yli ja tuuhea musta tukka reunustamassa kaunismuotoista päätä kirkkaine älykkäine silmineen -- tarjosi apinain Tarzan, pieni alkuaikainen ihminen, nähtäväksi liikuttavan ja suurta tulevaisuutta lupaavan näyn,.
Page 41
Kaikilla heistä oli oudonnäköiset kuivista heinistä kudotut vyöhameet, ja monella oli koristeena pronssinen tai vaskinen rengas käsivarressa ja nilkassa.
Page 50
Kun Terkoz näki Tarzanin lähestyvän ilman nuolia, jatkoi hän yhä lyömistään, tahtoen siten.
Page 70
Kului joitakin hetkiä, ennenkuin kumpikaan liikahti, sillä he olivat varmat siitä, että yksikin sellainen yritys saisi heidät tuntemaan kipua monen monista niukahduksista ja luunmurtumista, jotka tekisivät kaiken liikkumisen mahdottomaksi.
Page 77
Tarzan seisoi kuin lumottuna.
Page 79
Onneksi hän lähti pohjoiseen ja joutui viikon päästä Espanjan ja Länsi-Intian väliä purjehtivien laivojen kulkuvesille, jolloin eräs kotiin matkaava alus keksi hänet ja otti hoiviinsa.
Page 84
" "Minä tulen sittenkin mukaanne", sanoi Clayton yksinkertaisesti.
Page 103
He säästivät lapset ja naiset, joita ei tarvinnut itsepuolustukseksi tappaa, mutta kun he vihdoin hengästyneinä, verentahraamina, hikisinä lakkasivat työstänsä, johtui se vain siitä, ettei heitä vastassa enää ollut ainoatakaan soturia koko Mbongan kylässä.
Page 104
Silloin hän kirjoitti anteeksipyyntönsä paperilipulle ja työnsi sen väliseinän alitse.
Page 105
Pelkkä pään kääntäminen tuotti hänelle sellaista kärsimystä, että hän pitkän aikaa makasi hiljaa silmät ummessa.
Page 107
D'Arnot kirjoitti ensin: "Kuinka voin palkita teille kaiken sen, mitä olette tehnyt hyväkseni?" Ja Tarzan vastasi: "Opettakaa minulle ihmisten kieltä".
Page 120
Se näky, joka häntä kohtasi, sai hänet nostamaan pyssyn tähtäysasentoon, ja Apinain Tarzan olisi taas saanut luodin päähänsä, ellei D'Arnot olisi huutanut niin kovaa kuin suinkin jaksoi: "Älkää ampuko! Me olemme ystäviä!" "Pysähtykää siis!" kuului vastaus.
Page 125
Tarzan katsoi sitä hämmästyneenä.
Page 126
" "Claytonko matkustanut sinne?" huudahti Canler ilmeisesti närkästyneenä.
Page 127
" Sanaa sanomatta tyttö kääntyi ja lähti huoneesta.
Page 134
Se tieto riittää minulle.