Tarzan of the Apes

By Edgar Rice Burroughs

Page 186

murder in
his heart it was William Cecil Clayton, Lord Greystoke, when, a week
later, Robert Canler drew up before the farmhouse in his purring six
cylinder.

A week passed; a tense, uneventful, but uncomfortable week for all the
inmates of the little Wisconsin farmhouse.

Canler was insistent that Jane marry him at once.

At length she gave in from sheer loathing of the continued and hateful
importuning.

It was agreed that on the morrow Canler was to drive to town and bring
back the license and a minister.

Clayton had wanted to leave as soon as the plan was announced, but the
girl's tired, hopeless look kept him. He could not desert her.

Something might happen yet, he tried to console himself by thinking.
And in his heart, he knew that it would require but a tiny spark to
turn his hatred for Canler into the blood lust of the killer.

Early the next morning Canler set out for town.

In the east smoke could be seen lying low over the forest, for a fire
had been raging for a week not far from them, but the wind still lay in
the west and no danger threatened them.

About noon Jane started off for a walk. She would not let Clayton
accompany her. She wanted to be alone, she said, and he respected her
wishes.

In the house Professor Porter and Mr. Philander were immersed in an
absorbing discussion of some weighty scientific problem. Esmeralda
dozed in the kitchen, and Clayton, heavy-eyed after a sleepless night,
threw himself down upon the couch in the living room and soon dropped
into a fitful slumber.

To the east the black smoke clouds rose higher into the heavens,
suddenly they eddied, and then commenced to drift rapidly toward the
west.

On and on they came. The inmates of the tenant house were gone, for it
was market day, and none was there to see the rapid approach of the
fiery demon.

Soon the flames had spanned the road to the south and cut off Canler's
return. A little fluctuation of the wind now carried the path of the
forest fire to the north, then blew back and the flames nearly stood
still as though held in leash by some master hand.

Suddenly, out of the northeast, a great black car came careening down
the road.

With a jolt it stopped before the cottage, and a black-haired giant
leaped out to run up onto the porch. Without a pause he rushed into
the house. On the couch lay Clayton. The man started in surprise, but
with a

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

Page 0
englantilaisesta painoksesta suomentanut Valfrid Hedman "Kariston Nuorisonkirjoja" 33 Hämeenlinnassa, Arvi A.
Page 18
Hän ei vastannut mitään, mutta oli lopun päivää hyvin hiljainen ja miettiväinen.
Page 19
Toivoisin teidän aina olevan varuillanne.
Page 22
Hänen mieltään rasittava epämääräinen pelko muuttui suorastaan vakavaksi.
Page 25
Jälkeenpäin hän ei ollenkaan muistanut, millä verukkeella hän poistui.
Page 32
Vihdoinkin olisi hänestä jotakin hyötyä maailmassa, mutta parasta oli se, että hän saisi matkustella ja nähdä maailmaa.
Page 33
Ihmeekseen hän huomasi Gernoisin seisovan siellä ja juttelevan juuri saman muukalaisen kanssa, jonka hän edellisenä päivänä oli nähnyt Buiran kahvilassa.
Page 39
" "Minä tahtoisin tavata sen 'mustan leijonanne'", sanoi Tarzan.
Page 47
Sitäpaitsi oleskeli ylhäällä vuoristossa rosvoja -- ne ratsastivat usein pienissä ryhmissä pohjoiseen päin Bu Saadaan, jopa Aumaleen ja Buiraan asti.
Page 50
Hän huusi ääneen ranskankielellä, kysyen mitä he hänestä tahtoivat.
Page 80
Menneinä aikoina hänellä oli ollut kokemusta siitä, kuinka nakertajat ja syöpäläiset ovat jokaisen alkuasukaskylän vitsauksena, ja vaikka hän ei sellaisissa asioissa ollut kovin tarkka, oli hänestä huojuvien puiden raikas ilma kuitenkin paljoa miellyttävämpää kuin hökkelien löyhkä.
Page 81
Miehiämme oli vain muutama, mutta he pitivät puolensa pienen kukkulan huipulla, kunnes hurja kansa päivänlaskussa palasi ilkeään kaupunkiinsa.
Page 90
Hän taisteli hurjasti reuhtoen, mutta turhaan.
Page 92
Sitten wazirilainen kaikkosi ja juoksi eteenpäin pysähtyen väijymään uuteen paikkaan.
Page 96
"On kyllin kauheaa olla yksinään heikossa veneessä Atlantilla ilman seurueemme jäsenten alituisen kahnauksen ja riitelemisen tuottamaa lisäkurjuutta ja -vaaraa.
Page 120
Varovaisesti hän lähestyi, kunnes hänen näkyviinsä äkkiä ilmestyi karkeatekoinen _boma_ eli varustettu leiri, jonka keskellä istui pienten nuotioitten ääressä hänen viisikymmentä waziriansa.
Page 122
Mutta hän ei päästänyt turmiollista sanansaattajaa.
Page 130
Hänen kiinniottajansa tarkkasivat häntä nyt yhä uteliaammin.
Page 135
"Palaat tajuihisi!" "Niin, Apinain Tarzan", vastasi tyttö, ja ensi kertaa kuukauden aikaan valaisi rauhan ja onnen hymy hänen kasvojansa.
Page 142
.