Tarzan of the Apes

By Edgar Rice Burroughs

Page 169

America, Tarzan smiled and
laid his palm upon the page, spanning the great ocean that lay between
the two continents.

"You see it is not so very far," he said; "scarce the width of my hand."

D'Arnot laughed. How could he make the man understand?

Then he took a pencil and made a tiny point upon the shore of Africa.

"This little mark," he said, "is many times larger upon this map than
your cabin is upon the earth. Do you see now how very far it is?"

Tarzan thought for a long time.

"Do any white men live in Africa?" he asked.

"Yes."

"Where are the nearest?"

D'Arnot pointed out a spot on the shore just north of them.

"So close?" asked Tarzan, in surprise.

"Yes," said D'Arnot; "but it is not close."

"Have they big boats to cross the ocean?"

"Yes."

"We shall go there to-morrow," announced Tarzan.

Again D'Arnot smiled and shook his head.

"It is too far. We should die long before we reached them."

"Do you wish to stay here then forever?" asked Tarzan.

"No," said D'Arnot.

"Then we shall start to-morrow. I do not like it here longer. I
should rather die than remain here."

"Well," answered D'Arnot, with a shrug, "I do not know, my friend, but
that I also would rather die than remain here. If you go, I shall go
with you."

"It is settled then," said Tarzan. "I shall start for America
to-morrow."

"How will you get to America without money?" asked D'Arnot.

"What is money?" inquired Tarzan.

It took a long time to make him understand even imperfectly.

"How do men get money?" he asked at last.

"They work for it."

"Very well. I will work for it, then."

"No, my friend," returned D'Arnot, "you need not worry about money, nor
need you work for it. I have enough money for two--enough for twenty.
Much more than is good for one man and you shall have all you need if
ever we reach civilization."

So on the following day they started north along the shore. Each man
carrying a rifle and ammunition, beside bedding and some food and
cooking utensils.

The latter seemed to Tarzan a most useless encumbrance, so he threw his
away.

"But you must learn to eat cooked food, my friend," remonstrated
D'Arnot. "No civilized men eat raw flesh."

"There will be time enough when I reach civilization," said Tarzan. "I
do not like the things and they only spoil the taste of good meat."

For a month they traveled north. Sometimes finding food in plenty and
again going hungry for days.

They

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

Page 3
Nyt käsitän.
Page 12
Ettekö ollut sitä ajatellut?" Tarzan pudisti päätänsä.
Page 34
Hän kulutti iltapäivä-tunnit pimeään asti samoillen torilla nuoren, Abdul-nimisen arabialaisen kanssa, jota majatalon isäntä oli hänelle suositellut luotettavana palvelijana ja tulkkina.
Page 35
Ensiksi hän ei kiinnittänyt näkemäänsä mitään huomiota, mutta pian hän silmäkulmansa alta tirkistäen havaitsi miehen nyökkäävän heihin päin ja tytön kääntyvän ja salavihkaa vilkaisevan Tarzaniin.
Page 39
"Kuinka väkevä herra on ja kuinka ketterä!" huudahti hän.
Page 41
Tarzan heristi viidakon kouluttamia korviaan, ja pian hän kuuli hevosten astuntaa niiden liikkuessa pehmeästi hiekassa hänestä itään, länteen, pohjoiseen ja etelään.
Page 48
Numa ei ollut.
Page 52
Taas karjaisi leijona.
Page 57
"Vielä yksi pieni suoritus", jatkoi Rokoff, "sekä haluamani paperit, ja minä annan teille kunniasanani, etten sittemmin enää koskaan pyydä teiltä ropoakaan enkä muuta tiedonantoa".
Page 58
Te ette tohdi tappaa minua.
Page 62
-- Mielessään noitui Clayton Tenningtonia, kun tämä oli moista naurettavaa retkeä ehdottanutkaan.
Page 74
Jättiläislihaksiensa pitkillä otteilla kiidätti Tarzan pientä alusta rannikkoa kohti.
Page 87
Osittain häntä opasti silloin tällöin kuuluvat laukaukset, jotka ilmoittivat, että arabialaislauma oli vielä kosketuksissa kyläläisten kanssa; mutta hän tiesi, että jos nämä vain noudattivat hänen neuvojaan, niin harvoja kaatuisi muuta kuin rosvojen taholta.
Page 96
Hetkistä myöhemmin kuitenkin herra Thuran oli vähällä saada aikaan uuden mellakan häijysti huomauttamalla kaikkien englantilaisten ja varsinkin englantilaisten, merimiesten typeryydestä.
Page 98
Tajuatteko selvästi tarkoitukseni?" Jane Porter, joka oli kuullut nuo sanat, kauhistui.
Page 101
Tarukaupungin satumainen rikkaus oli ollut hänen mielessään melkein alati siitä asti, kun Waziri oli kertonut aikaisemman retken seikkailuista ja miten sattumalta oli tavattu nuo laajat rauniot.
Page 108
Ketterällä hyppäyksellä hän oli maanalaisen kammion ammottavalla suulla ja hetkistä myöhemmin rientämässä alaspäin ajan uurtamia sementtiportaita pitkin, tietämättä, minne ne veivät.
Page 127
"Puoli kuuta sitten.
Page 133
"Kuka hän on?" kysyi papitar osoittaen tajutonta naista.
Page 142
TARZANIN PEDOT, _joka on jälleenkin suuri viidakkojännityksen kirja.